Lue keskustelun säännöt.
Mieheni laatima testamentti
14.02.2011 |
On saanut minut jokseenkin surulliseksi, petetyksi, vihaiseksi, arvottomaksi.
Tarinani:
Olen kolmen lapsen äiti, meillä on miehen kanssa alle 18v. lapset. Miehelläni on aikuinen lapsi, johon ei ole ollut yhteydessä, muutaman kerran nähnyt. Miehelläni on ihan ok menestyvä yritys.
Testamentin löysin vahingossa hänen koneeltaan kun etsin muita tiedostoja, toki olihan se minusta hiukan piiloitettu asiakirja.
Se mikä testamentissa aiheutti minussa vihaa ja katkeruutta oli se, kun mieheni on määrännyt sukulaisensa edunvalvojaksi lasteni perinnölle / yrityksen osakkeille ja osinkotuloille tiettyyn ikävuoteen saakka..eli osinkotulot eivät olisi minun käytettävissäni vaan sukulainen hallitsisi niitä. Lapsille osakkeet ja perintö tietenkin jaetaan kaikkien 4 lapsen kesken tasan.
Me emme ole tämän sukulaisen kanssa tekemisissä kuin pakon sanelemana..eli mieheni kuitenkin haluaa hänen hoitavan meidän raha-asioita jos mieheni kuolisi nyt kun lapset ovat vielä alle sen määrätyn iän.
Eli toisin sanoen minä joutuisin kuittia vastaan perustellusti pyytämään rahaa lasteni koulutuksiin ja sen aiheuttamiin menoihin, meillä on erityislapsi, vammainen, joka tarvitsee jatkuvaa lääkitystä, hoitoa ja sairaalajaksoja, joutuisin myymään talomme sillä joutuisin varmasti maksamaan 1 lapsen ( miehen lapsen ) perinnön hänelle pois ja lainaa en pystyisi lunastamaan. Minä olen huonopalkkainen, teen siivoustöitä, jokainen voi siis päätellä mikä on minun kk tuloni. Emme ikinä voisi asua ja elää näin miten nyt.
Kuinka edes pystyisin huolehtimaan 3 lapsesta yksin niillä rahoilla mitä saan omasta työstäni. Meillä on 2 autoa, molemmat miehen nimissä joten nekin menisi perinnön mukana miehen sukulaisen hallittavaksi.
Ja tietenkin taas joutuisin ne myymään osituksia varten.
Olen itkenyt, koen että mieheni ei kunnioita eikä arvosta minua. Hän luottaa enemmän sukulaiseensa, pahimmassa tapauksessa ( jos sukulaismies kuolisi ) minun ja lasteni elämästä / hyvinvoinnista vastaisi hänen vaimo tai jopa hänen lapset.
Kuinka mieheni voi jättää oman perheensä muiden armoille? Eikö hän halua,että meillä olisi hyvä elää myös hänen kuolemansa jälkeen..sillä jos minä olen rahaton, on myös minun lapseni.
Koen vahvasti, että mieheni ei minua kunnioita. Minua suututtaa myös se kun hän kehuu oman äitinsä hyvinvointia, hän ostaa käteisellä 150 000 asuntoja, matkustelee 3-5 vuodessa..eikö hän käsitä, että ilman hänen isänsä jättämää perintöä hän ei elelisi noin leveästi. Eikö hän ymmärrä miltä hänen äidistään olisi tuntunut kun appiukon sukulaisen vaimo olisi päättänyt mieheni ja miehen veljen raha-asioista 5-7v. appiukon kuoleman jälkeen????
Haluankin asiallisia vastauksia miltä tilanteemme kuullostaa ulkopuolisista. Itse olen sokea tilanteeseen ja pyörin vain yhdessä ajatuksessa, olisiko miehiä kommentoimaan miksi mieheni ei luota omaan vaimoonsa ja halua turvata koko perheelle hyvinvoinnin myös hänen kuolemansa jälkeen.
Ja niille, jotka haluavat haukkua, en ole rahanperässä juokseva ämmä..haluaisin vain kunnioitusta ja arvostusta ja yhdessä me olemme tehneet ja eläneet, olen myös ollut rahallisesti perustamassa yhteistä elämäämme.
Jos mieheni nyt kuolisi, olisin pahassa asemassa mieheni sukulaisiin nähden. Heitä ei meidän perhe kiinnostaisi vaan joutuisin joka pennistä itkemään ja taistelemaan. Miksi mieheni haluaa meille sellaisen elämän ennekuin lapseni täyttävät määrätyn iän. Mitä jos siihen menisi vaikka 10v.
Niin ja en halua miehen firman osakkeita, ne suon ilomielin lapsille jaettavaksi..enemmän toivoisin minulla olevan oikeus lunastaa osinkoja ennenkuin lapseni ovat siinä iässä että osakkeet siirtyvät heille. Silloin pystyisin turvaamaan lapsilleni elämän, koulutukset, ssairaalakulut ilman hampaankiristtelyjä sukulaisten kanssa.
Mies kuitenkin antaa ilomielin osingot / perinnön lapselleen jonka kanssa ei edes ole missään tekemisissä ja me joutuisimme kinumaan sukulaisiltaan rahaa elämiseemme.
Minä vain koen vääryyttä, vai olenko väärässä teidän mielestä? Vai arvostaako teidän mielestä mieheni minua tekemällä näin??
Olen harkinnut vakavasti eroa miehestäni, minä en enää tunne iloa häntä kohtaan. En halua rahoja, vaan kunnioitusta!
Kommentit (33)
Jos miehesi kuolisi. Jos teillä ole avioehtoa, niin sullehan kuuluu puolet teidän yhteisestä omaisuudesta joka tapauksessa.
Alaikäisille lapsille tulee aina edunvalvoja. Onko se parempi sitten, että se olis joku viranoamaisen määräämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alaikäisille lapsille tulee joka tapauksessa edunvalvoja.
Toiseksi, sinulla ei ole mitään oikeutta käyttää lasten omaisuudesta tulevaa tuottoa (=lue: osinkoja) omiin käyttötarkoituksiisi ihan tuosta vaan. Se on lapsen omaisuutta ihan yhtä lailla kuin ne osakkeetkin!
Kolmanneksi, edunvalvojuus ei periydy, jos tuo sukulaismies kuolee niin ei hänen leskestään tai lapsistaan tule lastesi edunvalvojia vaan oikeus nimittää sitten alaikäisille uuden edunvalvojan.
Miten se miehen firma muuten jatkaa toimintaa ilman miestäsi? Ehkä miehelläsi on muutoinkin suunnitelmia että tuo sukulaismies jatkaa firman johtamista? Jotenkin viestistäsi voi päätellä että sinusta siihen ei välttämättä ole.
Ensinnäkin kun sinulle jo vastattiin, mikäli miehesi kuolisi lastenne ollessa alaikäisiä, lapsillesi MÄÄRÄTÄÄN viranomaisten taholta edunvalvoja. Kun omaisuutta on paljon, viranomaiset eivät hyväksy sinua siihen asemaan eli suret jotain sellaista jota et voisi kuitenkaan olla. Miehesi on testamentissaan esittänyt sukulaista edunvalvojaksi, hän on varmaan pitkään asiaa harkinnut, että kuka teidän lähiympäristöstä olisi kaikein luotettavin henkilö ko. asemaan. Viranomaisten ei tarvitse tätä testamenttia kunnioittaa, vaan he voivat määrätä täysin ulkopuolisen henkilönkin. Kolmanneksi sinä et tule perimään miestäsi vaan lapset.
Ota nyt silmä käteesi ja mieti uudelleen. Miehesi ei ole tehnyt mitään epäkunnioittavaa sinua kohtaan.
jos minulla olisi oikeus niihin. Hän olisi vain edunvalvojana yrityksen osakkeisiin / muuhun perintöön..ja niihin en haluaisikaan kajota!
Meillä on avioehto.
Eli mitä tapahtuu asunnolle, autoille ym. jos lapset alaikäisiä, meillä avioehto ja kun nyt en saisi edes osinkoja lunastaa elämiseemme?
Ja kyllä edunvalvoja sallii osinkorahan käytön lasten elämiseen, mutta ei sun menoihin. Sinun pitää itsesi elättää, mutta asunnon voit pitää tietty. Tuskin te sit kahta autoa tarvitsette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkopuolinen, joten mies on vaan viisas halutessaan mielummin sukulaisen hommaan kuin ventovieraan.
Meillä taas paljastui mielenkiintoinen testamentti ja en voi ottaa sitä puheeksi miehen kanssa, koska tavallaan nuuskin väärässä paikassa. Mies on tilannut äidilleen testamentin, jossa miehen osuus perinnöstä menee meidän vanhemmalle lapselle. Miksi? Miksei yhtä hyvin nuoremmalle? Ja miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta ja nekään ei saisi mitään. Mummulta tulisi siis miehen osuus yksin tälle yhdelle... Ei tajua.
hallitse autot ym. miehen perinnön?
Enhän minä siis saisi ainakaan autoja myydä saatikka saisi niistä rahaa kun ovat miehen nimissä. Minä kuitenkin maksan vakuutuksia, maksan bensoja ym. Eikö ole sitten kohtuutonta etten saisi niistä edes jotain myydessä että voisin ostaa halvemman tilalle?
Ja miten asuisin talossa, jossa velkaa 200 000, ja miehen avioton lapsi vielä haluaisi perintöosuutensa, millä siis maksaisin sen? Ja millä rahoilla hankkisin uuden asunnon sillä minun osuus talonsummasta olisi aika niukka.
Siksi siis olisin toivonut, että mies testamentissaan antaisi minulle oikeudet osinkoihin, ennenkuin lapset ovat tietyssä iässä jolloin saavat hallintaan yrityksen osakkeet ja sitä kautta osinkotulo!!!
Vai olenko siis edelleen ihan hakuteillä?? Mä en ymmärrä näitä lakiasioita ja olen ihan kauhuissani miten meidän elämän kävisi jos mieheni kuolisi, toivon todella että mä kuolen ensin niin en jää itkemään tällaisia aisoita.
Mieheni nyt pystyisi muutenkin huolehtimaan lapsistamme rahallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä riippuu aika paljon vastaus kysymyksiisi.
Normaalisti miehen kuoltua hänen ja sinun omaisuus laskettaisiin yhteen, sinä saisit siitä kokonaisuudesta puolet ja miehesi perilliset toisen puolikkaan.
Avioehdolla tätä tilannetta voidaan muuttaa, eli millainen avioehto teillä on?
Oletko ap miettinyt mitä todella tekisit, mikäli puolisosi menehtyisi äkillisesti?
Pystytkö hoitamaan KAIKKI juoksevat asiat? Maksamaan laskut? Mistä löytyvät vakuutukset, löytyykö tapaturma vakuutusta? Kuinka kauan pystyisit asumaan kodissasi oikeasti, ennenkuin on pakko muuttaa pois?
Näistä asioista keskusteleminen ei ole pirujen maalaamista seinille vaan varautumista pahimpaan. Surun keskellä näiden asioiden hallinta muuttuu vielä suuremmaksi möykyksi.
Kaikella kunnioituksella vielä ap. Jos löysit testamentin koneelta, missä on alkuperäinen ja kuinka se olisi löytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lainvoimainen? Vai onko se vain koneelle kirjoitettu luonnos? Lainvoimaisessa pitää olla 2 todistajaa.
Koskeeko teidän avioehto vain avioeroa? Yleensä avioehto raukeaa kuolemantapauksessa eli jos miehesi kuolee, sinä saisit silti puolet siitä omaisuudesta, jota testamentti ei koske (siis autot, asunnot jne).
Ja on hyvin epätodennäköistä, että miehesi kuolisi ennen kuin lapsesi ovat täysi-ikäisiä, joten älä turhaan stressaa.
Turhaan syyllistät miestäsi asioiden järjestelemisestä mikäli et lakiasioista mitään ymmärrä ja syyttelet epäkunnioituksesta. Sitä paitsi sinun olisi pitänyt nämä asiat selvittää jo silloinkun avioehto allekirjoitettiin.
Tilanteesi oikeastaan koskee kaikkia perheitä; jos toinen puolisko kuolee niin se vaikuttaa elintasoon. Olisi kyllä hyvä aina selvittää itselleen että miten ja kuinka radikaalisti. Mutta mene asiantuntijan puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin miehesi on nyt ihan heti kuolemassa kuitenkaan, eikä uskottu mieskään.
Nainen ruokapalkalla työskentelevä.
Ei varmaan raha-asioita kannata naiselle uskoa tässä tapauksessa yksinkertaista ja järkevää ajattelua mieheltäsi.
Miehelläsi saattaa olla myös kokemusta naisista ajalta ennen taloudellista vaurautta. Jos olet tullut kuvioihin rahan myötä, vasta rahojen myötä, tiedät varmasti itse mikä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkea voi sattua. Minä olen itse menettänyt isäni kun olin 12v.
Avioehto on avioeron varalle ja siksi mies tehnyt testamentin, jossa evää minulta puolet firmasta eli haluaa sen kokonaan lapsille jaettavaksi.
Testamentissa luki, että muu miehen ylijäävästä perinnöstä jaetaan tasan 4 lapsen voimin. Eli siis minä saan vaan yhteisistä omistuksista eli talostamme sen oman osuuteni. Muun perinnön eli irtaimiston, autot, firman ym. on testamentannut lapsilleen. Eikös??
Ehkä minun on siis soitettava lakimiehellemme ja kysyttävä asiaa suoraan, eikös niin että hän ei voi miehelle puhua siitä että kyselin testamentista???
ja yhdelle: alkuperäinen testamentti todistajineen on lakimiehen hallussa, miehelle hän lähetti koneelle version siitä ja mies on sen hyväksynyt. Lakimies on lähettänyt paperit miehelle ja mies on allekirjoittanut sen todistajien kanssa työpaikallaan. Jne..
Ja kyllä osaan maksaa laskuja ( voi tsiisus ), minulla on myös omaa omaisuutta, olen myös perinyt aikoinani isäni ja hänen firman ( kadun sitä että isäni yritys aikoinaan lopetettiin, nyt tajuan sen ).
Minulla on taustaa yrittämisestä, ja kannustan toki lapseni myös siihen, sehän on "helppo" tie lapsille, he saavat perintönä jo jotain valmista mitä mieheni isä on aikoinaan luonut. Ei ole kyse nyt siitä vaan miten meidän käy jos mieheni kuolisi. Miten selviämme minun palkallani jos en saa mitään mitä äitini ja mieheni äiti saivat. He perivät firmasta ja kaikesta omaisuudesta puolet. Minä en saa kuin yhteisestä talostamme puolet..ymmärrättekö. Meidät ja minun mieheni äitini ja anoppi ovat elättäneet, kouluttaneet isämme perityillä rahoilla.
Olen aikoinaan itse elänyt rikkaassa perheessä, perinyt isäni.
Niinkuin kirjoitin, olen ollut osallistumassa rahallisesti yhteiseen elämäämme.
Voi jestas näitä..miksi kaikki pitää aina olla niin kieroa.
Nainen ruokapalkalla työskentelevä. Ei varmaan raha-asioita kannata naiselle uskoa tässä tapauksessa yksinkertaista ja järkevää ajattelua mieheltäsi. Miehelläsi saattaa olla myös kokemusta naisista ajalta ennen taloudellista vaurautta. Jos olet tullut kuvioihin rahan myötä, vasta rahojen myötä, tiedät varmasti itse mikä olet.
Hei
Tiesitkö että leskellä on hyvin turvattu asema puolison kuoleman jälkeen. Leski saa ns. osituksessa puolet omaisuudesta, joka on avioliiton aikanan hankittu, olipa se kumman nimissä hyvänsä. Siten omistat myös puolet omakotitalostanne ja puolet autoistanne. Sen lisäksi leski saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin vaikka elämänsä loppuun saakka. Lapset saavat osuutensa talosta (kullekin 1/8, sinulle 1/2) vasta kun muutat siitä pois tai kuolet itse.
Joten älä huoli, asemasi on vahva.
Tosin minun testamentissäni on ajateltu sekin, että miten mies pystyy elättämään lapset, säilyttäen elintasomme.
Avioehto meillä on, kummallakaan ei ole oikeutta avioerossa tai puolison kuoltua toisen omaisuuteen. Itselläni on kaksi sijoitusasuntoa,osakkeita,säästöjä, kuuluun menestyvään perheyritykseen ja lisäksi minulla on mittava henkivakuutus. Mieheni on duunari, jolla ei ole oikeastaan muuta omaisuutta kuin tästä talosta 1/3.
Testamenttini mukaan omaisuuteni jaetaan kolmen lapsemme kesken, lapset pääsevät rahoihin käsiksi vasta täytettyään 18 vuotta. Siihen asti varoja valvoo lakimieheni/hänen perustamansa firma.
Mutta testamentissani on kohta, jossa omistamamme talo siirtyy kuoltuani kokonaan miehen nimiin siihen saakka, kun lapset ovat (kaikki)18 vuotta. Lasten täytettyä tuon iän he saavat talosta minun osuuteni jakaa keskenään. Miehellä ei siis ole oikeutta myydä talosta minun osuuttani, ennen lasten kasvettua. Lisäksi testamentissani on kohta, jossa joka kuukausi mies saa tietyn rahasumman, jolla voi maksaa laskut, elättää lapset, säilyttää nykyisen elintasomme. Ns. elatusmaksu ja tämä jatkuu siihen asti kun lapset kaikki lapset ovat 18 vuotta.
Mieheni teitää testamentistäni ja hän ei ole ainakaan sanonut, että kokee sen loukkaavaksi. Haluan kuoltuani,että lasten elintaso säilyy,mutta en halua, että mieheni tuhlaa kaikki varani, jotka on tarkoitettu lapsille, siksi olen nimennyt varojen haltijan.
Jos olet tullut kuvioihin rahan myötä, vasta rahojen myötä, tiedät varmasti itse mikä olet.
Hyvin tökerösti lmaistu. Vaikka nainen on pienipalkkainen/kouluttamaton, hän on kuitenkin tämän miehen lasten äiti, sen lisäksi käy vielä ilmeisesti itse töissä, vaikkei palkka ole hääppöinen. Jos hän olisi sellainen, kun uskon sinun vihjaavan, hän tuskin olisi tehnyt lapsia, joita on hoidettava ja tuskin kävisi itse töissä. Jos yksi lapsista vaatii vielä erityishuomiota, niin en usko tämän naisen "laakereillaan lekottelevan, miehensä rahoista nautiskellen". Raha ei tuo onnea, aito onni tulee muista asioista.
Olen itse elänyt hyvätuloisena yhteistä yritystä miehen kanssa pyörittäen. -> poltin itseni loppuun, en ollut onnellinen. -> otin eron, jääden opiskelijaksi. Ts. n. 5000+5000 e yhteistulomme vaihtui minun opiskelijatuloihin: 300+180 e + 300e opintolaina = 780 e/kk. Tämä oli oma valintani, nyt minulla on vapaus, vaikka elämä on niukkaa ja olen ehdottomasti paljon, paljon onnellisempi nyt. Tuntuu hassulta ajatella, että joku tekisi tuollaisen määrän töitä, kuin ap, vain rahan takia. Ei se anna elämässä oikeasti mitään. Ainoa plussa on, tiettyn "miten pärjään" -stressin puute.
eli että saisin käyttää osinkoja siihen asti kun lapseni ovat sen tietyn iän ja saavat osakkeet itselleen. Niillä turvaisin lapsillemme elämän ja niikun joku kirjotti parhaan mahdollisen hoidon myös erityislapsellemme.
Tosin minun testamentissäni on ajateltu sekin, että miten mies pystyy elättämään lapset, säilyttäen elintasomme.
Eikös sekin ole kavallus mitä täällä osa niin huusi innoissaan.
Tai miten se yksi kirjoittaja on voinut testamentata rahaa miehelleen joka kk maksettavaksi..eikös sekin ole lasten perinnöstä pois ja kavallus??
Mä en usko tohon kavallusmeininkiin..jos toinen testamenttaa omaisuuttaan puolisolle, ei se silloin enää ole lasten perintöä eikä heidän rahojen kavallusta.
Eikös lehdissäkin aika-ajoin ole kun joku vanhus testamenttaa kaikki rahansa hyväntekeväisyyteen ja lapset sit käräjillä yrittää muuttaa hänen tahtoa, no eihän se ole koskaan mennyt läpi. EIKÖS?
Olet oikeassa, keskustella pitäisi, mutta mies ei sitä tahdo. Testamentti on hänen oma asiansa..voi kuulemma kuitenkin muuttaa sitä minun selkäni takana..näin meillä siis.