Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin tädit, hatunnosto teille ja kysymyskin..
09.02.2011 |
Olen ollut päiväkodissa harjoittelemassa nyt reilut kaksi viikkoa ja takkini on aivan tyhjä. Ihanaa työtä se on ja jotenkin olen nauttinut joka hetkestä, mutta miten ihmeessä teillä jaksaminen riittää? Meidän ryhmässä on 22 lasta joista suurin osa 1-2- vuotiaita, loput 3-4v.
Aivan hirveää haipakkaa pelkästään vessahommissa, ruokailussa, pukemisessa, nukkumaanlaitossa. Aika ei riitä siihen mihin sen pitäisi riittää; niiden lasten kanssa olemiseen..
Huoh ja järkytys..Kaikkensa meidän pk:n työntekijät tekevät, mutta kaikilla on sama fiilis, että mitään ei yksinkertaisesti VOI tehdä niinkuin haluaisi, ei ole aikaa yksilölliseen huolenpitoon. Kaikki on liukuhihnatyötä.
Miten teidän pk:ssa menee, onko tilanne kaoottinen?
Ja terveisiä päättäjille: TEHKÄÄ NYT IHMEESSÄ JOTAIN NÄIDEN RYHMÄKOKOJEN KANSSA! Jos ei muuta, niin tulkaa päiväksi katsomaan mitä se "laadukas varhaiskasvatus" nykypäivänä on..
T. Opiskelija, jonka unelma tähän asti on ollut päiväkotityö
Kommentit (16)
ei päivähoitoon tunnuta saavan rahaa. Liian vähän henkilökuntaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen lto ja ehdin työskennellä päiväkodissa viisi vuotta ennen kuin jäin oman / tällä hetkellä jo omien kanssa kotiin, ja, miten sen nyt sanoisin lyhyesti... Näiden työvuosien aikana näin niin paljon päivähoidon varjopuolia ja jopa raadollisuutta, että en IKINÄ voisi laittaa omiani päivähoitoon. kummasti on antanut lisäpuhtia kotona jaksamiseen, kun mietin mikä se toinen vaihtoehto sitten olisi... ja mua ärsyttää se, että valintani vuoksi moni ajattelee että olen olevani joku marttyyriäiti, joka arvostelee muita äitejä jos vievät pienensä hoitoon, siis esim. tällä palstalla. mutta aivan sama mulle, en vaan kestäisi ajatella että lapsiani kohdeltaisiin huonosti vaan siksi, että "resurssit nyt vaan on mitä on". :/
että koko ryhmää hyödyttävää huomiota: juttele,kuuntele, havainnoi, laskekaa yhdessä nappeja, pohtikaa värejä ja muotoja kuuntele, loruta, laulata, arvuuttele, esitä spontaania hanskateatteria, arvuuttele eläinten ääniä, siirtykää paikasta toiseen eri tavoin kulkien, äännellen, taskulapun valossa, sylittele, ihastele ja huomaa hyvä!!!
T: : D
Päivähoidolla on huono kaiku nykyään ja sen automaattisesti oletetaan johtuvan päiväkodista itsestään.
Ei ymmärretä, että pk:ssa on enemmän lapsia kuin henkilöstö pystyy kunnolla huoltamaan.
Ne säästöt, ne säästöt.
Ja yleensä syytetään päiväkotia tai osaamatonta henkilökuntaa, vaikka syy on päättäjissä ja laissa.
kuin vitonen esitti. Kun joutuu odottamaan vuoroaan esim vessajonossa yksi ope laulaa lasten kanssa tai loruttelee ja muuten viihdyttää. Pukiessa välillä autetaan "liikaakin", koska samalla ehtii vähän jutella ja huomioida puettavaa lasta yksilöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aivan sama tilanne, olin opena noin viisi vuotta, nyt koto samat 5v. En todella edes kuvittele laittavani omiani hoitoon, kotona ovat kouluikään saakka, eskariin toki menevät.
Työn on ihan järkyttävän rankkaa ja omassa työpaikassani (ympärivuorokautinen pk) työntekijät ovat todella uupuneita. Mä en koe saavani siitä työstä enää sitä mitä aikoinaan sain, joten aion vaihtaa alaa lastensuojelun puolelle.
Mä todella nostan hattua niille, jotka jaksaa pk-työtä eläkeikään saakka. Mutta niin suuri osa työstä jää vajaaksi kaiken maailman paperitöiden ja kiireen vuoksi, etten koe sitä enää mielekkääksi.
Mutta loistava opiskelija olet, kun havaitsit tämän tosiasian ja tuot sitä vielä julki. Kannustan omasta kokemuksesta silti alalle, ei siinä mitään häviä, että kokeilee. Ja kyllähän se työn mukanaan tuoma rutiini helpottaa asioita. Mutta rankkaa työtä se on, siitä ei pääse mihinkään.
Kuulostaa nimittäin aika laittomalta tilanteelta mikäli lapsia on 22 ja suurin osa alle 3-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen päiväkodissa töissä ja pienten ryhmässä. Kyllä meilläkin säpinää välillä riittää, mutta odotustilanteissa lorut ja laulut/laululeikit hyväksi todettu ja lapset tykkää ja leikkii/laulaa mukana. Päiväkotien vika ei ole hoitajien vähyys vaan päättäjien ja lapsiryhmät aivan liian suuria.
Jokainen äiti päättää itse laittaako lapsensa päiväkotiin vai hoitaako itse. Ketään ei päätöksistään pidä syyllistää. Toisilla paremmat mahdollisuudet olla kotona kuin toisilla. Jos huonoja kokemuksia päivähoidosta jollain alueella niin ei pidä yleistää.
Itse pyrin joka päivä huomioimaan jokaisen lapsen yksilöllisesti jossain tilanteessa.
Tsemppiä ja jaksamista kaikille "tarhantädeille"!! :)
neljä ja vapaapäiväläisiä, tilapaäinen ylitys sallitaan ja sitä surutta käytetään hyväksi. Törkeää ja niin tyypillistä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoituksella sijoitetut 22 lasta ylipaikoille. Jos on vapaapäiväläisiä, heidät tulee sijoittaa käyttämään samaa paikkaa eri viikonpäivinä. Tällöin paikalla eivät ole kaikki lapset samaan aikaan. Jos tuossa ryhmässä olisi esim. 12 alle 3-vuotiasta ja 10 yli 3-vuotiasta, tulee aikuisia olla 5. Terv. Päiväkodin johtaja
neljä ja vapaapäiväläisiä, tilapaäinen ylitys sallitaan ja sitä surutta käytetään hyväksi. Törkeää ja niin tyypillistä :(
Tervehdys sinä opiskelija!
On totta, että alallamme eletään äärimmäisen kovia aikoja. Samanlaisia kokemuksia kuuluu koetun siellä ja täällä, kuin mistä itsekin kerrot. Päivähoidon arki on muuttunut paljon muun maailman muutosten mukana. Minusta tuntuu, että asioiden pitää mennä vielä pahemmaksi, ennen kuin ne muuttuvat paremmaksi. Niin elämässä yleensä käy.
Positiivisin mielin kuitenkin odotan sitä muutosta ja olen varma, että ryhmäkokoihin tullaan puuttumaan vielä jossain vaiheessa. Jos ryhmiä ei pienennetä niin sitten muutos tulee tiloihin ja henkilökunnan määrään...joka tapauksessa jotain muutoksia tulee. Tämä kaikki ei tietenkään tapahdu ihan hetkessä, joten kärsivällisyyttähän tämä kaikki vaatii.
Tärkeimmät asiat ammattikuntamme jaksamisen suhteen ovat aikuisten keskinäinen kommunikaatio, yhteishenki, luottamus ja huumori. Nämä pitää olla kunnossa. Jos joku asia vaivaa niin se pitää heti ottaa esille. Muuten tulee väärinkäsityksiä ja siitä aiheutuu helposti vielä suurempia harmeja. Kuppikuntia syntyy helposti ja ikävä kyllä myös työpaikkakiusaamista. Väsyneet ja stressaantuneet ihmiset tuppaavat yleensä kuulemaan vain sen mitä haluavat ja olettavat asioiden olevan niin kuin heistä sillä hetkellä tuntuu. Tämä kaikki on tietenkin täysin inhimillistä. Usein vanhempien kommentit ja kysymyksetkin koetaan negatiivisina ja kritisoivina, vaikka ne olisikin tarkoitettu päinvastaiseksi tai vain tietoa vailla olevan, huolestuneen vanhemman avunpyynnöksi.
No joo, tästä kaikesta voisi jatkaa ikuisuuksiin...ehkä jonain päivänä kirjoitan vielä kirjan kaikista ajatuksistani ja kokemuksistani.
Oma kokemukseni on se, että omaa työntekemistä pitää tarkastella jatkuvasti. Pitää miettiä tavoitteita tarkasti ja asettaa ne sen kaltaiseksi, että ne on mahdollista toteuttaa. Tavoitteisiin pääseminen ja niihin yltäminen tuo mielihyvää.
Työyhteisöjen kannattaisi viettää aika-ajoin aikaa yhdessä myös työn ulkopuolella. Silloin ihmiset tutustuvat toisiinsa toisella tavalla ja näkevät toisissaan myös muunlaisen persoonan kuin työpaikalla.
Sydämellä ja kukin tietysti myös omalla persoonallisuudellaan tätä työtä tekee, joten päivähoidon ammattilaisten tulisi saada käyttää omia vahvuuksiaan tässä haastavassa työssämme. Kaikkien ei ole pakko osata kaikkea täydellisesti.
Ystävä hyvä, älä siis luovuta vielä. Puhukaa ja miettikää arkeanne joka kantilta. Miettikää onko työvuorot kohdallaan eli onko aikuisia tasaisesti niinä kellonaikoina, kun heitä eniten tarvitaan? Mitkä päivän kaikista tehtävistä voi karsia pois tai vähentää? En tietenkään tarkoita että jätetään vessattamatta tai ruuatta tms. Myös sinun ehdotuksesi otetaan varmasti huomioon.
Tärkeintä olisi se, että aikuiset luovat ystävällisen ilmapiirin. Kiire on aina ja liian vähän aikaa ja niin kai se aina tulee olemaankin, mutta jos aikuiset kiinnittävät huomiota äänensävyynsä ja siihen miten lapsille puhutaan niin se antaa usein sen tunteen turvallisuudesta ja tasapainosta ja se on tärkeintä lapsen päivässä.
Terveisin 15v. haipakkaa kokenut päiväkodin setä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään näe, mitä kaikkea siihen päivään sisältyy, mutta minulla ei silti ole mitään negatiivista sanottavaa niistä kahdesta pk:sta joissa lapseni on ollut. Ja varmaankin juuri siksi, että vaikka resurssit ovat mitä ovat, on meidän kohdalle sattunut juuri niitä ihania hoitajia jotka kaiken hässäkän keskelläkin ovat aina jaksaneet ottaa lapset yksilöinä huomioon ihan vaikka juuri noissa "arkisissa" pukemis- ja syömistilanteissa - se mielestäni juuri on tärkeää ja niinhän se monesti kotonakin menee. Välittäminen korostuu enemmän juuri siinä arjessa ja sen pienissä hetkissä - ei siihen hienoja tiloja, retkiä yms. tarvita.
Itse olen päiväkodissa töissä ja pienten ryhmässä. Kyllä meilläkin säpinää välillä riittää, mutta odotustilanteissa lorut ja laulut/laululeikit hyväksi todettu ja lapset tykkää ja leikkii/laulaa mukana. Päiväkotien vika ei ole hoitajien vähyys vaan päättäjien ja lapsiryhmät aivan liian suuria.
Jokainen äiti päättää itse laittaako lapsensa päiväkotiin vai hoitaako itse. Ketään ei päätöksistään pidä syyllistää. Toisilla paremmat mahdollisuudet olla kotona kuin toisilla. Jos huonoja kokemuksia päivähoidosta jollain alueella niin ei pidä yleistää.
Itse pyrin joka päivä huomioimaan jokaisen lapsen yksilöllisesti jossain tilanteessa.
Tsemppiä ja jaksamista kaikille "tarhantädeille"!! :)
ja kommentti koski toki myös 5:a ja 7:aa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omansa päikkyyn 1-vuotiaana. Eli itse kai tykkää työstään ja näkee päiväkodit positiivisena paikkana.
On se kyllä päiväkodista ja ryhmästäkin kiinni. Tyttömme ryhmä on ns. viskariryhmä ja lapsia on yhteensä 14, joista 7 osa-aikaisia. Paikalla ei ole koskaan tuota maksimimäärää, yleensä 7-10, harvoin yli kymmentä. Silti paikalla on LTO ja hoitaja + jatkuvasti harjoittelijoita. (lähihoitaja- ja lastentarhanopettajaopiskelijoita) Tuo ryhmä on aivan ihana. Tosi hyvää hoitoa ja erittäin rauhallinen tunnelma. Ryhmässä ei ole yhtään erityislasta, koska integraatioryhmä on erikseen. Näinkin ihana resurssitilanne voi olla kunnallisessa pk:ssa ja vielä isossa kaupungissa.:)
En koskaan tunnista meidän lasten päiväkotia kaikista noista kauhutarinoista! Omassamme on oikeasti aina rauhallinen tunnelma, mielestäni kohtuullinen ryhmäkoko (1-5-vuotiaita on yht. 14 kpl), hoitajia 3 ja sekä yksi apulainen ja usein opiskelijoita harjoittelemassa lisäksi. Kunnallinen pk isossa kaupungissa.
Osaan kyllä olla kiitollinen ihanasta pk:sta, sen vuoksi emme edes harkitse muuttavamme alueelta minnekään. Meidän pk:n tädit ihan oikeasti tuntuvat nauttivan työstään ja toistensa seurasta: tekevät lasten kanssa kaikkea ns. ylimääräistä, käyvät luistelemassa, tekevät isompien kanssa viskaritehtäviä, leipovat, käyvät metsäretkillä, kirjastoautolla ja mitä milloinkin. Siellä on tosi kodinomainen tunnelma, aikataulutkin ovat sopivasti liukuvia, kuten kotona, aamupäivän leikkejä ei tarvitse kerätä päiväunien ajaksi pois, majat saavat odottaa seuraavaan päivään, omia leluja saa tuoda vapaasti mukanaan jne.
Hoitajat kertovat lasten päivästä ihanasti ja usein heilläkin silmä kostuu lasten juttuja kertoessa tai kuunnellessa. Lapset juoksevat suoraan heidän syliinsä. Omilla lapsillani on nyt samat tädit kolmatta vuotta ja pysyvät samoina eskariin saakka. Silloinkin vastassa ovat tutut ihmiset, sillä tekevät eri ryhmien kanssa juttuja.
Tuo pk pelastaa arkemme ja saan olla rauhallisin mielen töissä. Kiitos!
en varmastikaan ole mielipiteineni yksin..
t. ap