4 lasta ja työ...
Onkohan täällä sellaisia äitejä, joilla on neljä lasta ja käyt samalla työssä? Jos, niin onko ihan kaaosta tällainen yhdistelmä vai sula mahdottomuus, että on pieniä ja käy työssä?
Mietin myös sitä, mikä on elämässä tärkeää?
Onko niin, että kaikille aikuisille työssä käymisen pitäisi olla arvosijalla ensimmäisenä? Siis verojen vuoksi, eläkkeen kertymisen vuoksi vai miksi?
Vai onko sitten ihan ok arvottaa oma elämänsä itse ja päättää vaikka perustaa suurperhe ja viettää sitten lasten kanssa aikaa kotona. Eläkettähän voi säästää muutoinkin, kuin työssä käymällä. Mutta toki tuo verojen osuus on sitten pieni, mutta toisaalta sitä kasvattaisi niitä uusia veronmaksajia...
Kommentit (25)
2vko-10vuotta on iät välillä. Olen kotiäiti enkä tiedä milloin palaisin työelämään enkä edes ajattele kysymiäsi asioita. Arvotan itse elämäni ja valintani, koska jos toisten mukaan elää, sitä katuu joskus. Raha ei ole arvoista suurin eikä maallinen mammona missään muodossa.
Ei sellainen ole kotiäiti. Jos olet ollut hoitamassa kotona alle 3vuotiasta, et silloinkaan ole ollut kotiäiti vaan hoitovapaalla.
Toki jokainen saa tehdä, miten haluaa. Mutta olen kouluttanut itseni hyvään ammattiin ja ei tullut kyllä mieleenkään neljännen lapsen jälkeen sanoa itseäni irti ja jäädä loppuelämäksi kotiin.
Ihan oikeasti. Vanhin on tällä hetkellä 14v ja nuorin 9v. Ehkä olen tylsä ihminen, mutta minun olisi vaikea kuvitella, että olisin kotona. Joku sanoi, että halveksi kotiäitejä tms.
En halveksi, mutta minulle ei riitä se, että eläisin miehen tuloilla pelkästään. Mitä tekisin päivät kun lapset ovat koulussa.
Minusta on siksi hassua sanoa, että voiko neljän lapsen äiti kulkea töissä. En ole kokenut sitä miksikään ihmeelliseksi asiaksi. Pikemminkin itse ihmettelisin, että miten saisin kotona ajan kulumaan kun lapset ovat koulussa päivisin.
Toisaalta, koen kyllä senkin tärkeäksi, että tienaan itselleni eläkettä. En voi luottaa siihen, että mies kuolisi sitten sopivassa iässä, että saisin hyvän leskeneläkkeen. Minulle on ollut aina tärkeää taloudellinen itsenäisyys.
Ja onhan otettava sekin huomioon, että jospa mies höyrähtää viidessäkympissä ja lähtee nuoremman matkaan. Siinä olisin työttömänä, ei omaa rahaa, ei tuloja. Se, mitä pystyisin nyhtämään mieheltä erossa, olisi ainoa omaisuuteni. Kuka minut sitten elättäisi jos en neljän lapsen äitinä kulkisi töissä.
Toki olen ollut hoitovapaalla vuorotellen mieheni kanssa ja olemme kumpikin tehneet lyhennettyä työpäivää, että lapsia pystyttiin hoitamaan kotona mahdollisimman paljon.
Mutta silti henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että en näe järkeä siinä, että neljän lapsen äiti ei voi kulkea töissä.
hoidat lapset kotona olet yhteiskunnan tukimuodoilla elävä hylkiö
jos laitat lapset hoitoon olet yhteiskunnan varassa lapsesi kasvattava idiootti
työpaikan on hyvä olla sellainen ettei se vie koko päivää
toisaalta olisi hyvä että saisit sellaista palkkaa että voisit asua talossa jonka neliöt kattavat av:n minimimäärän
huomaathan että aikaa kuluu myös työmatkoihin, se aika on pois perheeltä
jos vietät vapaa-aikaasi vain perheesi parissa, lapsesi jäävät paitsi kaikesta mahdollisesta kilpaurheilusta ja niissä menestymisestä, on Sinun Syysi ettei Suomi taaskaan saa mitalia miesten 100:n metrin viestiltä
ai niin, miehen pitää osallistua perheen elättämiseen ja tehdä kotitöitä
mutta katso nyt ainakin ettei se tienaa sua enemmän ettet sentään siipeilemään ala. Ja kotityöt jaetaan tasan, kuulitko, tasan!
Mutta vastaan silti, koska olen neljän lapsen työssäkäyvä äiti. Olen ollut kotona melkein kymmenen vuotta. Pienin meni päiväkotiin kaksi ja puoli vuotiaana. Elämä on välillä aikamoista huisketta, on harrastukset, kaverit yms yms yms. Neljät vanhempainillat, neljät harrastusten myyjäiset, neljät kaikki jutut. Mutta elämä on ihanaa. Joka nurkka ei ole puunattu varsinkaan sen jälkeen kun menin töihin, silti juuri yksi tuttu sanoi teille on aina niin ihana tulla kun teillä on niin raikas ja siisti koti. =D
en kävisi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Elämä on tosi kiireistä ja rankkaa.
Meillä oli kotona viisi lasta ja kävimme töissä sen jälkeen kun kuopus täytti 3v. Sitä ennen me molemmat olimme olleet vuorollamme hoitovapaalla, neljäs syntyi kun kolmas meni kouluun ja viidens kun neljäs oli 2v. En ole kokenut asiaa mitenkään kummallisena tai rasittavana, minä vein päiväkotiin ja kouluun, isä haki klo 15.30 ja teki ruoan jne.