Lue keskustelun säännöt.
G: Oletko hylkääjä-äiti?
08.02.2011 |
Ihan vaan joo tai ei, jos lapsenne ei suostu lähtemään liikkeelle esim kaupasta tai puistosta ja mentävä on, jätätkö lapsen ja sanot heipat, ja odotat, että juoksee sitten nöyränä perään?
Kommentit (34)
Ei ole tullut mieleen, että tästäkin ikivanhasta tavasta hoputtaa lapsia on tullut ongelma...
Minä ainakin saatan 6-vuotiasta kehoittaa tulemaan pari kertaa ja lopulta totean, että minä ainakin lähden ja lähden hitaasti maleksimaan poispäin. Toimii, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuo mihinkään ole raivoamaan/huutamaan jäänyt, ihan vaan kiusallaan joskus jähmettyy paikalleen :)
Ja silloin otan muutaman askeleen ja sanon, että äiti menee nyt, tuletko mukaan vai jäätkö tänne ja tuossahan nuo lapset on, että mukaan on tullut.
Jos rääkymistilanne tulee, niin otan kainaloon ja sitten mennään.
Eli jos jää pelleilemään, niin kysyn tuleeko mukaan vai jääkö. Ja jos vedetään esim.kaupassa raivokiukut, niin lapsi kainaloon ja ulos/autoon. Tosin meillä kolme vuotias ei vedä enää kaupparaivareita. Mutta en kyllä repimään ja retuuttamaan lähtis. Ja aina selvitetään että miksi tuli lähtö.
Mutta minä vastaan että kyllä. Näin on tullut meneteltyä.
Kyllä ne ovat tähän mennessä tulleet nöyrästi perässä.
TOSIN jos lapsi on selkeästi vaarassa, esim. jäädä väkimassan jalkoihin ja satuttaa itseään, niin silloin mielumin raahaan lievällä väkivallalla, kuin jätän lastani siihen.
"hylkääjä-äiti"...
G: Oletko hylkääjä-äiti?
Mutta vastaus kysymykseen: en. Tapa on mun mielestä ihan järkyttävä ja yritän tehdä parhaani, etten sorru siihen. Täydellinen en kuitenkaan ole :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuo mihinkään ole raivoamaan/huutamaan jäänyt, ihan vaan kiusallaan joskus jähmettyy paikalleen :)
Ja silloin otan muutaman askeleen ja sanon, että äiti menee nyt, tuletko mukaan vai jäätkö tänne ja tuossahan nuo lapset on, että mukaan on tullut.
Jos rääkymistilanne tulee, niin otan kainaloon ja sitten mennään.
Eli jos jää pelleilemään, niin kysyn tuleeko mukaan vai jääkö. Ja jos vedetään esim.kaupassa raivokiukut, niin lapsi kainaloon ja ulos/autoon. Tosin meillä kolme vuotias ei vedä enää kaupparaivareita. Mutta en kyllä repimään ja retuuttamaan lähtis. Ja aina selvitetään että miksi tuli lähtö.
Lapsi ei vedä yleensä mitään raivokiukkuja, mutta saattaa vetkutella tai jäädä esim. karkkiautomaatin eteen tuijottelemaan ja tahallaan viivyttelemään. Silloin totean, että nyt mennään ja lähden hitaasti kohti ovea. Aina on tullut perässä heti.
Kun esikoinen oli 1,5-vuotias, sattui mullekin tuollainen retuuttelujuttu. Lapsi siis ei ollut ikinä aiemmin kiukutellut kaupassa enkä siis osannut varautua mihinkään ongelmiin. Olin ostanut kaksi lasikippoa, jotka olivat toisessa kädessä ja toisella kädellä pidin kiinni lapsen kädestä, kun kävelimme vilkkaalle kaupan parkkipaikalle. Keskellä ajorataa lapsi heittäytyy täysin veltoksi ja alkaa huutaa. En uskalla päästää irti, kun autoja peruuttaa ja tulee vähän joka suunnasta, mutta lapsi siis roikkuu käden varassa minusta. Ihmisiä pysähtyy katsomaan, mutta kukaan ei tule auttamaan, joten lopulta piti laittaa lasikulhot maahan ja napata lapsi kunnolla syliin ja sitten noukkia ne lasikulhot maasta autojen jonottaessa meidän edessämme. Olisi ollut kiva, kun joku noista tuijottelevista olisi tullut apuun ja pidellyt niitä kippoja tai vastaavasti lasta, jotta oltaisiin saatu annettua autoille tilaa.
Varmaan täällä av:llä oli asiasta ketju. :) En vain silloin vielä ollut löytänyt tätä paikkaa. Vuosi oli siis 2007 ja toukokuu.
T. Yhden kerran retuuttaja-äiti, muina kertoina sitten varmaan se hylkääjä-äiti, kun aina sanon jämäkästi, että mennään, ja sitten mennään... Maailmahan on just näin mustavalkoinen!
Tilanteesta riippuen. Meillä ei rangaistuksen uhat ym aina auta, silloin sanon että NYT menen, tuletko mukaan. Voi olla että saa traumoja, mutta en voi kahden pienemmän kanssa jäädä koko päiväksi seisomaan tien laitaan. Enkä siis myöskään voi kantaa isointa (liikumme kävellen) etenkään kun nuorin ei vielä edes kävele. Jos olemme kahdestaan liikkeellä tai mieheni on mukana, silloin otetaan lapsi kainaloon ja menoksi. Kyseessä kuitenkin iso poika, jota en jaksa kantaa "retuuttamatta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä vaan kyselen kun asun Kangasalla ja retuutan. Hylkään kyllä myös tarpeen vaatiessa.
Sillä vaan kyselen kun asun Kangasalla ja retuutan. Hylkään kyllä myös tarpeen vaatiessa.
Kangasalan uimahallissa tapauksen, jossa noin 6-8 vuotiasta lasta oli äiti retuuttanut pahan näköisesti. Jossakin se ketju on, lähihistoriasta löytynee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes ymmärtänyt ap:n kysymystä. Onko tämä taas joku juttu, joka ei aukea ollenkaan ennenkuin on useampi lapsi?
Yhden lapsen äidillähän ei ole tuollaisia ongelmia, kun voi puhua lapselle (jos on niin iso, että ymmärtää) tai ottaa pienen lapsen syliin ja lähteä. Monta lastahan ei oikein kainaloon napata...
se että äiti satuttaa lasta jos lapsi kiukuttelee? SIinähän lapsen on vaan pakko niellä mahdollisimman nopeasti kiukkunsa, ettei vaan tule satutetuksi... Ei meillä esim. 7-vuotiaskaan vielä osaisi ajatella, että ei häntä ihan oikeasti oltaisi satruttamassa vielä lujempaa, paniikkihan siinä lapselle tulisi, ja todellakin tunne siitä, että on niin mitätön, että häntä voidaan satuttaa ihan milloin tahansa, jos ei käytös miellytä.
7-vuotiaalle on varmasti kerrottu, että nyt pitää liikkua, ja jos lapsi jatkaa makroonina olemista, hän itse valitsee kulkutavakseen sen retuutuksen.
On ihan eri asia, jos vanhempi alkaa hakkaamaan lasta, jos tämä ei liiku, silloin sille väkivallalle ei ole mitään motiivia, jonka lapsi ymmärtäisi.
Sen sijaan lapsikin ymmärtää, jos sanotaan, että pitää lähteä kotiin, nyt mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi toimia ettei olis retuuttaja tai hylkääjä-äiti? Kun ei ole tälläisestä vielä kokemusta!
pitäisi toimia ettei olis retuuttaja tai hylkääjä-äiti? Kun ei ole tälläisestä vielä kokemusta!
Elä hätäile. Tämä on taas tällaisten mammojen hupia riidellä turhasta. Kumpikaan keino "retuuttaminen" tai "hylkääminen" ei ole toistaan pahempi, jos lapsella on hyvä ja rakastava koti. Molempia keinoja voi käyttää pahasti väärin ja oikeasti satuttaa lasta fyysisesti tai henkisesti, mutta molempia vaan joskus joutuu käyttämään, varsinkin jos on useampi pieni lapsi.
T: ap.
Kriteerit. En ala jahtaamaan ja juoksemaan lasten perässä milloin missäkin.