Miten minua niin kuvottaa Pentik ja Aarikka?
Samoin tietyt Marimekon kuosit saavat ällötystä aikaan. Mutta ehdottomia inhotuksia ovat aina olleet Aarikan korut sekä Pentikin astiat. Jotenkin olen lapsuudessani oppinut yhdistämään nämä merkit konservatiiviseen savolaiseen alempaan keskiluokkaan. Tuntuvat vieläkin jotenkin tunkkaisilta ja tasapäisten ihmisten hankinnoilta. Sellaista mukahienoa, vähän niin kuin jotkut maalla käyvät kaupassa oma Stockan kassi mukanaan, että näyttäisi prameammalta ;) (Olen oikeasti kuullut, että näin tehdään!!)
Kommentit (11)
Kerran olen joutunut kyllä vähän pulaankin, kun ystävälläni oli lahjaksi saatu Pentikin astiasto, joka oli ihan halvatun ruma! sellainen kömpelö hailakan savenvihreä-valkoinen kokonaisuus. hrrr... Ja tämä kaverini varjeli tätä astiastoa kuin suurtakin aarretta, se oli pitkään pakattuna ylähyllylle ja otettiin esiin vain hienommissa tilaisuuksissa. Ja kerran muutossa kaveri huusi pää punaisena, että varokaa sen astiaston kanssa, se on PENTIKIN!!
Oli vähän naurussa pitelemistä, kun olisi tehnyt mieli tipauttaa se loota parvekkeelta. Kaverin mies sitä minulle ehdottikin. No makunsa kullakin...
makuja on monia. Kävisi vähän tylsäksi, jos kaikilla olisi esim Villeroyta:D
Kerran olen joutunut kyllä vähän pulaankin, kun ystävälläni oli lahjaksi saatu Pentikin astiasto, joka oli ihan halvatun ruma! Oli vähän naurussa pitelemistä, kun olisi tehnyt mieli tipauttaa se loota parvekkeelta. Kaverin mies sitä minulle ehdottikin. No makunsa kullakin...
arvostaa toisen makua ja elämää. Minusta tuo on jonkinlainen luonteen puute. Mutta jotkut tarvitsevat toisen alentamista itsenäs korottaakseen, tai makuaistinsa.
savolaiseen alempaan keskiluokkaan, mutta en ole ymmärtänyt hävetä! Meillä on Arabian astioita, Iittalan laseja ja tuikkuja, Mariskooleja, Marimekkoa, Askoa, Iskua ja Ikeaa. Myös Pentikin tuotteita.
Anteeksi että loukkaan Sinua olemassa olollani ja naratan sinua. Ehkä nauru pidentää ikääsi ja saan vielä anteeksi.
kaupunkilaisuutta, siis se raitapaita maripaita. Muistan lapsena kun ajattelin että kun minusta tulee iso minulla on aina valkoiset farkut ja kelta-valkoraidallinen maripaita.
Ehkä pitäisi aina muistaa että pitää varoa mitä toivoo sillä sen voi saada. Olen työssä vanhainkodissa, jossa meillä on työvaatteina valkoiset housut ja maripaidat. Enää ne ei ole niin ihanan kaupukilaisia.:)
Siksi, ettet ole koskaan elämässäsi kokenut mitään oikeaa, aitoa surua tms!
Mua rupes vallan naurattamaan. Vaikkei ihanan kaupunkilainen, niin ei kuiteskaan hullumpi työasu teillä.
ihan todella tyylikkään yläluokkaisen trendikkään maun ja sinulla on varaa nauraa muilla, itseäsi alempiluokkaisille tunkkaisille tasapäisille ihmisille.
Oikeasti, taidat olla todella säälittävä wanna be-tyyliguru joka yrittää pönkittää onnetonta ja olematonta itsetuntoaan naureskelemalla muille, jopa kavereilleen. Onneksi ei ole omassa tuttavapiirissä noin säälittäviä olentoja.
Samoin tietyt Marimekon kuosit saavat ällötystä aikaan. Mutta ehdottomia inhotuksia ovat aina olleet Aarikan korut sekä Pentikin astiat. Jotenkin olen lapsuudessani oppinut yhdistämään nämä merkit konservatiiviseen savolaiseen alempaan keskiluokkaan. Tuntuvat vieläkin jotenkin tunkkaisilta ja tasapäisten ihmisten hankinnoilta. Sellaista mukahienoa, vähän niin kuin jotkut maalla käyvät kaupassa oma Stockan kassi mukanaan, että näyttäisi prameammalta ;) (Olen oikeasti kuullut, että näin tehdään!!)
että en siedä näitä asioita omassa kodissani, mutta muiden kodissa en niitä edes huomaa.
eikä tarkoita sitä että mulla olisi jotenkin prameaa, en vaan pidä varsinkaan marimekosta tai aarikasta. pentik nyt menee... ei tuosta suurta numeroa kannata tehdä, makunsa kullakin ja en osaa jotenkin yhdistää tuota mihinkään wannabe juttuihin koska melkein kaikilla nyt jotain vähintään iittalaa ja marimekkoa on vaikka asun maalla.
Hohhoijaa... elämä kohtelee silkkihansikkain ;-)
se on sinun:D
mahtava trauma. Mutta ei onneksi tarvitse hoitoa, sillä jokainen pärjää ilmaan aarikkaa, Pentikkiä, ja Marimekkoa.