Mistä johtuu tällainen ilmiö? (työnhakuun liittyvää)

sitä varmasti ihmetellään, miksi haluaa edetä urallaan alaspäin

ja jos lopulta onnistut tuossa hankkeessa, niin vielä vaikeampaa on enää koskaan päästä takaisin ylös, jos sattuisit haluamaan.

Haluaisin työn, jossa on mahdollisimman vähän vastuuta ja lyhyet työpäivät. Palkankaan ei tarvitsisi olla iso. Nyt olen hakenut töitä laidasta laitaan, mutta olen saanut haastattelukutsuja ainoastaan vaativiin tehtäviin. Nuo pienipalkkaiset duunit ovat ilmeisesti sellaisia, joihin en kelpaa. Onko niin, että jos on kerran erehtynyt ottamaan vastaan jonkun tittelin, niin siitä ei pääse enää "alaspäin"?

Pitää vedota esim elämäntilanteeseen, jos haluat helpompia hommia ja tuoda se selvästi mutta lyhyesti esille.

Työnantajat pelkäävät tietysti, että haet "edes jotain työtä" tässä markkinatilanteessa ja lähdet heti kun entisen tittelisi kaltaisia tehtäviä vapautuu ensi syksystä lähtien.

Haaste se on tämäkin.

Haluaisin "oikeisiin töihin", mutta tausta on liian akateeminen... En jaksaisi mitään yliopistonysväystä enää.

En tosin etsi mitenkään vähää vastuuta tai lyhyitä työpäiviä, mielummin päinvastoin. Mutta olen ollut nyt jonkin aikaa työtä vailla ja alentanut omaa "kategoriaani" ja hakenut alemman tason tehtäviä, koska oikeasti haluaisin jo töihin. Melkein mihin vaan.



Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa, useiden vuosien kokemus vaativista asiantuntija- ja johtotehtävistä. Se tuntuu leimaavan työnhakua niin vahvasti, että en vaan kertakaikkiaan saa edes niitä alemman tason tehtäviä. Työnantajat ovat sanoneet, että taustallani eivät usko minun olevan riittävän motivoitunut tehtäviin, jotka ovat selvasti vaativuusluokassa kokemukseni alapuolella. Ja että rekrytoinnit on aina iso investointi niin rahallisesti kuin ajallisestikin, joten koska eivät luota sitoutumiseeni riittävän vahvasti, eivät halua ottaa riskiä, että hetken kuluttua siirryn toisiin tehtäviin joka tapauksessa.

että joku haluaa aleta uralla. Minä olen tehnyt näin. Kun hain töitä kerroin, että en hae koulutusta vastaavaa siksi, koska työ oli siihen elämäntilanteseen liian kuormittavaa. Sain paikan ja olen viihtynyt todella hyvin. Toki joudun selitellä kavereilleni ja sukulaisilleni ratkaisuani, mutta perhe arvostaa! Ja minä nautin. Olen koulunkäyntiavustajana pienessä koulussa ja työpäivä on 5h. Kaikki koulun lomat on vapaata.

Haluaisin "oikeisiin töihin", mutta tausta on liian akateeminen... En jaksaisi mitään yliopistonysväystä enää.

yksityistä teollisuutta (tai muuta yksityistä sektoria), sielolä ei ole pakko nysvätä.

ja nysvään ihan operatiivista typerää työtä päivät pääksytysten. Ei suurta vastuuta, kunhan töihin tulen ja päivän istun. Yksityinen, suuri firma. Vientiosasto.

ollut lähes mahdotonta työllistyä sellaisiin töihin, joihin ei vaadita koulutusta tai alemman tasoinen koulutus riittäisi. Olen siis tälläisiä hakenut koko ajan oman alan työnhaun ohessa. Järkevää tai ei, mutta akateemisenkin työttömän "palkka" on hemmetin pieni.



Mutta minun tilanteeni on nyt se, etten enää saa pitkän työttömyysjakson vuoksi omankaan alan töitä, enkä edellämainitusta syystä muutakaan. Vanhuuseläkkeeseenkin onkin vielä kymmeniä vuosia, joten edessä on hehkeitä vuosikymmeniä te-toimiston asiakkaana.



Toisaalta olisin kyllä onnellisempi jos olisin päässyt vaikka kolme vuotta sitten pesulatyöntekijäksi. Edelleen olisin siellä, jos pitäisivät. Mutta mielen pohjalla saattaisin luulla, että tähän työpaikkaan hakeutuminen oli se tekijä joka katkaisi akateemisen "uran". Vaikka totuus olisikin toinen.

kauppaopiston kesken jättänyt yo ja mulla taas on sellaiset hommat, joissa muut ovat korkakoulututkinnon suorittaneita ja minä yritän pysyä vauhdissa mukana ja omaksua uusia asioita. Opiskelen työn ohessa avoimessa yliopistossa ja toivon jonain päivänä pääseväni väylän kautta opiskelemaan tutkinnon ja pääseväni pois it-alalta.

itselleni 8-16 homman lapsien varjolla. Teen siis 8-16 päivää. Jos olen itse/lapset sairaana, hommat ei kasaannu odottamana ja puhelin ei soi saikulla, eikä lomalla. Eikä etätöitä täydy tehdä saikulta, eikä lomalta, eikä viikonloppuisin tartte olla tavoittetavissa. Jne.



Vaihdoin paikkaa, ehkä se auttoi asiaa. Kaverini joka hakee kotoa käsin, ei ole onnistunut saamaan vastaavia töitä.

Vaihdoin tosi vaativan jatkuvia ylitöitä vaatineen uraputken 8-16 työhön. Perustelin tämän sillä että halusin antaa enemmän aikaa lapsille.

En koe tätä "alenemisena" vaan yksinkertaisesti valintana. Haluan panostaa myös iteni hoitamiseen ja perheeseen. Palkka pysyi samana, haasteet vähenivät, ainakin joksikin aikaa. Aika harva jaksaa tällä alalla painaa täysillä koko työikänsä sinne yli 6-kymppiseksi asti. Olen taloushallinnon alalla. Kukaan ei ihmetellyt valintaani lähipiirissä. Jotkut entiset kollegat kyllä ihmettelivät. Mulla oli sellainen "rooli" joka ei sitten pitänytkään paikkaansa. En ollut valmis antamaan koko elämääni työlle.