Lapsia ei välttämättä tarvita hautajaisissa ainakaan

ikäisen mukaan ja vetää huomion vainajasta lapseensa.Idioottia!

Olisi se kyllä kamalaa jos en edes hautajaisissa saisi olla tähti. Joku Nico-Petteri siellä parkuisi penkissä kun pappi pitäisi minulle juhlapuhetta.



Ja sitten ne mummot ja muut minulle rakkaat ihmiset lääryäisi vain sen vauvan kanssa kun on kyse MINUN juhlastani ja hautajaisista. Veisivät vain huomion pois minusta ja siitä, että ihmiset saisi rauhassa surra minua.



Entä se tunnelma. Minusta olisi kamalaa jos ihmiset nauraisi lapsille ja ajattelisi, että elämä jatkuu. Minulla on yhdet ainoat hautajaiset ja haluan, että kaikki saa surra ja itkeä oikein kunnolla juuri minua ja kukaan ei vie huomiota minusta ja ainakaan kevennä tunnelmaa.



Olen siis tehnyt hautajaistestamentin ja toivon lapsettomia hautajaisia. Juhlimme minun hautajaisia vain aikuisten kesken. Juhlan keskipiste eli vainaja saa päättää.

jotka ovat niin etäisen ihmisen, että en koe lasteni olevan tervetulleita. Eli käyn vain oikeasti läheisten ihmisten hautajaisissa, eli onneksi todella harvoin.



Minusta hautajaiset eivät ole sukujuhlia, vaan läheisten surutilaisuuksia, ei sinne mennä tuttuja tapaamaan.

itse olen ollut sekä lähiomaisten että vieraiden penkissä, eikä lapset ole minusta mikään ongelma, vaikka viimeksi heitä oli paikalla n. 20 vauvasta teiniin. Vanhemmat tajuaa kyllä mennä kappelin aulaan, jos lapsi menee levottomaksi.



Pikkulapsille voi ottaa kirkkoon mukaan jotain syötävää ja jonkun uuden lelun, niin jaksavat olla palveluksen ajan hiljaa. Muistokahveilla taas lasten läsnäolo on jotenkin lohduttavaa, surunkin keskellä lapsille jaksaa hymyillä ja hakea lisää pullaa. "Pittää vähä ymmärrystä olla nuita lapsia kohtaa. Kyllä mualimaan iäntä mahtuu", sanoi hiljan kuollut ukkivainaani, sotaveteraani, sotavanki, monen isoukki, jolla oli aina karamellia taskussa lapsia varten.