Miten voi päästä yli pettämisestä, jossa on myös paras ystäväni mukana??

Miten sukulaiset suhtautuvat? Tuossahan on jonkun sisarusparin lapsi vienyt elämänkumppanin toisen lapselta!

olen niin pahoillani puolestasi!!

*hali* ja zemiä!

mitä sä paskalla teet kun ei ole peltoakaan!

Koska peltoa on 24 hehtaaria:)

Mutta, kyllä, oikeassa olet. Tiedän etten ikinä voi antaa anteeksi, enkä koskaan varmasti voisi enää mieheni kanssa elää.

Pahinta tässä on tämä pettämisen määrä. Kun kaksi niin rakasta ihmistä tekee selän takana tuollaisen teon, se tuntuu ihan äärimäisen pahalta. Tuntuu ettei miehestä niin väliä (ehkä petän itseäni), mutta tuntuu että serkun ja rakkaan ystävän menettäminen satuttaa vielä enemän.

ihan ensin teet stopin sille että kuuntelet noiden pettureiden ruikutuksia, niitä sinun ei tarvitse kuunnella. He yrittävät vain helpottaa omaa syyllistyyttään ja saada sinua jollakin tapaa syylliseksi tilanteeseen (mitä et ole). ELi heti luuri kiinni jos tulee mitään sen kaltaisia puheluita! Ota tyly linja, eikä mitään sympatioita tai lohdutteluja siihen suuntaan. Nyt huolehdit vain itsestäsi ja omasta jaksamisestasi!



Jaksamista sinulle, olet ajatuksissani!

sillä erolla, että kyse oli vaan poikakaverista, jonka kanssa en ollu hirmu kauan ehtiny olla ja yhdestä hyvästä kaverista. Eli sun kokema menee moninkertaisesti yli siitä mun tilanteesta.



Mutta kun kysyt kuinka kauan menee siihen, että olo helpottaa... Ni kauan. Mulla meni puolivuotta ja silloinki parannus oli uusi rakkaus. Muistan edelleen miten kuukausia koko jutun jälkeen saatoin itkeä suihkussa ja vihata niitä molempia sen takia, ettei ne tajunnu miten pahasti tollanen vammauttaa.



En osaa neuvoa mitään pikaparannusta, mutta neuvoisin hakemaan apua perheasiain neuvottelukeskuksen, neuvolan, tms kautta. Muutama mun kaveri on saanu ihan ns. "perus" eron yhteydessä korvaamatonta apua siitä terapiasta.



Muuten, keskity lapsiin, hae tukea muista kavereista ja anna itselle aikaa. Hae saikkua, kun alkaa asiat kaatua päälle. Kyllä sä selviät, mutta varaudu siihen että se vie aikaa, annat sen itselle anteeksi, koska tilanne ei oo sun vika.



Jaksamista!!!

Setäni on järkyttynyt, todella järkyttynyt, on minun kummisetäni.

Välit äitini ja veljensä välillä ovat ihan entisellään, koska eihän he siihen mitenkään voi vaikuttaa.



Setäni/vaimonsa soittaa joka päivä ja pitää yhteyttä facebookin kautta. Mutta eipä he paljon voi asialle mitään, muuta kun antaa serkkuni kuulla kunniansa.



Anoppi ja appi ovat myös ihan järkyttyneitä. Ovat ihan minun ja lasten puolella, ja ovat sanoneet, ettei pojallaan ole mitään asiaa heidän tilalleen, ennenkuin on tullut järkiinsä.

Auttaa kun en ole mitään noin kauheata kokenut... suru on vain surtava läpi. Todella törkeän tempun tekivät, aikuisen ihmisen pitää voida kontrolloida tunteitaan eikä iahastua tai rakastua noin vaan!

oivottavasti sanoit suorat sanat että sulta on turha hyväksyntää tai anteeksiantoa hakea, julmaa käytöstä lyödä lyötyä. ken on leikkiin ryhtynyt niin se leikin kestäköön!!!!

ihan kauhea henkilökohtainen tragedia, en voi muuta sanoa. sulla on kaikki oikeus olla järkyttynyt, surullinen raivoissasi, loukkaantunut jne.

Vielä on varmaan liian aikaista, mutta kun olet vähän toipunut, niin ala miettiä kaikkea, mikä sulla on hyvin: terveys, lapset, harrastukset, ystävät, vapaus....kyllä aina on ihmisiä joilla menee vielä paljon huonommin...(ehkä mautonta sanoanäin, mutta sanon kuitenkin)

olen niin pahoillani puolestasi!! *hali* ja zemiä! mitä sä paskalla teet kun ei ole peltoakaan!

Koska peltoa on 24 hehtaaria:) Mutta, kyllä, oikeassa olet. Tiedän etten ikinä voi antaa anteeksi, enkä koskaan varmasti voisi enää mieheni kanssa elää. Pahinta tässä on tämä pettämisen määrä. Kun kaksi niin rakasta ihmistä tekee selän takana tuollaisen teon, se tuntuu ihan äärimäisen pahalta. Tuntuu ettei miehestä niin väliä (ehkä petän itseäni), mutta tuntuu että serkun ja rakkaan ystävän menettäminen satuttaa vielä enemän.

ai sulla on peltoa!

noh,lisää paskaa et sinne tarvi kuitenkaan! :D

toi sanonta lohdutti aikanaan mua,kun mies petti ja jätti mut aikanaan..

Voisiko perheneuvola olla paikka, jossa voisit puhua niin paljon kuin on tarvetta ilman että koko kylä tietää? Tai sosiaalityöntekijä? Diakoni? Mikä nyt tuntuu itselle luontevimmalta väylältä.

ihan ensin teet stopin sille että kuuntelet noiden pettureiden ruikutuksia, niitä sinun ei tarvitse kuunnella. He yrittävät vain helpottaa omaa syyllistyyttään ja saada sinua jollakin tapaa syylliseksi tilanteeseen (mitä et ole). ELi heti luuri kiinni jos tulee mitään sen kaltaisia puheluita! Ota tyly linja, eikä mitään sympatioita tai lohdutteluja siihen suuntaan. Nyt huolehdit vain itsestäsi ja omasta jaksamisestasi! Jaksamista sinulle, olet ajatuksissani!

Missään tapauksessa, et kuuntele enää yhtään tuollaista purkausta tai avautumista! Minusta sinulla on täysi oikeus sanoa se heille suoraan, ettet sinä halua, eikä sinun tarvitse kuunnella tuollaista heidän "syntien keventämistä"! Varmasti molemmat alkavat hiljalleen ymmärtää sen, kuinka paljon ovat sinua satuttaneet, mutta yhtä pahaa kuin itse teko, on tuo, että yrittävät omaa mieltään ja syyllisyydentunnetta keventää. Sanot ihan suoraan, ettei sinun tarvitse sitä kuunnella!!

Otat nyt vaan kaiken tuen vastaan minkä saat. Hienoa, että miehesi sisko on sinun tukenasi, ja jos tuntuu ettei muita kuuntelijoita ole, niin aina täällä voi mieltään purkaa!

Halaus, ja voimia!

Voisiko perheneuvola olla paikka, jossa voisit puhua niin paljon kuin on tarvetta ilman että koko kylä tietää? Tai sosiaalityöntekijä? Diakoni? Mikä nyt tuntuu itselle luontevimmalta väylältä.

Kynnys vain hakemiselle on aika suuri. Kun nuorin lapsikin on jo kuitenkin melkein viisi,niin neuvolasta on tullut aika etäinen paikka.

Täytyy vaan jaksaa ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ettimään sitä apua, nyt täytyy myöntää, etten ole edes jaksanut ajatella koko asiaa, sen verran ollut tässä muuta hommaa.

Päätin, etten serkulleni enää vastaa puhelimeen, tajusin ettei hänellä voi olla mulle mitään sellaista asiaa mikä minulle kuuluisi.

Mieheen täytyy valitettavasti pitää yhteyttä, lasten takia. Vaikka tuntuis helpommalta vaan olla vastaamatta tai avaamatta ovea...

Ja kun ei mies ymmärrä mikä mut saa hermostumaan näistä sen kyselyistä lasten asumisjärjestelyiden kanssa. Ei tajua, etten voi edes vielä edes miettiä koko asiaa.. KÄykööt hänen luonaan, mutta antais olla vielä... Ei tajua, etten kestä tyhjää kotia, jos lapset ovat yötä hänen luonaan.

Ja ajatus siitä että asuvat siellä kuin pieni perhe saa mut oikeasti oksentamaan. Vaikkei serkkuni siellä asukkaan, mutta todennäköisesti viettää aikaansa, ainakin viikonloppuisin. Tai en tiedä, mikä heidän juttunsa nyt on, eikä oikeasti kiinnostakkaan.

ihan ensin teet stopin sille että kuuntelet noiden pettureiden ruikutuksia, niitä sinun ei tarvitse kuunnella. He yrittävät vain helpottaa omaa syyllistyyttään ja saada sinua jollakin tapaa syylliseksi tilanteeseen (mitä et ole). ELi heti luuri kiinni jos tulee mitään sen kaltaisia puheluita! Ota tyly linja, eikä mitään sympatioita tai lohdutteluja siihen suuntaan. Nyt huolehdit vain itsestäsi ja omasta jaksamisestasi! Jaksamista sinulle, olet ajatuksissani!

Missään tapauksessa, et kuuntele enää yhtään tuollaista purkausta tai avautumista! Minusta sinulla on täysi oikeus sanoa se heille suoraan, ettet sinä halua, eikä sinun tarvitse kuunnella tuollaista heidän "syntien keventämistä"! Varmasti molemmat alkavat hiljalleen ymmärtää sen, kuinka paljon ovat sinua satuttaneet, mutta yhtä pahaa kuin itse teko, on tuo, että yrittävät omaa mieltään ja syyllisyydentunnetta keventää. Sanot ihan suoraan, ettei sinun tarvitse sitä kuunnella!!

Otat nyt vaan kaiken tuen vastaan minkä saat. Hienoa, että miehesi sisko on sinun tukenasi, ja jos tuntuu ettei muita kuuntelijoita ole, niin aina täällä voi mieltään purkaa!

Halaus, ja voimia!

Luultavasti seuraavaksi seuraa vaihe, jossa miehesi ja "ystäväsi" alkavat kertoa, kuinka sinä olet oikeastaan ajanut heidät tähän tilanteeseen. Koeta kestää. Sinun ei tarvitse tukea tai ymmärtää heitä, vaan pistät luurin korvaan, jos alkavat tuollaista itkeä.

Miksi se ei saisi levitä ja miksi kaikki eivät saisi tietää, kuinka sikoja miehesi ja serkkusi olivat.



Ei sinun tarvitse heitä suojella ja kuunnella.



Nyt yrität nukkua. Hoe itsellesi illalla mantraa, että jokainen hetki rakastan itseäni enemmän ja enemmän. Jokainen hetki eteen päin on parempi ja parempi.



Nyt se tuntuu helvetiltä, mutta sinä selviät.



Huomenna alat ajatella vain itseäsi ja lapsiasi. Et suojele miestäsi vaan puhu avoimesti. Pidät itsestäsi huolta ja lapsistasi. Teet sellaisia asioita, jotka tuntuu hyvältä.



Itse erotessani ensimäiseksi kävin kampaajalla ja ostin uusia vaatteita. Vaikka sielu oli vereslihalla, päätin, että en anna entiselle miehelleni ja kaverilleni sitä iloa, että kuihtuisin ja näyttäisin, kuinka minulla on paha olla. Eli kulissit pystyyn.



Aloin ajatella, että kuinka ihanaa on aamulla herätä ja lukea itse lehti ja käydä vessassa ja itse suunnitella itselleni päivä. Kuinka ei tarvitse ottaa toista huomioon. Kuinka saan tehdä sellaista ruokaa, mistä juuri itse välitän.



Ja liikunta. Tämä oli minulle yksi pelastuskeino. Hommasin nyrkkeilysäkin. Hakkasin ja itkin ja hakkasin. Juoksin lenkkiä ja itkin ja juoksin. Mutta aina itkin yksin.



Mutta puhuin avoimesti ihmisille, että kaverini ja mieheni pettivät minua toistensa kanssa ja nyt ovat muuttaneet yhteen. Kun ihmiset kauhistelivat, yritin olla tyynenä ja vastasin, että minä kyllä pärjään. Ongelmia taitaa heillä olla enemmän.



Anna lasten mennä isänsä luo yöksi. Lapset kuitenkin tarvitsevat isäänsä. Niinä iltoina purkaa itseäsi ja itke niin, että sydän pakahtuu jos siltä tuntuu. Raivoa yksin ja kirjoita haukkumakirjeitä, joita et lähetä. Purkaa pahaa oloasi yksin.

Anna niiden lasten mennä ihan lasten itsensä takia. Kaikesta huolimatta heillä täytyy suhde säilyä isäänsä, vaikka sinusta tuntuisi, ette selviä yötä yksin. Selviät sinä. Ja lapset tulevat kuitenkin aina sinun luoksesi takaisin.



Muista, että jokainen uneton yö kantaa aamua muassaan. Jokainen viikko on eteen päin.



Pidä pää pystyssä ja älä kuuntele serkkusi soittoja. Muista, että sitä niittää, mitä kylvää. Tulevaisuus on heidän ongelmansa, ei sinun.



Rakasta itseäsi tarpeeksi. Kaikkea hyvää sinulle.

Mies laittoi yöllä viestiä, että on pahoillaan kaikesta ja haluaisi tulla takas kotiin. Sanoi,että pitkään parisuhteeseen kuuluu sellainen, että ihastutaan muihinkin. En todellakaan vastannut mitään.

Miten aikuinen, oikeasti ihan fiksu mies muuttuu tollaiseksi idiootiksi??? Ihan kuin ikinä voisin unohtaa tai antaa anteeksi. Antaisi mullekin kuulemman mahdollisuuden jos olisin häntä pettänyt.

EI tajua siis ollenkaan tämän kuvion rajuutta. Hän ei tajua että pahin mitä voi tehdä, on mennä rakastumaan parhaaseen ystävääni. Tuntuu että hänelle se on vaan joku, jota nyt ei sitten vähän ajan kuluttua sittenkään halua, tai haluaako, en tiedä, mistä helvetistä tuosta enää ottaa mitään tolkkua.



Yöllä pakkasin viimeisetkin miehen kamat mitä talosta löysin. Annan ne sille kun tulee muksuja hakemaan illalla.



Nyt mietin vain, että miten ihmeessä teen... Ollaan asuttu muutama vuosi miehen kotipaikkakunnalla, minulla ei ole täällä mitään sukulaisia, eikä niitä tärkeitä ystäviäkään. Teksis mieli pakata kamat ja muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleni, tosin se on niin monen sadan km päässä, että lapset eivät isäänsä todellakaan näkisi, kuin silloin tällöin.

Koston halu on vain niin kova, haluan viedä lapset, kun hän vei minulta sen perusturvan, mikä jokaisella ihmisellä tulisi olla...



ap

Et todellakaan ota miestä takaisin, kun nyt ruikuttaa päästä kotiin. Mutta ei varmaankaan kannata mihinkään koston kierteeseenkään ryhtyä. Paras kosto miehelle on se, että pysyt viileän asiallisena ja elät omaa elämääsi. Jos tuntuu siltä, että haluaisit muuttaa kotikaupunkiisi, niin go for it - mutta älä koston takia. Mies voi sitten jäädä keskenään ihmettelemään, että mitä oikein tuli tehtyä.

mutta olen ihan tosissani. Et varmasti pysty luottamaan mieheen enää ikinä samalla lailla, mutta olisin valmis yrittämään.

En usko että miehesi enää ikinä pettäisi sinua.

Voisit ainakin kokeilla miltä se tuntuu, saisit purkaa pettymyksesi suoraan miehelle, saman saisivat tehdä lapsetkin, ovat varmasti isälleen hyvin vihaisia. Miehellä on loppuelämä aikaa hyvitellä tekoaan. Ja kuten sanoit, on unelma-aviomies ja isä.

mistään hinnasta ottaisi miestä takaisin. Olin aikanaan entisen mieheni kanssa ollut yhdessä seitsemän vuotta, kun paljastui että mies oli käynyt vieraissa, ja tämä nainen oli raskaana. Myöhemmin paljastui myös, että mieheni oli pettänyt minua siskoni kanssa, ja se oli viimeinen niitti suhteellemme. Näin vuosien jälkeen voin sanoa, että haavat ovat ehkä arpeutuneet, mutta arvet eivät koskaan poistu. Pahin oli mieheni ja siskoni juttu, sen rinnalla edes se lehtolapsi tämän toisen naikkosen kanssa ei tuntunut juuri miltään. Koskaan en anna anteeksi, vaikka näennäisesti olen "unohtanut" asian. Tulen miehen kanssa hyvin juttuun nykyään, lasten takia olemme tekemisissä, mutta koskaan en enää luota yhteenkään mieheen. En ikinä.



Lapselle et voi tilannetta kostaa, etkä häneltä isää viedä. Toki voit muuttaa takaisin kotipaikkakunnallesi lapsen kanssa, mutta muista laittaa lapsen etu ensimmäiseksi. Jos miehesi vaatii yhteyshuoltajuutta vaikkapa viikko-viikko systeemillä ja sellaisen saa, niin onko lapsen edun mukaista ravata tuota pitkää välimatkaa koko ajan? Selvittäkää ensin ne huoltajuusasiat ja sitten katsot, missä sinun olisi parasta asua. Itse muutin vastaavassa tilanteessa takaisin omalle kotipaikkakunnalleni 250km päähän miehestä, mutta minulla on yksinhuoltajuus ja mies näkee omasta tahdostaan lastaan melko harvoin. Valitettavasti.



Laita lapsesi itsesi edelle, mutta älä ketään muuta. Koskaan. Sinä olet tärkeä ja arvokas, ja jos sinusta tuntuu, että olet liian hyvä jollekin, niin luultavasti olet.



Raskasta se on, mutta muista että jokaisella pilvellä on hopeareunus; hyvä että petollisuus selvisi. Et voi tietää mitä elämä vielä eteesi tuo, joten voit ihan rauhassa nyt elää itsellesi ja lapsellesi, ja antaa ajan kulua. Saatat yllättyä. Tsemppiä =)

Ap kehittelee dramaattisia juonenkäänteitä kuin parhaasakin saippuaoopperassa. Kyllä ihmisellä pitää olla hyvä mielikuvitus.

Tietenkään suhde ei olisi enää koskaan ennallaan ja luottamuksen takaisin saaminen olisi hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.



Mutta toisaalta, pitkissä suhteissa tapahtuu kaikenlaista. Ehkä miehesi nyt todella on ottanut opikseen ja huomannut katkerasti, ettei se ruoho ole sen vihreämpää toisellakaan puolella. Lähinnä lasten vuoksi voisin ehkä ottaa miehen takaisin. Olen itse eronnut 1,5 vuotta sitten ja lasten vuoksi kärsin erosta edelleenkin hyvin paljon. Kärsin, koska minusta tuntuu että lapseni kärsivät.

ja työ ei sinua sido, niin lähde pois nyt joksikin aikaa. Mikään viikko- ja viikko-systeemi ei tule toimimaan. Mun mielestä lapset ei ole mitään matkalaukkuja, vaan tarvitsee pysyvän kodin. Aikuinenkin tietää, ettei jatkuvasti jaksa reissata paikasta toiseen. Mies sen kodin särki!



Sano että "pitkiin parisuhteisiin kuuluu rehellisyys ja uskollisuus, ei toisten parhaiden ystävien ja sukulaisten kanssa huoraaminen. Jälkimmäinen kuuluu särkyneisiin koteihin, riitaisiin sukuihin ja päättyy aina vaimojen ja lasten kyyneliin. Syy on YKSIN sinun enkä ole sua ymmärtämässä enkä kuuntele sun paskaparkupuheluitasi asiasta. Soita jos on lapsille asiaa, mutta mulle älä tilitä enää yhtään mitään" Sano myös, että tapaamispapereista neuvotellaan sitten, kun tilanne vähän rauhoittuu ja löydät asianajajan. Anna vihasi näkyä ja tuntua. Mutta yritä pitää lapset siitä erossa.

Tietenkään suhde ei olisi enää koskaan ennallaan ja luottamuksen takaisin saaminen olisi hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.

Mutta toisaalta, pitkissä suhteissa tapahtuu kaikenlaista.

Tällaista mantraa hokevat lähinnä omaksi lohdukseen ihmiset, jotka itse sössivät oman ja läheistensä elämän eivätkä kestä sitä tosiasiaa, että monilla muilla on selkärankaa.