Mitä ajattelet perheestä, jossa syödään suklaamuroja?

,inun mielestä sukllaa on hyvöää

Mutta meillä ei suklaamuroja ja muromysliä syödä. Lapsi tuskin edes tietää ko. herkkujen olemassaoloa. Syödään perus maissihiutaleita.



Olen ymmärtänyt, että murojen ravitsemuksellinen laatu on heikko. Yritetään sitten valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, koska muroja meillä syödään 2-4 aamuna viikossa.

että ei järki päätä pakota, jos niitä syödään muulloin kuin karkkipäivänä.

Ihan käsittämätön keksintö. Lapset sokerihumalassa jo heti aamusta. Hullua touhua. Itse en juuri koskaan anna juoda myöskään kaakaota samasta syystä. Joskus välipalalla korkeintaan, mutta en aamu, enkä iltapalalla.

meidän lapset syö arkiaamuisin kulhollisen muroja.

Ovat fiksuja, alipainoisia ja koulussa pärjääviä muksuja.

Ja harvoin haluaa. Lapsi saa siis itse valita kotona olevista vaihtoehdoista aamu- ja iltapalansa. Suosikkeja ovat kaurapuuro ja Weetabix, ehkä 1 krt/2 vkoa haluaa suklaamuroja.

Meilläkin syödään. Esikoinen 6v. saattaa paastota iltaruoalla, että iltapalaksi mahtuu mahdollisimman paljon suklaamuroja napaan.

Anteeks nyt vaan, mutta toi on jo sairasta! Ja säkö annat paastota iltaruualla että voi syödä kulhokaupalla suklaamuroja iltapalalla?!!? ÄLY HOI!!!! Vai syödäänkö teillä iltaruuaksi kenties jotain kakkua?!

Meillä on melkein aina suklaamuroja kaapissa. Esikoinen syö niitä ehkä kerran viikossa, kaksi nuorempaa ei ees pahemmin tykkää niistä.



Yhdet suklaamurot ei vielä meidän mukeloista ainakaan ole sokeririippuvaisia tehneet...

Meidän lapset saavat itse päättää mitä aamulla ja illalla syövät. Lapset saattavat monena aamuna aloittaa päivänsä suklaamuroilla, mutta sitten saattaa mennä monta viikkoa, että haluavat leipää tai puuroa! Meillä lapset eivät himoitse makeaa, koska saavat sitä jos tekee mieli. Lapset ovat normaalipainoisia. Karkkipäivänä makea maistuu, mutta harvoin edes muistavat koko karkkipäivää..

mies tykkää suklaamuroista ja sokerihuurrutetuista=)Ostetaan niitä aina välillä..kaikki ollaan normipainoisia..ei ne yhdet murot ketään pilaa,kokonaisuus se ratkaisee=)

Meillä on suklaamuroja oikeastaan aina kaapissa, niitä tosin ei lapset halua edes viikottain. On meillä keksejäkin, muttei niitäkään syödä edes kerran kahteen viikkoon. Omia mehuja (kunnolla sokeroituja) juodaan varmaan joka viikonloppu ja karkkejakin melkein joka lauantai (niitäkin on kaapissa aina pahan päivän varalle).



En tiedä mikä on totuus. Mutta musta tuntuu, että ongelmattomin suhde ruokaan syntyy sillä, ettei mistään tehdä niin älytöntä peikkoa (sokerista, rasvasta...) vaan opitaan oikeasti kuuntelemaan omaa kehoa. Ei niitä suklaamuroja pysty terve ihminen kippokaupalla viikossa syömään. Toista ovat tosissaan ne lasten kaverit, joilla ollaan niin ruokanatseja, että kinuavat niitä herkkuja koko ajan, kun se on jotenkin niiiiiiiiin paheellista ja erikoista.



Tuttavapiirissä erään perheen lapset oksentavat jokaikisillä lasten synttäreillä, kun ahmivat herkkuja kaksin käsin - niitä kun ei kotona saa. Äiti lähes itkusilmässä yrittää estää lapsiaan, mutta vuosi vuodelta se näyttää vaikeammalta. Ihan varmaan tuosta seuraa vielä paljon kieroutuneempi suhde ruokaan kun suklaamuroista silloin kun niitä mieli tekee.