Kirkosta erotaan, mutta lapset halutaan seurakunnan kerhoon

Heidän lapset haluavat kehittävää toimintaa eikä lauseita Raamatusta.

Ehkä kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat eronneet kirkosta enemmän veron kuin vakaumuksellisten syiden takia. Eli yrittävät pihistää rahaa mistä ikinä. Itse en veisi lastani srk:n kerhoon mistään hinnasta. Sellaiset traumat jäänyt omistakin kerhoajoista!

mielestä kirkosta eronneilla ei ole mitään asiaa seurakunnan kerhoihin. Ne saa käyttää, jotka maksavat kirkollisveroa.

jotka maksavat yhteisöveroa kirkolle?



Jos kirkko toimisi pelkästään jäsenmaksuilla, ei seurakunnat paljon ilmaisia kerhoja tarjoilisi. Tosin minun mielestäni kirkon ja ylipäätään kaikkien aatteellisten yhdistysten tulisikin toimia oman rahoituksen pohjalta, ei verovaroilla.

ja kuka ei kuulu kirkkoon? Ja uskossa voi olla vaikka ei kirkkoon kuuluisi, moni "lahkolainen" ei kuulu kirkkoon vaikka on paljon uskovaisempi mitä kirkkoon kuuluva tapakristitty.



+Jos seurakunta ajattelee nokkaansa pidemmälle, niin eikö ole HYVÄ asia että kirkkoon kuulumattomien lapsia on seurakunnan kerhossa! Oli vanhempien syy tuoda lapsi kerhoon se että kerho on ilmainen, niin ehkä sille lapselle jää hyvä kuva seurakunnasta, raamatun asioista jne. Ja joskus myöhemmin menee riparille ja ehkä tulee uskoon jne. vaikka vanhemmat eivät uskossa olisi. Eli pitkällä tähtäimellä seurakunnan kannattaa pitää ovet avoimina myös ei kirkkoon kuuluville sillä heidän lapsensa ehkä saadaan "pelastettua" uskovaisiksi.



Ja itse en lapsia seurakunnankerhoihin vie juuri tuosta syystä: en kuulu kirkkoon ja en halua lapsiini kohdistettavan uskonnollista aivopesua.

ja nuorin ei emmekä me vanhemmat. Vanhin lapseni on uskovainen ja saa minun puolesta käydä seurakunnan kerhoissa, jos haluaa, samoin toiseksi vanhin. Nuorinta lastani en sen sijaan aio seurakunnan kerhoihin viedä. En maksa kirkollisveroa, joten en itse käytä kirkon palveluita mutta jos kirkkoon kuuluva lapseni haluaa niitä käyttää, niin ihan vapaasti.

että eikö usein seurakunnan tapahtumissa perheineen käyvää hävetä sellainen rohmuaminen, kun muut kirkon jäsenet kustantaa ne hänen harrastuksensa maksamalla kirkollisveroa vaikka itse rasittavat seurakuntaa minimaalisesti, eli ehkä vain kasteen, rippikoulun, vihkimisen ja hautaan siunaamisen verran... Yksi siellä sitten samalla osuudella käy joka päivä, kun ei viitsi pysyä kotonaan, nih. Tosiasiassa jos on mahdollisuus viedä lapsi seurakunnan kerhoon vaikka ei ole kirkon jäsen, niin silloin se on ihan yhtäläisesti oikein kuin se että käyttää kirkon palveluksia enemmän kuin keskimääräinen jäsen.

Itse en kuulu kirkkoon, eikä miehenikään, siten ei tietystikään lapsemmekaan. Ikinä en veisi heitä srk-kerhoon. Sehän on uskonnollista toimintaa. Jos meno on yhtään samanlaista kuin omassa lapsuudessa, tuntuisi oudolta laittaa lapsemme osallistumaan jonkinlaisiin hartaushetkiin, laulamaan virsiä tms.

jos olisi vaihtoehtoja. Monella paikkakunnalla tosin ei ole. Ja ehkä kaikilla ei ole varaa maksaa paria kymppiä kuukaudessa kerhosta, mutta lapsi kuitenkin tarvii lapsikontakteja. Tai sitten lapsi tapaa siellä tuttuja lapsia. Syitä voi olla monia. Kerhojen vetäjät kai yleensä toivottavat kaikki tervetulleiksi, riippumatta siitä kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei.

Moni olettaa, että ainoa päiväkerhon tarjoaja on seurakunnat.



Meillä täällä stadissa on tosiaan myös paikka paikoin kaupungin päivähoitotoiminnan tarjoamia kerhoja. Toiminta on samankaltaista kuin seurakunnilla, 2-3 aamupäivää viikossa.



Erona on LAATU! Seurakunnan toimitaa ei tietääkseni ole samalla lailla tarkasti säädelty kuin päivähoidon, joten ainakin meidän kaupunginosassamme seurakunnan päiväkerho oli sullottu yhteen (n. 4x5 m) huoneeseen, viitisentoista kolmevuotiasta tenavaa, yksi ohjaaja enimmän osan aikaa. Totesin hyvin pian, että se oli tapaturmariski.



Kun taas kunnallinen toiminta, josta sain kuulla sen jälkeen, kun lapseni oli aloitanut seurakunnan kerhossa, siellä oli kolme tilavaa huonetta, hurjan hyvä valikoima leluja ja pelejä ja kaksi hoitajaa, joista toinen jopa samassa paikassa toimivan päiväkodin johtaja. Vaihdoin lennosta!



Mutta hän - siis sen päivähoidon kerhon vetäjä - sanoi, ettei sitä palvelua kauheasti mainosteta, koska resurssit ovat aika pienet ja pian jouduttaisiin tarjoamaan ei-oota, kun osallistujia tulee ovista ja ikkunoista.

lapseni vein aikoinaan ehdottomasti kunnaa kerhoon vaikka srk-kerho oli lähempänä. Syynä oli juuri tuo kerhotoiminnan laatu.

Erona on LAATU! Seurakunnan toimitaa ei tietääkseni ole samalla lailla tarkasti säädelty kuin päivähoidon, joten ainakin meidän kaupunginosassamme seurakunnan päiväkerho oli sullottu yhteen (n. 4x5 m) huoneeseen, viitisentoista kolmevuotiasta tenavaa, yksi ohjaaja enimmän osan aikaa. Totesin hyvin pian, että se oli tapaturmariski. Kun taas kunnallinen toiminta, josta sain kuulla sen jälkeen, kun lapseni oli aloitanut seurakunnan kerhossa, siellä oli kolme tilavaa huonetta, hurjan hyvä valikoima leluja ja pelejä ja kaksi hoitajaa, joista toinen jopa samassa paikassa toimivan päiväkodin johtaja. Vaihdoin lennosta!

minun on vaikea uskoa, että kukaan kirkkoon kuulumaton parin kympin (kuussa!) takia pistäisi lastaan ylisuureen ryhmään kolhimaan ja kuuntelemaan jeesus-tarinoita, jos tarjolla on kunnankin kerhoja ja niistä tietää!

joten minä en vaihtanut ryhmää siksi, että vierastaisin seurakunnan sanomaa. Vaan juurikin srk-kerhon huonon tason takia.

Tietenkin se on paikkakuntakohtaista, millaiset tilat on seurakunnalla jne.

Mutta valvonta lienee tosiaan vähäisempää, päivähoidon puolella on aika tarkat kelpoisuus/tilayms. kriteerit.



-12-