Esko Eerikäisen tarina on aivan häikäisevä; Tässä siitä (arvatkaas muutes Eskon oikea ammatti)

Vuonna 1984 Suomeen saapuu säikähtänyt pikkupoika Kolumbiasta, Esko Eerikäinen, 10.

Eskon liikemiesisä on työssä Bogotassa ja avustaa Suomen konsulia suurlähetystössä, äiti on syntyjään kolumbialainen. Vanhemmat lähettävät esikoisensa Suomeen, sillä perhe on alkanut pelätä henkensä edestä. Poliittiset väkivaltaisuudet kohdistuvat nyt myös diplomaatteihin, ja sissiliike M-19 alkaa vallata lähetystöjä.



Äiti ei suostu lähtemään kotimaastaan, ja pikkusisko on vanhempien mielestä liian pieni lähetettäväksi eroon äidistä ja isästä.



Niin Bogotan miljoonakaupungissa kasvanut Esko päätyy yksin outojen serkkujen keskelle, sääskien syötäväksi Savossa sijaitsevalle kesämökille, jossa ei ole edes sisävessaa.

– Olihan se aika hiljainen kesä. En osannut puhua vielä suomeakaan, Esko muistaa.

Lapsi sopeutuu nopeasti. Tavallaan muutto on suuri seikkailu. Syksyllä Esko aloittaa koulun Espoon Leppävaarassa, alkaa puhua suomea ja pelata lätkää. Koulu sujuu aika helposti, ja itsenäinen poika oppii pitämään porukoissa sekä omaa että toisten puolta.



Mutta Bogotasta ei kuulu hyviä uutisia: vanhempien Suomeen muutto lykkääntyy kerran toisensa jälkeen. Kun perheen muuttopäivä viimein on tiedossa, Esko on ollut Suomessa yksin jo kaksi ja puoli vuotta.

Sitten käykin niin, että Esko ei näe isäänsä enää ikinä. Isä kuolee sydänkohtaukseen vain kaksi kuukautta ennen lähtöä.



Se on kova paikka, vaikka poika on jo ollut isästään jonkin aikaa erossa.

– Olin saanut Kolumbiassa usein kiertää isän mukana työmatkoilla. Siskoni oli paljon äidin kanssa, mutta minä olin pienenä oikeastaan isän poika.

Kun äiti ja pikkusisko muuttavat Suomeen, teini-ikäinen ja suomalaistunut Esko joutuu ottamaan perheessä isän paikan.



Liian myöhäistä hoitaa



Esko hyväksyy myöhemmin vanhempiensa ratkaisun lähettää hänet pois kotoa, mutta tunnetasolla hän on silti vihainen. Sen huomaa esimerkiksi ärtymyksenä, kun äiti yrittää hoivata aikuistuvaa poikaansa. Sopeuduttuaan Suomeen äiti alkaa vaatia Eskolta kotisääntöjen noudattamista.



– Äiti kysyi monesti: oletko syönyt ja onko sulla varmasti tarpeeksi vaatetta? Silloin saatoin sanoa, että myöhäistä mua on enää hoitaa!



Eskollakin on kiire pois kotoa. Hän on 17, kun lähtee tytön perässä Joensuuhun ja alkaa etsiä sieltä asuntoa ja työtä. Hän ryhtyy opiskelemaan kehitysvammaohjaajaksi ja hoitaa vaikeavammaisia lapsia Honkalammen keskuslaitoksessa, vauvojakin. Nuoren miehen mieleen syöpyvät etenkin tuoreet vanhemmat, jotka saavat vaikeasti vammaisen ensimmäisen lapsensa.



– Tekisi monelle hyvää nähdä sama. Sekin, miten ehdoton on äidin ja isän rakkaus lasta kohtaan, vaikka sillä olisi mikä.

Esko ei silti halua jäädä alalle.

Hän perustaa ensin kavereidensa kanssa turvapalvelun. Sitten Joensuu alkaa tuntua liian pieneltä, ja Esko muuttaa 24-vuotiaana takaisin pääkaupunkiin. Helsinki on Bogotan kasvatille nyt sopivan kokoinen.