Sain vasta tietää, että minun synnynnäinen sairauteni romutti äitini haaveet suurperheestä.

Tiedän toki ettei se ole minun, äitini tai kenenkään muunkaan vika, mutta silti pieni syyllisyyden tunne kalvannut tämän kuultuani.



Olen siis joutunut viettämään ensimmäiset elinvuoteni hyvin pitkälti sairaalassa. Ja aina teini-ikään saakka tiiviissä kontrollissa.



En ole koskaan tiennyt äitini monilapsisen perheen haaveista. Harmi, ettei hän sitä saanut, mutta toki on onnellinen myös siskostani ja minusta, ja kiitollinen tervehtymisestäni.



Kun ajattelen asiaa syvällisemmin, voisiko juuri tuossa olla syy miksi meidän välit on hyvin räjähdysherkät ja ajoittain todella tulehtuneet. Hän on haukkunut minua ihan käsittämättömistä asioista ja oikein hakemalla hakenut riitaa.