Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa eron, lapset isälle paras vaihtoehto?
13.02.2011 |
Meillä on tilanne, että mies haluaa erota, syytä ei ole kertonut, mutta en voi aikuista ihmistä pakottaakaan jäämään.
Minulla oli/on vaikea masennus, josta nyt toivun, mutta en pysty vielä lapsista huolehtimaan kokopäiväisesti kun välillä arkiaskareetkin on vaikea saada tehtyä.
Lapset on siis ollut nyt viime aikoina enemmän isän vastuulla ja niin lienee paras olla jatkossakin.
Minä olen sairaslomalla vielä toistaiseksi masennuksen takia ja lapset ovat hoidossa 3päivänä viikossa ja kahtena päivänä minun kanssani ja viikonlopulla myös mies kotona.
Jatkossa lapset ovat luultavasti yhä hoidossa esim. 3päivänä viikossa ja niin kauan kun olen sairaslomalla haen heidät aiemmin ja pari päivää ovat kokonaan kanssani. Muuten sitten isällään ja viikonlopulla vointini mukaan minulla.
En kaipaa mitään syytöksiä, että hylkään lapseni tmv, koska en todellakaan aio lapsiani hylätä.
Jos minä saisin päättää, niin en eroaisi tällaisessa tilanteessa kun minä en ole täysin terve. Olen yrittänyt tästä miehellenikin sanoa, mutta hän haluaa eron nyt heti.
Meidän arki on kyllä sujunut ihan hyvin, vaikka olenkin jo pitkään epäillyt, että miehelläni saattais olla salasuhde tai jotain, käytöksensä ei oo ihan normaalia ollut.
Kommentit (30)
Sen itse tiedän eläneeni pasi-kolme vuotta masentuneen miehen kanssa että ero on lähellä. Masentunut ihminen käpertyy niin paljon oman navan ympärille että se imee voimat lähiympäristöstäänkin. Kyynisesti voisi sanoa että jos masentunut ei jaksa omaan elämäänsä niin miten se toinen sitten muka jaksaisi ja lapset päälle?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen pahimpaan aikaan. Nyt alan kuitenkin pikkuhiljaa tervehtyä kiitos terapian ja oikean lääkityksen ja mieskin tuossa joku aika sitten sanoi, että on huomannut, että alan voimaan paremmin mitä aiemmin.
Siltikään en ymmärrä sitä, että miksi on erottava nyt heti, miksi ei voi odottaa sinne asti, että olsin terve ja mm. leikkaukseni takanapäin. Kaikki olisi paljon yksinkertaisempaa, koska meillä ei ole mitenkään huonot välit vaan pystymme yhä keskustelemaan asioista ja arki on sujunut niin miksei näin voisi jatkua kunnes olen terve.
No, täältä en saa tähän vastausta enkä saa mieheltänikään vaan tähän tilanteeseen on sopeuduttava ja toimittava niin kuin on lapsille paras.
ap
Sen itse tiedän eläneeni pasi-kolme vuotta masentuneen miehen kanssa että ero on lähellä. Masentunut ihminen käpertyy niin paljon oman navan ympärille että se imee voimat lähiympäristöstäänkin. Kyynisesti voisi sanoa että jos masentunut ei jaksa omaan elämäänsä niin miten se toinen sitten muka jaksaisi ja lapset päälle?!
omaisuutenne menee puoliksi. Toki saat talon (jos jäät sinne lasten kanssa asumaan) eli lapset eivät koskaan menetä kotiaan ja se puoliso, joka pitää lapset, saa pitää talon, ja sille toiselle puolisolle on maksettava tasinkoa eli siis talon arvon verran rahaa tai muuta omaisuutta. Vaikka olisit siis itse maksanut talon ja voit sen todistaa, on koti aina yhteinen, jos olette naimisissa, ja lisäksi kaikesta omaisuudestasi joudut joka tapauksessa maksamaan miehelle puolet rahana. Näin ollen kun mies jää asumaan yhteiseen kotiin lastenne kanssa, on täysin laillista ja mahdollista, että mies ostaa sinut ulos, ja huoltajuuskiistassa lapset saa aina se osapuoli, joka on jäänyt yhteiseen kotiin lasten kanssa. En pidä tätä ratkaisuasi lainkaan järkevänä.
Olen varma, että mitä tahansa sopimuspaperia laitattekaan, voidaan se aina oikeudessa kiistää. Onhan selvää, että kun laki on aika yksiselitteinen yhteisen kodin suhteen, on turha yrittää kiertää sitä erillisillä sopimuspapereilla. Se ei päde, ellei miehesi halua sen pätevän.
Suosittelen siis ratkaisuksi sitä, että virallisesti jäät yhteiseen (omaan) kotiisi lastesi kanssa, ja mies hankkii oman asunnon. Epävirallisesti asutte aluksi niissä toisin päin (ei edes osoitteenmuutosta sinulle!), ja vaihdatte, kun olet tarpeeksi hyvässä kunnossa. Jos miehellä ei ole kiinnostusta taloa tai lasten yksinhuoltajuutta kohtaan, hän varmasti suostuu tuohon.
ja toimit todella typerästi. Ilmeisesti et näe asioita niin kuin me ulkopuoliset. Yritän rautalangasta vääntää että tällä kertomallasi tavalla menetät kaiken.
Jalkaleikkauksessa olin minäkin onnettomuuden seurauksena, kipsi 7 viikkoa ja jonkin aikaa puolikuntoinen tuonkin jälkeen. NÄmä on ohimeneviä ja niistä parannutaan eikä jonkun leikkauksen vuoksi tehdä päätöksiä lasten huoltajuudesta/lähivanhemmuudesta.
Miehesi näki heikon kohdan ja iskee tässä saumassa puolustuskyvyttömän kimppuun. Olet uhri.
Ok jos olet tosi pipi päästäsi niin ratkaisu on hyvä.
Miksi muutteletta edestakas, eikö olisi sama jos sinä jäisit lasten kans taloonne asumaan ja mies muuttaa pois. Lapsilla on hoitopaikat, muuna aikana voivat olla osan ajasta isänsä luona.
Lapset vieraantuu sinusta vielä enemmän kun et asu heidän kanssaan.
Ja vaikka kuin olisit omista rahoistas talon maksanut, niin miehes tulee saamaan osansa. Jos miehellä on tuloja tuona aikana ollut, hänen katsotaan käyttäneen ne perheen hyväksi, maksanut laskuja, ostanut ruokaa ja vaatteita ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huoltajuussopimus väliaikaisena. Et voi tietää tulevaa vointiasi ja tulevia halujasi olla lasten kanssa. On parempi tarkastella tilannetta uudelleen vaikka vuoden päästä. Kaikki tarkasti paperille, ei mitään niin epämääräistä kuin nyt aloitusviestissäsi esität, että viikonlopulla sinulla vointisi mukaan. Siinä häviät tulevaisuudessa ja joudut tappelemaan oikeuksistasi oikeudessa, jos tapaamissopimus on nyt mallia pysyvä.
Ota asianajaja!
omaisuutenne menee puoliksi. Toki saat talon (jos jäät sinne lasten kanssa asumaan) eli lapset eivät koskaan menetä kotiaan ja se puoliso, joka pitää lapset, saa pitää talon, ja sille toiselle puolisolle on maksettava tasinkoa eli siis talon arvon verran rahaa tai muuta omaisuutta. Vaikka olisit siis itse maksanut talon ja voit sen todistaa, on koti aina yhteinen, jos olette naimisissa, ja lisäksi kaikesta omaisuudestasi joudut joka tapauksessa maksamaan miehelle puolet rahana. Näin ollen kun mies jää asumaan yhteiseen kotiin lastenne kanssa, on täysin laillista ja mahdollista, että mies ostaa sinut ulos, ja huoltajuuskiistassa lapset saa aina se osapuoli, joka on jäänyt yhteiseen kotiin lasten kanssa. En pidä tätä ratkaisuasi lainkaan järkevänä.
Olen varma, että mitä tahansa sopimuspaperia laitattekaan, voidaan se aina oikeudessa kiistää. Onhan selvää, että kun laki on aika yksiselitteinen yhteisen kodin suhteen, on turha yrittää kiertää sitä erillisillä sopimuspapereilla. Se ei päde, ellei miehesi halua sen pätevän.
Suosittelen siis ratkaisuksi sitä, että virallisesti jäät yhteiseen (omaan) kotiisi lastesi kanssa, ja mies hankkii oman asunnon. Epävirallisesti asutte aluksi niissä toisin päin (ei edes osoitteenmuutosta sinulle!), ja vaihdatte, kun olet tarpeeksi hyvässä kunnossa. Jos miehellä ei ole kiinnostusta taloa tai lasten yksinhuoltajuutta kohtaan, hän varmasti suostuu tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukisi myös paperilla vaan sinne nämä asiat tulee tarkemmin. Luulin, että sen ymmärtäisi muutenkin. Ja olen jo kirjoittanut aiemmissa viesteissä, että olemme mieheni kanssa puhuneet, ettei tämä tule olemaan pysyvä ratkaisu vaan kun minun vointini sallii niin minusta tulee lasten lähivanhempi ja muutan lasten kanssa.
Kuitenkin nyt tuntuis aika kohtuuttomalta viedä lapsilta isä, joka on heitä eniten hoitanut, koska minusta ei ole siihen ollut.
Mutta aion joka tapauksessa tällä viikolla käydä keskustelemassa ulkopuolisen kanssa ja keskustella mikä olisi oikeasti se paras vaihtoehto, tämä jota olemme miettineet vai kenties joku muu.
ap
huoltajuussopimus väliaikaisena. Et voi tietää tulevaa vointiasi ja tulevia halujasi olla lasten kanssa. On parempi tarkastella tilannetta uudelleen vaikka vuoden päästä. Kaikki tarkasti paperille, ei mitään niin epämääräistä kuin nyt aloitusviestissäsi esität, että viikonlopulla sinulla vointisi mukaan. Siinä häviät tulevaisuudessa ja joudut tappelemaan oikeuksistasi oikeudessa, jos tapaamissopimus on nyt mallia pysyvä.
Ota asianajaja!
joka kyllä käsittääkseni ainakin jossain määrin tarkoittaa sitä, että olen pipipää.
Ja kun ei ole tietoa millon pääsen tuohon leikkaukseen ja siihen saakka kävelen kepeillä niin arjesta selviäminen on aika haasteellista ja tähän päälle masennuksesta toipuminen, jossa tulee aina aika ajoin takapakkia.
En vaan itse näe asiaa niin, että tällä hetkellä lasten olisi hyvä olla minun kanssani koko ajan. En myöskään usko, että lapset vieraantuvat minusta, koska tapaan heitä kuitenkin säännöllisesti.
ap
ja toimit todella typerästi. Ilmeisesti et näe asioita niin kuin me ulkopuoliset. Yritän rautalangasta vääntää että tällä kertomallasi tavalla menetät kaiken.
Jalkaleikkauksessa olin minäkin onnettomuuden seurauksena, kipsi 7 viikkoa ja jonkin aikaa puolikuntoinen tuonkin jälkeen. NÄmä on ohimeneviä ja niistä parannutaan eikä jonkun leikkauksen vuoksi tehdä päätöksiä lasten huoltajuudesta/lähivanhemmuudesta.
Miehesi näki heikon kohdan ja iskee tässä saumassa puolustuskyvyttömän kimppuun. Olet uhri.
Ok jos olet tosi pipi päästäsi niin ratkaisu on hyvä.
minun maksamani.
Olen kyllä toipumassa masennuksesta, mutta kuten jo aloituksessa kirjoitin en vielä pärjää lasten kanssa täysin yksin, siksi siis ovat nytkin osan päivistä hoidossa, koska en jaksaisi heitä joka päivä hoitaa.
Masennuksen lisäksi joudun tapaturman takia kävelemään kepeillä vielä pitkään (odotan leikkausta) ja tämä vaikeuttaa myös arkiaskareita mm. kivun takia.
Olen silti sitä mieltä, että lasten on tällä hetkellä parempi jäädä isänsä kanssa tähän taloon ja kunhan olen toipunut niin sitten mies muuttaa pois ja minusta tulee lasten lähivanhempi.
Tämän edellytyksenä siis kuitenkin, että kaikki tämä kirjataan paperille, jolloin mies ei voi sanoa, ettei ole näin sanonut ja että kuvittelen vain ym.
Olemme mieheni kanssa naimisissa.
ap