onko mies oikeassa

vai tykkää kuitenkin mutta sanoo silti ei tykkää.

Nyt en jotenkaan ymmärrä tätä juttua.

Miksi sille pitää antaa yllätyksiä, jos lapse ei yleensä tykkää niistä. Antaa sitten ennemmin vaikka valita jostain joukosta sen yllätyksensä.

poika koko ajan muuttaa mieltä. pompottaa. En tiedä mikä pojalla on. ap

ei mielinmuuttumisesta. Kellähän tässä mieli muuttuu? Yritin kysellä että onko mies niin herkkähipiäinen, itse en moisesta loukkannu. Mies sanoi, että ei kyse ole siitä vaan kokonaisuudesta (että pojan pitäisi yleensäkin olla tyytyväisempi). Yritin sanoa miehelle, että jos kyse on kokonaisuudesta ei yksittäisiin tapahtumiin pitäisi niin kiinnittää huomiiota. Minusta pojalle pitäisi ennemminkin opettaa asennetta, että olisi tyytyväisempi.

Sitten mies sanoi, että pojan bodylanguage kertoo hänen mielipiteensä, vaikka hän ei sanoisikaan mitään. Yritin tivata mieheltä, että pitääkö pojan olla kaikesta mahdollisesta mitä hän ostaa tyytyväinen. Pitääkö hänen esittää? En oikein saanut vastausta. Sitten mies syyttää, että jankkaa. Siksi jankkaan kun mies puhuu niin ristiriitaisesti enkä ymmärrä häntä.

ettei tämä lopulta uskalla sanoa mitään negatiivista isälleen/teille, koska siitä seuraa rangaistus.Totta kai lapsella saa olla oma mielipide ja oikeus sanoa se, mieheltä on todella lapsellista alkaa kiukutella aisasta ottamalla esim. juuri joku laku sen takia pois. Kunnioitus ei siitä vähene, lapsen voi tietenkin opettaa sanomaan asia hienovaraisesti. Voi vaikka sanoa, ettei juuri nyt tee mieli jotian tarjotua ruokaa, on juuri syönyt tms. Tietenkään vaikkapa kylässä ei mennä möläyttämään, että inhoaa jotain tarjolla olevaa. Mutta kotona on oikeus jutella ja ilmaista vähän suoremmin mielipiteensä.

ettei tämä lopulta uskalla sanoa mitään negatiivista isälleen/teille, koska siitä seuraa rangaistus.Totta kai lapsella saa olla oma mielipide ja oikeus sanoa se, mieheltä on todella lapsellista alkaa kiukutella aisasta ottamalla esim. juuri joku laku sen takia pois. Kunnioitus ei siitä vähene, lapsen voi tietenkin opettaa sanomaan asia hienovaraisesti. Voi vaikka sanoa, ettei juuri nyt tee mieli jotian tarjotua ruokaa, on juuri syönyt tms. Tietenkään vaikkapa kylässä ei mennä möläyttämään, että inhoaa jotain tarjolla olevaa. Mutta kotona on oikeus jutella ja ilmaista vähän suoremmin mielipiteensä.

ei korottanut ääntään ei mitään. ap

ettei tämä lopulta uskalla sanoa mitään negatiivista isälleen/teille, koska siitä seuraa rangaistus.Totta kai lapsella saa olla oma mielipide ja oikeus sanoa se, mieheltä on todella lapsellista alkaa kiukutella aisasta ottamalla esim. juuri joku laku sen takia pois. Kunnioitus ei siitä vähene, lapsen voi tietenkin opettaa sanomaan asia hienovaraisesti.

Kysyin pojaltani, että tuntuuko hänestä, että hänen pitää sanoa isällensä, että tykkää jostain jutusta, jos saa vaikka ei tykkääkään ja poika sanoi, että tuntuu. Poika sanoi, että hänen pitää sanoa siksi ettei isille tule paha mieli. Kysyin, että eikö se riitä ettet sano mitään ja poika vastasi että pitää sanoa että tykkää. Sanoin, että minusta on parempi olla sanomatta mitään ja opetella tykkäämään helpommin.

Tätäkö se mies haluaa? Että pojan pitää alkaa näyttelemään ja valehtelemaan isälleen ja pelkän ukon herkkähipiäisyyden takia. Enkä edes ymmärrä miks se tuosta on pojan kimpussa. Eikä tajua asioiden yhteyttä (poika alunperin odotti toisenlaista lakua, miksi ei saisi pettyä?) huoh. Sanon kyllä ukolle tuosta illalla. Suoraan sanottuna ärsyttää. Ei mua haittaa, jos mä ostan jollekin jotain ja näen, että ei ehkä osunu ja uponnu.

ap

ettei tämä lopulta uskalla sanoa mitään negatiivista isälleen/teille, koska siitä seuraa rangaistus.Totta kai lapsella saa olla oma mielipide ja oikeus sanoa se, mieheltä on todella lapsellista alkaa kiukutella aisasta ottamalla esim. juuri joku laku sen takia pois. Kunnioitus ei siitä vähene, lapsen voi tietenkin opettaa sanomaan asia hienovaraisesti.

Kysyin pojaltani, että tuntuuko hänestä, että hänen pitää sanoa isällensä, että tykkää jostain jutusta, jos saa vaikka ei tykkääkään ja poika sanoi, että tuntuu. Poika sanoi, että hänen pitää sanoa siksi ettei isille tule paha mieli. Kysyin, että eikö se riitä ettet sano mitään ja poika vastasi että pitää sanoa että tykkää. Sanoin, että minusta on parempi olla sanomatta mitään ja opetella tykkäämään helpommin.

Tätäkö se mies haluaa? Että pojan pitää alkaa näyttelemään ja valehtelemaan isälleen ja pelkän ukon herkkähipiäisyyden takia. Enkä edes ymmärrä miks se tuosta on pojan kimpussa. Eikä tajua asioiden yhteyttä (poika alunperin odotti toisenlaista lakua, miksi ei saisi pettyä?) huoh. Sanon kyllä ukolle tuosta illalla. Suoraan sanottuna ärsyttää. Ei mua haittaa, jos mä ostan jollekin jotain ja näen, että ei ehkä osunu ja uponnu.

ap

Jos ei tykkää lakusta, sen voi antaa pois.

Meillä ruuasta ei saa valittaa ja lahjoista pitää kiittää. Näin oli minun lapsuudessani ja samalla tavalla kasvatan omat lapseni.

Kunhan lapsi oppii ensin nämä käytöstavat niin vähitellen keksii rakentavampia tapoja viestiä isälleen mistä pitää ja mistä ei.

ap

vähän ontuu.



Jos meidän lapsi sanoo, että ei tykkää, niin ei se sitä sitten kyllä edes halua syödä. Saattaa jopa sanoa, että isi/äiti syö sitten.



Eri asia, jos puhutaan jostain lelusta tms. niin saattaahan se lapsen ensireaktio olla, että en tykkää, mutta ei se sitä sano, etteikö se lelu saattaisi joku toinen kerta lasta kiinnostaakin tai lapsen kasvaessa isommaksi. Sellaista en laittaisi pois, vaan jättäisin lapsen huoneeseen ihmeteltäväksi.



Mutta ei ole oikein syyllistää lasta siitä, että ei jotain "yllätystä" halunnutkaan into piukeana.

on opetettu siten, että jos ruoasta tms ei tykkää, niin sen saa ilmaista yhden kerran, mutta sitten se asia on puitu ja ruoat syödään loppuun. Karkit on ns. ylimääräisjuttuja muutenkin, joten niistä ei auta meillä valittaa...

Vaikea sanoa. Koska esimerkissä oli kyse herkusta, niin tekee vielä vaikeamman asiasta. Luultavasti voisin tehdä kuten miehesi tuossa tilanteessa.



Sen sijaan kunnon ruuan kanssa meillä toimitaan päinvastoin. Mielestäni tuommoinen "en tykkää, ruoka on pahaa" yms. vie koko perheeltä mukavan ruokailuhetken. Jos lapsi kertoo, että "hyi yök mitä kalakeittoa", niin se tarkoittaa meidän perheessä, että jos moisia lausumia sanoo, niin sitten otetaan sitä kauhallinen lisää. Meillä ei siis kannata ruokaa moittia ;-)

että ei sun sitä ole pakko syödä. Jättäisin päätöksen lapsen itse tehtäväksi, en ottais lakua pois.

poika pompottaa ja muuttaa koko ajan mieltä. Niihän se on, eka sanoo toista ja kohta toista. Poika 7 v. Tuntuu, että tuo ominaisuus vaan on pojassa, eikä tee sitä ilkeyttään. ap

Vaikea sanoa. Koska esimerkissä oli kyse herkusta, niin tekee vielä vaikeamman asiasta. Luultavasti voisin tehdä kuten miehesi tuossa tilanteessa.

Sen sijaan kunnon ruuan kanssa meillä toimitaan päinvastoin. Mielestäni tuommoinen "en tykkää, ruoka on pahaa" yms. vie koko perheeltä mukavan ruokailuhetken. Jos lapsi kertoo, että "hyi yök mitä kalakeittoa", niin se tarkoittaa meidän perheessä, että jos moisia lausumia sanoo, niin sitten otetaan sitä kauhallinen lisää. Meillä ei siis kannata ruokaa moittia ;-)

Onpas pikkusieluisia vanhempia. Mielestäni on normaalia että lapsi kommentoi siitä tykkääkö vai ei. Ei siinä ole mitään väärää. Kyllä saa sanoa sen. Mutta että tässä tilanteessa aikuiset ei kestä pettymystä vaan kostaa sen lapselle, on todella ikävää. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuiseksi, ja olla tällaisten tilanteiden yläpuolella.

yrittänyt opettaa, että on herkkuruokia, sitten on tavallisia, joista ei välttämättä tykkää, mutta joita voi syödä. Ja sitten joskus harvoin on joitain, jotka kerta kaikkiaan inhottavat ja niiden aknssa riittää, että maistaa.



Ja tuosta tykkäämisestä: Olen sanonut, että on epäkohteliasta kuuluttaa, että ei tykkää, saati että on pahaa. Voi sanoa, että en välitä tästä tai teeä ei maistu, mutta sitäkään ei tarvitse jankata.



Ja noista ekstroista: todennäköisesti minäkin ainakin tarjoutuisin ottamaan lakun itselleni, jos lapsi tuumaisi, että ei tykkää. Mitäpä sitä sellaisia herkkuja syömään, joista ei tykkää? Tosin kysyisin, mikä on sitten se parempi laku tai herkku ja tarjoutuisin seuraavalla kerralla ostamaan sitä. Tarkoitus kai on tarjota lapselle herkutteluun sitä, mistä tämä eniten tykkää (toisin kuin normaaliruokailussa, jossa ruoka on sitä mitä on ja suosikkeja tulee silloin tällöin, ei aina)



Meillä lapset on 3 ja 7. Kun ikää tulee lisää, kohteliaisuutta ja möläytysten mahassa pitämistä voi vaatia enemmän.

vai tykkää kuitenkin mutta sanoo silti ei tykkää.

Nyt en jotenkaan ymmärrä tätä juttua.

Miksi sille pitää antaa yllätyksiä, jos lapse ei yleensä tykkää niistä. Antaa sitten ennemmin vaikka valita jostain joukosta sen yllätyksensä.

Vaikea sanoa. Koska esimerkissä oli kyse herkusta, niin tekee vielä vaikeamman asiasta. Luultavasti voisin tehdä kuten miehesi tuossa tilanteessa. Sen sijaan kunnon ruuan kanssa meillä toimitaan päinvastoin. Mielestäni tuommoinen "en tykkää, ruoka on pahaa" yms. vie koko perheeltä mukavan ruokailuhetken. Jos lapsi kertoo, että "hyi yök mitä kalakeittoa", niin se tarkoittaa meidän perheessä, että jos moisia lausumia sanoo, niin sitten otetaan sitä kauhallinen lisää. Meillä ei siis kannata ruokaa moittia ;-)

Onpas pikkusieluisia vanhempia. Mielestäni on normaalia että lapsi kommentoi siitä tykkääkö vai ei. Ei siinä ole mitään väärää. Kyllä saa sanoa sen. Mutta että tässä tilanteessa aikuiset ei kestä pettymystä vaan kostaa sen lapselle, on todella ikävää. Aikuisten pitäisi kasvaa aikuiseksi, ja olla tällaisten tilanteiden yläpuolella.

Mikäs saa sinut tuosta meidän käytännöstä tuohtumaan?

Ei meillä tarvitse kuin ilmoittaa tuo käytäntö, että jos moittii sitä, niin tarkoittaa, että haluaa sitä ruokaa lisää, niin eipä silloin tule lapsilla moitittua ruokaa. Minusta on TODELLA ikävä syödä ruokapöydässä, jossa lapset sanoo, että hyi kun pahaa, yök millaista jne. ja onneksi omat lapseni eivät tee moista. Olen kuitenkin saanut syödä lasten kanssa jotka tämmöistä isoon ääneen toitottavat. On kamalaa ollut katsoa vierestä, kun lapsi on toivonut ruokaa x vanhemmaltaan ja kun vanhempi on saanut sen valmiiksi, niin sitten lapsi oliskin halunnut jotain toista ruokaa ja sanoo, miten yök juuri valmistunut ruoka on. Mielestäni tämmöisen kieltäminen on luultavasti tehottomampaa kuin kamala uhkaus, että jokaisesta yök-sanasta tulee kauhallinen lisää tätä ruokaa. Kummasti ainakin meillä ihan puhe auttaa.

Niin ja mitä meidän poikien syömiseen tulee, niin oletamme, että kouluikäinen pystyy itse valitsemaan itselleen sopivan määrän ruokaa ja syömään sen eli hänet tavallaan pakotamme syömään sen määrän minkä hän on lautaselleen valinnut. 3-vuotiaalle taas riittää, että kaikkea maistaa.

Siinä asiassa ollaan kyllä erittäin eri mieltä, että saako omat mielipiteet ruuasta tuoda esiin. Mielestäni jos sanottava on negatiivista, niin välttämättä sellaista sananvapautta ei ole, että saa kertoa tyyliin "oletpa tehny pahaa ruokaa" tai "en tykkää sun puserosta, se on ruma". Meillä opetetaan, että on fiksumpaa pitää suu kiinni kuin kommentoida jotain negatiivista. Yritämme myös kitkeä renaamisen pois eli jos haluan nyt omenan ja haukkaan siitä yhden haukun ja sitten haluankin vanukkaan, niin en kyllä heitä omenaa roskiin ja kaiva esiin vanukasta.

vai tykkää kuitenkin mutta sanoo silti ei tykkää.

Nyt en jotenkaan ymmärrä tätä juttua.

Miksi sille pitää antaa yllätyksiä, jos lapse ei yleensä tykkää niistä. Antaa sitten ennemmin vaikka valita jostain joukosta sen yllätyksensä.

poika koko ajan muuttaa mieltä. pompottaa. En tiedä mikä pojalla on. ap