mitä mä teen kun lapsi ei tottele?!

Loistava toimintasuunnitelma! Tsemppiä. :)

väsynyt kun sen laittaa sänkyyn?nukkuuko päikkärit? jos niin lyhennä aikaa tai jos ei nuku ja silti noin "pirteä" illalla ni aikasemmin aamulla ylös. ja onko teillä muuten rutiinit teidän elämässä vai menettekö millon mihinkin mihin aikaan tahansa eikä paljon lapselle etukäteen sanota päivän ohjelmasta.. kun lapsi tietää mitä edessä on tai ei ole,lapsen on helpompi olla siinä tilanteessa. olipas sekanen teksti mutta toivotaan et sait selvää.

lisäys edelliseen,olitkin jo itse päättänyt elämänmuutoksen tehdä:) tsemppiä siis!

Mä en hakenut ja poika on nyt vankilassa!

Joka ilta samaan aikaan lapsi pannaan nukkumaan, samoilla rutiineilla. Sitten kun on iltasatu luettu, sanotaan hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdetään pois. Sitten kun lapsi tulee pois sängystä riehumaan, viedään se takaisin ja sanotaan vain hyvää yötä, nyt nukutaan. Ei mitään muuta. Ei kehoteta eikä maanitella, jos hinkuu jotain vettä niin sitten annetaan ilman muita puheita ja sanotaan päälle nyt nukutaan, hyvää yötä. Tärkeintä on ettei provosoidu lapsesta YHTÄÄN. Toisin sanoen pitää olla henkisesti valmis että ekana iltana lapsi viedään sänkyyn oikeasti 100 kertaa ja sanotaan 100 kertaa se hyvää yötä, nyt nukutaan. Tarvii jaksaa vain yhden kerran enemmän kuin lapsi. Seuraavana iltana sitten tarviikin kantaa se enää 90 kertaa. Mutta ei se loputtomiin jaksa kun se ei saa mitään reaktiota.



Ja jos jaksaa yli viikon, sitten ei kai auta kuin perheneuvola tai jotain.

No, meillä oli tuollainen esikoinen ja oli ihan mahdottoman uhmakas, tarmokas, nopea, kekseliäs vastarannankiiski riekkuja pienenä. sitä kesti noin 4 vuotiaaksi saakka. Siitä alkoi seestyminen ja nyt hän on aivan ihana 12 vuotias neitokainen jolla on niin pitkä pinna ettei voi olla tottakaan. Mutta neljä ekaa vuotta oli yhtä tahtojen taitselua. En valitettavasti osaa auttaa muuta kuin että pysy tyynenä itse, hyräile vaikka, laula tuutulaulua (ihan itsesi vuoksi) ja laulelet vaan vaikka tenava syytäisi sängystään patjat ja lakanat pitkin lattioita. Ajattele, että tämä menee ohi muutamassa kuukaudessa, kohta paistaa aurinko!! Tsemppiä ihan sydämeni pohjasta!!

Oletko kokeillut palkitsemista, tarroja tai jotain kivaa tekemistä seuraavana päivänä jne. Mun omapäiseen tänttäränttään tuntuu tehoavan parhaiten palkitseminen. Toinen mikä rauhoitti meidän iltaraveja, oli lasten siirtäminen samaan huoneeseen nukkumaan.

Meillä kanssa aika haastava 2-vuotias, joka on muutaman kerran saanut ihan holtittomia raivokohtauksia. Me sitten pohdittiin miehen kanssa, että mikä oli mennyt vikaan (itse olin noiden kohtausten jälkeen ihan vetelä, masentunut, itkin, aivan poissa tolaltani ja niin olivat muutkin paikalla olleet), ja tultiin siihen tulokseen, että lapsi oikeasti tarvitsee kunnon rytmin ja ennen kaikkea kunnon unet. Tajuttiin, että hän oli esim. edellisinä päivinä eri syistä nukkunut liian vähän. Siitä asti ollaan sitten tosiaan pidetty aika tiukasti kiinni vuorokausirytmistä keinolla millä hyvänsä (esim. kun lapsi ei suostu nukkumaan päiväunia, laitan rattaisiin ja menen kävelylle, että nukahtaa). Samoin tosiaan ruokaa pitää olla ja niellä riittävästi (meidän lapsi on aina ollut huono syömään).



Ihan näin yksinkertaisilla jutuilla ollaan päästy eroon noista kriiseistä. Kyllä meillä toki ennenkin oli rytmi, mutta välillä lipsuttiin siitä, nyt ei enää. Sitten tietty kehutaan lasta hirveästi aina kun joku onnistuu tai aina kun suostuu oman tahtonsa vastaisesti tekemään jotain, mitä me pyydetään, jne.



Puhuuko teidän lapsi kunnolla? Meillä myös puhumaan oppiminen on auttanut vähän. Usein lapsi vieläkin hermostuu jostain, mitä me ei edes tajuta, ja silloin yritetään muistuttaa häntä, ettei heti tarvitse alkaa rähjätä, vaan voi kertoa, mikä vaivaa. Se kyllä unohtuu tosi tosi usein, mutta eiköhän tuokin juttu mene joskus perille. Temperamenttisia lapsia tuntuvat olevan.

on paljon helpompi, joten en ole välttämättä paras neuvomaan, mutta jos näistä neuvoista olisi silti apua.



Yksi merkittävä juttu ainakin meillä on itse rauhallisena pysyminen. Meillä mies ei jaksa yhtä paljon lapsen kiukkua kuin minä ja huomaan sen, kun mies alkaa väsymään, lapsikin on entistä kiukkuisempi. Tilanteesta tulee herkästi kierre. Eikä meillä mies edes huuda lapselle tai mitään, mutta äänensävy muuttuu kireämmäksi ja olemus kärsimättömäksi ja hermostuneeksi. Jo tuo saa siis lapsen hermostumaan enemmän.



Eli jollakin yritä rauhoittaa itsesi ja opettele pysymään rauhallisena. Vaikka tämä ei auttaisi lapsen raivoon, on ainakin sinulla paljon helpompaa. Itse kun opetin lasta nukahtamaan omaan sänkyynsä päiväunille, olin varautunut siihen, että hommassa menee pari tuntia riekkumista ja kiukkuamista. Suhtauduin siihen samoin kuin epämiellyttävään parin tunnin työtehtävään, mutta joka nyt vaan pitää tehdä. Mukava lehti luettavaksi mukaan ja päähän paljon lauluja.



Lisäksi arvioin etukäteen "urakakseni" sata kertaa lapsen palautusta sänkyyn. Vähän kuin lumityöt: Kun olen nämä sata kolallista tuupannut, sitten on työt tehty, ei sitä ennen. (Määrä kannattaa valita niin suureksi, että varmasti riittää.) Lauluja sitten lauleltiin siinä kantaessa takaisin sänkyyn. Ei niitä lapsi niin paljon kuuntele, mutta on itsellä mukavampaa. Meni lopulta yllättävän helposti.



Kun lapsi alkaa olemaan siinä tilassa, ettei usko sanaa ja huutaa, en edes yritä pahemmin puhua tai puhun vain hiljaa. Ihan turha korottaa ääntänsä silloin, ei se yhtään sen enempää kuuntele vaan huutaa vaan lujempaa.

mietin näitä vinkkejä. ehkä rutiineissa ainakin voisi vielä olla hiukan parantamisen varaa. joku kysyi, kyse on toisesta lapsesta. esikoisen uhmailujen kanssa pärjäsin paremmin. ap

Meillä on 3 v reilu, ja nukkumaan menot alkaa noin klo 19-19.30. Tuon aikaan on iltapala. Klo 20 aikoihin on sängyssä. Ei nuku päiväunia joten ei jaksa valvoa pidempään. Joskus on tilanteita että tulee itse sanomaan, että on väsynyt, haluaa nukkumaan, ja klo on 19.30.



Eli kannattaa aikaistaa iltahommia siten, että klo 20 olisi vuoteessa, iltapala syötynä ja hampaat pestynä.



Joka ilta samat asiat samassa järjestyksessä, se on yllättävän hyvä juttu, se luo sen turvallisuuden että mitä seuraavaksi..



Ja valitettavasti ei muuta kuin itse pysyä rauhallisena, ja tehdä iltatoimet. ja kantaa se huutava aina vaan takaisin sänkyyn. vaikka tunnin ajan. Jotain yksinkertaista lausetta voi toistaa, ei mitään pitkiä lallatuksia ja selityksiä siis, vaan tyyliin: nyt nukutaan / nyt on aika nukkua / pysy sängyssä / tms.



Raivoavalle on turha alkaa selittää ja keskustelemaan. Ei mene perille,. Kaikille ei mene edes tilanteen jälkeen kun ei halua kuulla enää. Eli viesti on mennyt perille; näin ei tehdä / nyt tehdään näin, ja lapsi on toista mieltä ja alkaa raivoamaan ja huutamaan jne. Hän ei halua kuulla siitä enää, karjumisen jälkeen rauhoittuu ja tyytyy kohtaloonsa :)

nukkumaanmenosta kivan jutun sen sijaan, että noudatat näitä täysin älyvapaita "kanna lapsi sata kertaa takaisin sänkyyn".



Minulla on ollut seuraava perusperiaate alusta asti lasten kanssa: nukkuminen ja syöminen eivät ole ne kohdat päivässä jolloin vanhempi osoittaa lapselle kaapin paikan. Vanhemman tehtävä on näyttää jälkikasvulleen hyvää mallia. Nukkuminen ja lepo ovat mukavia juttuja. Hyvän ruoan syöminen on nautinto.



On todella lyhytkatseista pakottaa lapsi nukkumaan tai syömään.



Neuvon sua nukkumaan itse viikon varastoon ja sitten varaudut nukuttamaan lapsesi. Tarkat iltarutiinit ja äidin kainalo, uni tulee kyllä.



Jos lapsi riehuu ja vastustelee unta se kielii siitä, että hän ei koe nukkumaanmenoa kivana juttuna ja saattaa jopa pelätä nukahtamista tai yksinoloa huoneessaan. Pakottaminen ei ole silloin ratkaisu. Juuri silloin tarvitaan vanhemman tukea. Vähitellen, viikon pari päästä sitten voit tehdä lähtöä lapsenhuoneesta kun hän on nukahtamaisillaan. Vielä pari viikkoa eteenpäin ja voit jo lähteä iltasadun jälkeen.

Ne ennakoitavat iltarutiinit ja sitten ennen iltasatua kikatus-kutitus-riehumis-hetki äidin ja isän kanssa jättää lapselle hyvän ja iloisen olon, hymyn kasvoille. Uni tulee paljon helpommin iloiselle lapselle kuin kiukkuiselle ja pelokkaalle lapselle.

estävää. esimerkiksi tämä nukkumaanmeno, päiväntaistojen jälkeen se on minulle viimeinen niitti. joka ikinen ilta lapsi ei halua nukkumaan. huutaa, itkee, heittelee tavaroita, siirtää sänkyä, tulee pois sängystä...nyt tunnin jälkeen sain pysymään toistaiseksi sängyssä mutta hakkaa siellä seiniä/sänkyä.

siksi jutuksi jolla se haluaa saada kokemuksen siitä että aikuinen pysyy vahvana. Toisella se on syöminen tai pukeminen tai ties mikä juttu, ja yhteistä kyseisen asian valinnalle on että se asia otetaan missä vanhemman saa takuulla ottamaan kunnon pultit. Kyllä omasta lapsestaan tietää, että millon se on väsynyt tai hellyydenkipeä tai kaipaa syliä tms., ja milloin kyseessä on sellainen vänkäämisen takia vänkääminen, jossa kaikki myöntyminen ja hellittely ja myötätunnon osoittaminen johtaa vaan entistä pitempään meneviin testaamisiin. Ja niin kauan testataan kun tulee se turvallinen kokemus että aikuinen hermostumatta ja ystävällisesti laittaa sille rajat.



Itse olen imettänyt ja nukutellut lasta lastentahtisemmin ja pitempään kuin kukaan toinen jonka tiedän (niin kauan etten kehtaa edes myöntää irl), mutta silti meillä oli yksi aika kun tuosta nukkumaanmenosta tehtiin "se" taistelu, jossa mikään ei riittänyt.

Ja nykyään pian 3-vuotias jää yleensä nätisti nukkumaan samaan huoneeseen 4½-vuotiaan isosiskonsa kanssa. Meillä on samat rutiinit illasta toiseen. Päiväunia ei enää nuku ja se osaltaan myös helpotti yöunille nukahtamista kun oli jo aivan väsynyt.



Meillä on molempien kanssa kokeiltu palkitsemista, esim. olemme tehneet seinälle paperista muumitalon ja siihen on saanut aina hyvin nukunut yön jälkeen liimata muumikiiltokuvan tai tarran. On kokeiltu jatkuvasti takaisin vientiä sanomatta mitään, mutta pitää tuota joskus leikkinä ja jatkaa jatkamistaan. Joskus toimii, joskus ei. Joskus ollaan viety jäähylle istumaan kun ei enää itse ole jaksanut rampata (ja kuopus 5kk saattaa myös vaatia huomiota).



Mutta räyhääminen ja pinnan palaminen ei oikeasti toimi. Sitäkin ollaan kokeiltu :) ja viimeksi pottaharjoitteluissa kun yhtäkkiä tyttö kasteli päivän aikana viidesti housunsa. Pottatreenitkin rupesivat tuottamaan nopeasti tulosta kun otettiin tarrat kehiin.



Tsemppiä sinne ja kyllä tuo jossain vaiheessa rupeaa helpottamaan, mutta hermoja raastavaahan tuo on. Lahjonta vaan kehiin! :)

Nyt otan ekaksi vähän omaa aikaa, lähden kampaajalle ja etsin vaikka vähän uusia vaatteita itselleni. Mies saa jäädä lasten kanssa. En edes kysy voisiko, vaan jätän sen niitten kanssa. Pakko saada vähän hengähtää.Oon ollut monta kuukautta lasten kanssa 24/7 ilman taukoja.



Sitten koitan keräillä kadonnutta järjestystä ja pitempää pinnaa, vedän syvään henkeä ja laadin tarkan päivärytmin jota alan noudattaa. Sormet ristissä että täsmällinen rytmi ja kärsivällinen(?) äiti saisivat muutoksen aikaan ja kiukkuilu sekä taistot muksun kanssa vähenisivät.



Toivon niin.



Ap

ei hyödytä. ei myöskään uhkailu/ kivojen asioitten menettäminen. ap