Voi hitto, isälläni todettiin haimasyöpä. Ov
Äitini soitti maanantaina ihan paniikissa, että hän oli vienyt isän sairaalan ensiapuun kovien vatsakipujen takia. Ja hän oli joutunut heti leikkuaspöydälle, kun haimasta oli löytynyt kasvain.
Hänelle oli laitettu joku suntti haimaan ja sappeen (äitini oli niin paniikissa ettei hänestä ottanut kunnolla selvää), jota pitkin haima- ja sappinesteet erittyy suolistoon tai vatsaan.
Tänään hän soitti ja kertoi, että isä on kotona ja leikkaus on muutaman viikon päässä ensi kuussa.
Mitään muuta hän ei sanonut.
Isäni on ollut terve mies ja viimeeksi 10 päivää sitten puhuttiin Skypen kautta ja isäni oli lähdössä koirien sekä veljensä kanssa mökille viikoksi, tarkoitus lasketella ja harjoituttaa koiria.
Eikä isäni edes ole mikään vanha mies (täytti marraskuussa 60v).
Ongelma on nyt se, että mies ei saa töistä lomaa ja minä en pääse enää koneeseen (laskettuaika 2,5 viikon päästä).
Kommentit (31)
Kaikki me kuollaan johonkin ennemmin tai myöhemmin, mutta haimasyöpäkin voidaan parantaa vaikka sillä onkin huonompi ennuste kuin monella muulla syövällä! Työkaveri sai max 5kk elinaikaa ja tuossahan se porskuttaa nyt 1,5v myöhemmin, kasvaimet on saatu pois eikä etäpesäkkeitä ole löytynyt. Tsemppiä AP:lle!
PS. Applen Steve Jobskin parani haimasyövästä. Tosin mä luulen että sillä kun se levis maksaan niin se tais käyttää jotain muuta elinsiirtopalvelua kuin sitä missä jonotetaan sinnikkäästi (lue: käytti rahaa).
Kaikki me kuollaan johonkin ennemmin tai myöhemmin, mutta haimasyöpäkin voidaan parantaa vaikka sillä onkin huonompi ennuste kuin monella muulla syövällä! Työkaveri sai max 5kk elinaikaa ja tuossahan se porskuttaa nyt 1,5v myöhemmin, kasvaimet on saatu pois eikä etäpesäkkeitä ole löytynyt. Tsemppiä AP:lle! PS. Applen Steve Jobskin parani haimasyövästä. Tosin mä luulen että sillä kun se levis maksaan niin se tais käyttää jotain muuta elinsiirtopalvelua kuin sitä missä jonotetaan sinnikkäästi (lue: käytti rahaa).
kyllä kuullut että jos haimasyövästä parantuu,niin diagnoosi on ollut väärä..
eikä siinä mitään törkeää ole todeta,että haimasyöpä on armoton.kas kun vaarini menehtyi parissa kuukaudessa ja muutama muukin tuttuni.
mutta toivon toki,että aapeen isä olisi poikkeus!
voimia tässä jo toivottelinkin.
ja ei kiitos enää Eurooppaan. Jos me joskus muutetaan, niin se on joko toi naapurimaa tai sitten Suomi, vaikkei mies oikein ole lämmennyt asialle, hän ei enää halua Suomeen.
Ja kyllä mäkin täällä viihdyn ja lapset ovat täysin amerikkalaisia, esikoisella on varsinkin erittäin vahva jenkkiaksentti (ja jopa meidän kaupungin oma erikois aksentti).
Ja sitä paitsi, jos tuo laivamatka edes olisi mahdollista, niin meidän pitäisi päästä jollain keinolla Nykkiin tai Floridaan ja sinnekkin pitäisi lentää, emme nimittäin asu rannikolla vaan vähän sisämaan osavaltiossa (ei kylläkään missään keskilännessä).
Ja kyllä me ihan tarpeeksi ollaan nähty ja puhutaan useasti Skypen kautta jne. Ja oikeastaan, mitä vähemmän näen äitiäni, sen parempi. Siinä osaa olla erittäin rasittava nainen, jos sille päälle sattuu. SIis ihan yleensä, en tarkoita nyt.
ap
ja Taivaan Isän varjelusta hoitoihin ja teidän vauvanne tuloon.
On varmasti tosi kamala tilanne, mutta vauvan syntymän jälkeen matkustaminen on varmasti helpompaa kuin sitä ennen.
ja karmaiseva totuus nyt vaan on se, etta haimasyovasta ei selvia. Kun kipuja tulee, on syopa jo levinnyt. Oma lahisukulaiseni on nyt elanyt 12kk syovan toteamisen jalkeen (mika on jo ihme), loppu tulee hetkena mina hyvansa.
haima ei tunne mitaan, eli syopa todetaan yleensa vasta kun se on levinnyt.
Suosittelen siis varaamaan liput Suomeen asap synnytyksen jalkeen. Ja olen tosi pahoillani.
Toivon kovasti voimia koko teidän perheelle!
Anoppini oli täysin terve ihminen, joka munuaisaltaan tulehduksen vuoksi joutui sairaalaan. Siellä hänellä diagnosoitiin haimasyöpä. Se oli jo ehtinyt levätä maksaan eikä mitään ollut tehtävissä. Hän oli diagnoosista 6 viikkoa :(
Hieman positiivisempi on perhetuttujen tarina, joissa 70-vuotias isä sairastui haimasyöpään vuosi sitten. Hän on saanut hoitoja ja vasta nyt tilanne on siinä vaiheessa ettei hoitoja enää jatketa. Viimeiset viikot ovat käsillä, mutta hän sai sentään elää tämän vuoden sairauden kanssa.
Meidän perheessä todettiin haimasyöpä elokuussa 2010, suntin laitossa tulleen hoitovirheen vuoksi syöpäsairas omaisemme sai mm.verenmyrkytystilan ja joutui kolmeen virhettä korjaavaan leikkaukseen, mutta itse syöpäkasvainta on päästy hoitamaan vasta tammikuussa 2011 sytostaattihoidolla. Tilanne ei ole huono, veriarvot yhä hyvät, samoin vointi.
Haimasyövässä, kuten muissakin syövissä ratkaisevaa on se, kuinka alkuvaiheessa se huomataan.
Meillä on käytössä lisäravinteita, mm. hainrustouute ja havupuu-uute, joita osa ihmisistä pitää huuhaana, mutta meidän tapauksemme kohdalla toimivat hyvin.
Aina on toivoa kun on elämää.
diagnoosista kuolemaan kolme viikkoa.
sitä nyt on tässä miettiä, kuinka paljon on aikaa jäljellä ja millainen tauti haimasyöpä on. Varsinkin kun kertojana on av-raati. Elämä menee niin kuin menee ja siitä pitää kussakin tilanteessa yrittää ottaa kaikkensa irti.
Ja ihan ot: me olemme hiljattain muutaneet USAan ja minä en tiedä, miten saisin ääkköset toimimaan. Miten ap se onnistuu? Nyt olen siskon luona Suomessa käymässä ja hoitamassa täällä viimeiset asiat ja ihan sattuu silmiin lukea lasten viestejä, kun pisteet puuttuu :)
Mua ärsyttää kanssa tuo kun toisten pitää toitottaa kuinka vakava tilanne on ja kuinka vähän aikaa on jäljellä. Ei sitä kukaan voi etukäteen tietää missä järjestyksessä täältä lähdetään! Varmasti jokainen syöpään sairastunut ymmärtää että tilanne on vakava, enkä ymmärrä miksi ei saisi pitää toivoa yllä siitä huolimatta. Vaikka olisi viimeiset hetket kyseessä niin onhan ne mukavampi viettää toiveikkaana kuin tulevaa masentuneena murehtien.
Mun äiti eli 2,5 v haimasyövän toteamisesta.
Varmaan sen itsekkin tiedät. Olen karu tyyppi ja haluan kertoa totuuden, sillä siitä alkaa jo asian työstäminen.
Toivottovasti pystyisi elämään vielä muutaman vuoden, sillä siihen voi olla toivoa.
T.12