4 lasta ja työ...

tosin tein 6-tuntista päivää. Lapset oli eskarilaisesta vajaa 2-vuotiaaseen. Elämä oli ihan hyvää, soljui omalla rytmillään. Edellyttää toki, että myös puoliso hoitaa oman osansa huushollista.

tai en tietenkään lasten aknssa, mutta lasten äitinä=)



Arki on kiireistä, onneksi miehellä arkivapaita. lapsilla vähemmän hoitopäiviä, toisaalta perheen yhteistä vapaata ei juuri ole.



Mutta ei vaan rahat riitä jos jäisin kotiin. Tai voisinhan tuon toisen ketjun innoittamana jäädä tt-tuen varaan.

niin ole ihmeessä!



Itse olen ratkaissut asian niin, että teen yrittäjänä työtä kotona, lapset ovat koulussa ja päivähoidossa. Iso plussa on se, että olen kotona koululaisten tullessa eivätkä päivähoitoikäiset lapset joudu olemaan kovin pitkää päivää hoidossa. Iso miinus on taas se, että en pääse koskaan kotoa minnekään, kun lähden "töihin" ja kääntäen en pääse irti töistä, kun tulee ilta.



t. neljän lapsen äiti

Mun mielestä kysymyksenasettelu ei ole noin. Jos tulette omillanne normaalioloissa nyt ja eläkkeellä toimeen, niin sitten työssäkäynti ei ole niin merkityksellistä.



Jos taas normaalielonne perustuu yhteiskunnan toimeentulotukien varaan, niin sitten kyllä olisi syytä harkita työssäkäyntiä.



Mun äitini on tehnyt pitkän työuran neljän lapsen äitinä terveydenhuollossa.

olen hyvä äiti ja hyvä työntekijä, en pode huonoa omatuntoa suuntaan tai toiseen

olen jopa ylpeä tästä kaikesta

ja hyvin onnistuu käydä töissä ja hoitaa lapsia ja kotiakin.



Elämänsä arvottamiseen en ota kantaa.

mutta vauvasta haaveilemme. Koetan vain miettiä hyvät ja huonot puolet, kun perheen koko kasvaa.. Siis muitakin, kuin ettei nykyiseen autoon mahduta. ;)



Meillä kyllä taloudellisesti ei tule hätäpäivää. Ja mies on osallistuvaa tyyppiä eli viettää lasten kanssa aikaa ja osaa tehdä vähän kotitöitäkin, ruoasta tiskeihin. :)

toimeentulotukea ei meillä ole koskaan ollut tarvetta hakea.

Jos haluat satsata perheeseen ja olla paljon lastesi kanssa, jää kotiin. Jos siis huomaat viihtyväsi.

Eläkettä voi kerryttää vapaaehtoisilla malleilla tai säästää vaan mahdollisimman tuottavasti rahaa jonnekin rahastoon esimerkiksi. Siis vanhuuden varalle.

Mutta lapset on vaan kerran lapsia, monelle lapselle kiireetön arki ja se, että vanhemmalla on aikaa, on vahva pohja sille loppuelämälle. En tarkoita etteikö työssäkäyvillä vanhemmilla olisi mahdollisuutta tätä tarjota myöskin. Mutta esim. itse huomasin, etten jaksanut työtä ja täysipainoista perhe-elämää neljän kanssa. Meillä tosin perheessä kaksi erityislasta.

Ehkä jos olisin saanut mahdollisuuden unelmatyöhöni, olisi tilanne ollut toinen. Mutta kotiin jäin aikanaan jo kahden kanssa, kun työ oli uuvuttavaa.



Sullahan on mahdollisuus kokeilla miltä se arki tuntuu, jos ei raha ole ongelma. Jos kaipaat muuta haastetta elämääsi, onhan paljon erilaista vapaaehtoistoimintaa, johon voi osallistua. Tai sitten etsiä mieluisa (osa-aika)työ.Eihän minkään päätöksen tarvitse olla ehdoton ja sitova. Elämää voi yrittää ainakin muokata mieleiseksi.

menee kunhan ei kasaa liikaa harrastuksia ja menoja illoille. Meillä mies usein arkiviikot poissa(työmatkoja) ja pyöritän taloutta kuin yksinhuoltaja. Lapset menee kahteen eri hoitopaikkaan ja työmatka 25km. Kannattaa ehdottmasti harkita tuota osittaista hoitovapaata, joko 6t/päivä tain 4pv/viikko. Ehtii iltaisin tai vapaapäivänä tehdä jotain erikoisempaa lasten kanssa.



Töissä käyn mielelläni, työ on mielenkiintoista ja työkaverit mukavat. Täysiaikainen kotiäitiys ei ole minun juttu, kyllä nuo kolme vauvavuotta riittävät.

Siis jos käy töissä ei viihdy kotona?

Siis jos käy töissä ei viihdy kotona?

Eihän tuollaista missään kohti sanota.

Totta ihmeessä olen työelämässä, vaikka meillä on 4 lasta. Miksi minun pitäisi elää loppuelämäni kotona työttömänä.



Ihan normaalisti olen kulkenut töissä ja aion vastedeskin kulkea. Ei lapset ole este työelämälle.



Ihmeellistä ajattelua ap.lta

niin eiköhän ole paras miettiä myös sitä, mikä on niille lapsille parasta. Jos itse haluaa mieluiten olla töissä, niin miksi ihmeessä tehdä se neljäs lapsi. Eikö kolme jo riitä? Silloin ei olisi sitä todella pientä vietävänä hoitoon. Ei se alle 3-vuotias siellä hoidossa elämästään välttämättä kaiken aikaa nauti tai nauttii ainakin enemmän, jos äidillä on aikaa hänellekin.



Itse esittäisin kysymyksen näin: oletko valmis jäämään kotiin kolmeksi vuodeksi, kun talous sen sallii ja kun se varmasti olisi parasta tulevalle lapselle? Jos et, miksi ihmeessä hankkia se neljäs lapsi ja laittaa se päivähoitoon yhteiskunnan hoidettavaksi. Toki jos on perusteltuja syitä, kuten se, että yrityksesi ei pärjää ilman sinua tai osaamisesi alallasi jää jälkeen liian pitkistä vapaista, ymmärrän hiukan paremmin mutta en silti kokonaan.



Itselläni on se tilanne, että voin olla kotona vain lapseni ensimmäiset 1,5 vuotta, ja kyllä harmittaa. Jos vain taloudellisesti olisi mahdollista, niin tottakai olisin vielä sen vuoden lisää. Ja kysymys ei ole siitä, ettenkö pidä työstäni. Toki pidän. Mutta haluan myös lapselleni parhaan mahdollisen elämän. Olen varma, että myös päivähoidossa hänellä saattaa olla paljon onnellisia hetkiä, mutta toki haluaisin itse olla mukana niissäkin onnellisissa hetkissä. Enkä ole kotiäitityyppiä. Tämä kotiäitivuoteni on ollut täynnä hetkiä, jolloin olen miettinyt, miten ihanaa olisi olla taas töissä. En osaa hoitaa kotia enkä järjestää lapselleni aktiivista puuhaa. Kotiäitiys tekee minusta paljon laiskemman kuin työäitiys. MUTTA ehdottomasti haluaisin lapseni ainakin tuon 2 vuoden ikäiseksi ennen pakollista hoitoa, koska haluaisin, että hän osaa riittävän hyvin puhua, liikkua, kertoa tarpeistaan jne. 1,5-vuotias on vielä tajuttoman pieni.

Ei kai voi sanoa, että valitsee "työttömänä" olon, jos haluaa olla lasten kanssa kotona??

Totta ihmeessä olen työelämässä, vaikka meillä on 4 lasta. Miksi minun pitäisi elää loppuelämäni kotona työttömänä.

Ihan normaalisti olen kulkenut töissä ja aion vastedeskin kulkea. Ei lapset ole este työelämälle.

Ihmeellistä ajattelua ap.lta

lukuunottamatta. Meillä on 5 lasta.



Joinain vuosina, kun on ollut kouluunmenijä olen tehnyt osa-aikaista ts. 30/h vko työaikaa. Koska työni on 3-vuoroa ei päiväkoti-ikäisten ole tarvinnut olla hoidossa kuin 12 hoitopäivää/ kk



Lasten sairastuessa on hoitovastuuta jaettu sujuvasti.



Minulla oli aikoinaan työkaveri jolla oli 7 lasta ja hän kävi töissä vieläpä pitkän matkaan takaa

( 50 km)

töihin kun tekee neljännen lapsen?

Kovin pitkä aika on eläkkeeseen, vaikka tekisi sen neljännen vaikka nelikymppisenä. Voihan sitä toki elää niin, ettei ilmoittaudu työvoimatoimistoon vaan on ihan puhtaana kotiäitinä, jonka tulo on lapsilisä. Lopun ajan ennen eläkettä elättää mies, ennen kuin saa kansaneläkkeen.

Siksi ihmettelen, miten 4 lasta estää töissäkäynnin. Ei olisi tullut mieleenkään sanoa vakituista työpaikkaa irti siksi, että aloin odottaa neljättä.

Ihan normaalisti käyn töissä ja olen tänäänkin ollut töissä, vaikka niitä lapsia on 4. Aika tylsäksi kävisi elämä muutenkin jos kykkisin kotona kun lapset ovat koulussa ja toisaalta, rahakin on ihan hyvä olla olemassa. Ja tuskin esim. yläasteikäinen esikoinen kiittelisi jos olisin irtisanoutunut töisä nuorimman takia ja elelisin nyt isännän kukkarolla ja hyysäisin vain kotona kukkamultien vaihtoa ja nurkkien siivousta.

Ja vielä päätteeksi.Ei tulisi mieleenikään antaa tytölle sellaista roolimallia, että kun tulee lapsia, työelämä oli siinä. Nykyään on hoitovapaita ja osittaisia hoitovapaita. Ei todellakaan tarvitse jäädä pois töistä, vaikka sen neljännen lapsenkin tekisi.

Ihmettelen vain, miksi se raja on kolmannen ja neljännen välillä. Kolmen lapsen äiti saa kulkea töissä, mutta neljän lapsen äiti pitää jäädä kykkimään loppuelämäksi kotiin keittiötöihin.

Ei kai voi sanoa, että valitsee "työttömänä" olon, jos haluaa olla lasten kanssa kotona??

Totta ihmeessä olen työelämässä, vaikka meillä on 4 lasta. Miksi minun pitäisi elää loppuelämäni kotona työttömänä.

Ihan normaalisti olen kulkenut töissä ja aion vastedeskin kulkea. Ei lapset ole este työelämälle.

Ihmeellistä ajattelua ap.lta

Miksi kotiäiti on mielestäsi työtön? Jos sinun mielestäsi kotona lasten kanssa oleminen on pelkkää kotityötä ja kyykkimistä, niin voi, voi... :)

töihin kun tekee neljännen lapsen?

Kovin pitkä aika on eläkkeeseen, vaikka tekisi sen neljännen vaikka nelikymppisenä. Voihan sitä toki elää niin, ettei ilmoittaudu työvoimatoimistoon vaan on ihan puhtaana kotiäitinä, jonka tulo on lapsilisä. Lopun ajan ennen eläkettä elättää mies, ennen kuin saa kansaneläkkeen.

Siksi ihmettelen, miten 4 lasta estää töissäkäynnin. Ei olisi tullut mieleenkään sanoa vakituista työpaikkaa irti siksi, että aloin odottaa neljättä.

Ihan normaalisti käyn töissä ja olen tänäänkin ollut töissä, vaikka niitä lapsia on 4. Aika tylsäksi kävisi elämä muutenkin jos kykkisin kotona kun lapset ovat koulussa ja toisaalta, rahakin on ihan hyvä olla olemassa. Ja tuskin esim. yläasteikäinen esikoinen kiittelisi jos olisin irtisanoutunut töisä nuorimman takia ja elelisin nyt isännän kukkarolla ja hyysäisin vain kotona kukkamultien vaihtoa ja nurkkien siivousta.

Ja vielä päätteeksi.Ei tulisi mieleenikään antaa tytölle sellaista roolimallia, että kun tulee lapsia, työelämä oli siinä. Nykyään on hoitovapaita ja osittaisia hoitovapaita. Ei todellakaan tarvitse jäädä pois töistä, vaikka sen neljännen lapsenkin tekisi.

Ihmettelen vain, miksi se raja on kolmannen ja neljännen välillä. Kolmen lapsen äiti saa kulkea töissä, mutta neljän lapsen äiti pitää jäädä kykkimään loppuelämäksi kotiin keittiötöihin.

Ei kai voi sanoa, että valitsee "työttömänä" olon, jos haluaa olla lasten kanssa kotona??

Totta ihmeessä olen työelämässä, vaikka meillä on 4 lasta. Miksi minun pitäisi elää loppuelämäni kotona työttömänä.

Ihan normaalisti olen kulkenut töissä ja aion vastedeskin kulkea. Ei lapset ole este työelämälle.

Ihmeellistä ajattelua ap.lta

ja tehdään tietoinen valinta siitä, että toinen vanhemmista on kotona ja toinen tienaa sitä elantoa perheelle.



Ei mun lapset ole olleet pahoillaan siitä vaikka olenkin ollut kotiäiti. Elämässä on muutakin kuin raha, teini-ikäisilläkin. Ehkä sulla oliskin tylsää kykkiä kotona, moni muu on keksinyt elämäänsä monenlaista muutakin sisältöä kuin kukkamultien vaihto ja nurkkien siivous. Jokaisen oma valinta. Ei minusta ole muuten huono roolimalli sekään, että perheestään huolehtii. Sen voi tehdä rahallisesti tai ihan vaan henkisestikin, jos perheen talous tulee turvattua. Yhtä arvokasta on huolehtia perheestä ja kodista kuin käydä palkkatyössä.

"Ihan normaalisti käyn töissä ja olen tänäänkin ollut töissä, vaikka niitä lapsia on 4. Aika tylsäksi kävisi elämä muutenkin jos kykkisin kotona kun lapset ovat koulussa ja toisaalta, rahakin on ihan hyvä olla olemassa. Ja tuskin esim. yläasteikäinen esikoinen kiittelisi jos olisin irtisanoutunut töisä nuorimman takia ja elelisin nyt isännän kukkarolla ja hyysäisin vain kotona kukkamultien vaihtoa ja nurkkien siivousta.



Ja vielä päätteeksi.Ei tulisi mieleenikään antaa tytölle sellaista roolimallia, että kun tulee lapsia, työelämä oli siinä. Nykyään on hoitovapaita ja osittaisia hoitovapaita. Ei todellakaan tarvitse jäädä pois töistä, vaikka sen neljännen lapsenkin tekisi.



Ihmettelen vain, miksi se raja on kolmannen ja neljännen välillä. Kolmen lapsen äiti saa kulkea töissä, mutta neljän lapsen äiti pitää jäädä kykkimään loppuelämäksi kotiin keittiötöihin."

2vko-10vuotta on iät välillä. Olen kotiäiti enkä tiedä milloin palaisin työelämään enkä edes ajattele kysymiäsi asioita. Arvotan itse elämäni ja valintani, koska jos toisten mukaan elää, sitä katuu joskus. Raha ei ole arvoista suurin eikä maallinen mammona missään muodossa.