Edessä humautusnukutus lapsella, meitä ei päästetä heräämöön! :-(

ja se tehtiin sarjatyönä Taysissa eli liukuhihnalta meni lapsia operointiin joten olis ollu liian tunkua heräämössä. Humautuksesta lapsi kuitenkin herää niin nopeasti ettei tarpeen mennä odottamaan heräämistä siihen heräämöön. Se ei ole tavallinen nukutus!

Mun 5v tyttäreni nukutettiin magneettikuvausta varten viime vuoden elokuussa Mikkelissä. Siellä toinen vanhemmista pääsi heräämöön mukaan, mikä olikin hyvä juttu, sillä tyttäreni itki ihan hirveästi, valitti ja oli todella sekava :(... Kauhea kokemus varmasti meille molemmille.



Uskon, että jos lapsesi on kovin hädissään, itkee ja on yhtään samanalinen kuin oma tyttäreni, sinut haetaan heräämöön, oli siellä sitten kuinka paljon tahansa ihmisiä ja kuinka vähän tilaa. Eiköhän jokaisessa sairaalassa mennä tapauskohtaisesti, vaikka yleissääntö olisi mitä tahansa.



Tsemppiä.

Hei,



meidän lapselle tehtiin ns humautuksessa gastroskopia eikä meitä päästetty heräämöön.Näimme lapsemme vasta 1,5 tunnin kuluttua toimenpiteestä eli lapsi oli ainakin tunnin vieraass paikassa vieraiden kanssa. Kyse ei ole siitä onko paikalla hyvä hoitaja, vaan siitä että lapsi kokee turvattomuutta vieraiden ihmisten kanssa vieraassa paikassa. 1,5 vuotias lapsemme on nyt 6vk toimenpiteen jälkeen öisin ja huutaa. Päivisin ei voida enää käydä tutussa muskarissa kun lapsi ahdistuu ja huutaa. Ystävien luona sama juttu, ensimmäinen vartti itketään sylissä. Vanhemmat saavat tästä trauman kun ovat suostuneet yleiseen käytäntöön. Ei se heräämö mikään salatiedepaikka ole. Olen itsekin alunperin koulutukseltani sairaanhoitaja. Heräämössäkin voitaisiin sermeillä tai verhoilla eristää potilaita toisistaan. Eiköhän sellainen vanhempi halua jäädä pois heräämöstä jos kokee ettei tilanteesta selviäisi.

Meillä ne on mennyt aivan loistavasti joka kerta. Lapsi nukahtaa ja herää heräämössä hetken päästä, ensin avaa silmät, nukahtaa pari kertaa uudelleen ja sitten pikku hiljaa alkaa virkoamaan. Ei pahoinvointia, ei huimausta, ei itkusuutta, ei mitään. Hyvin on aina toivuttu.

Ja meillä tosiaan pääseen joka kerta sinne saliin saakka ja saan odotella osastolla ja kun lapsi siirtyy heräämöön, minut soitetaan paikalle. Eli meillä pääsee sekä saliin että heräämöön.

Ja lapsi tosiaan usein humautettu sairauden takia.

Meillä sama juttu. Sama sairaala ja sama sairaus ja aina loistava palvelu !

reumalapseni paikallishoidoissa olen aina päässyt leikkaussaliin ja heräämöön, on jopa kysytty, haluanko tulla. Salista lähden pois, kun lapsi vajoaa uneen; eli näyttää kuolleelta. Eli yli 15 kertaa tämä on koettu. Mulla ei ole väliä, menenkö kyseisiin tiloihin, mutta lapsi (nyt 10v.) on toivonut sitä aiemmin, nyt tosin haluaa jo ollakin yksin.

töllistelemässä. Itse olen ollut muutamassa isommassa leikkauksessa ja ei ole mukavaa kun dreeni menee peiton alta ja paikat on kipeät ja joudutaan antamaan happea, tulee siihen viereen toljottamaan joku mamma tai isukki, että "voi kauheeta, mitäs tältä on leikattu ku on niin kamalan näköinen"

Punkteeraus + pieni koepalan otto. Pitäisi olla nopea toimenpide. Sanottiin että pidetään heräämössä 2h ja juurikin tilanpuutteen ja muiden potilaiden vuoksi ei oteta vanhempia mukaan. Itse ajattelen, että juuri tokkuraisessa heräämisvaiheessa vanhemman läsnäolo pikkuiselle, kuitenkin jo ymmärtävälle lapselle, erityisen tärkeää:/

Hyksin alueella ainakin eilen pääsi heräämöön toinen vanhemmista. Että ei se nyt ihan absoluuttinen käytäntö tuntuis olevan.

Heillehän pitää olla julkisella puolellakin ihan oma hotellihuone ja lääkäri hoitajana kun heidän mielestään hänen kultapussukkansa pitää saada erityissuperhyperhoito kun juuri hänen mussukkansa on se herkin ja hienoin lapsi, joka saa trauman jos mamma ei ole joka sekunti vieressä.

kädestä kun on nukutettu ja sen jälkeen heräämössä odotamassa kun herää.

Ymmärrän kyllä jos on ahtaat tilat, mutta meillä lapsi oli ainakin sekava ja itkuinen ja pelokas. Hoitajilla oli niin kiire, ettei kukaan olisi ehtinyt lapsen sängyn viereen. Olisi ilman minua saanut huutaa ja itkeä yksin.

Nimittäin siellä oli näitä vaateliaita aikuisia, jotka huusivat ja kirkuivat ja halusivat lisää lääkettä ja heitä piti passata. Juuri tuon tyylisiä, mitä tämä yksi, kenen mielestä vanhempia ei saa olla heräämössä heidän aikuisten takia. He sitä vasta elämysmatkailijoita ovatkin. Ottavat irti kaiken sairaan roolistaan ja haluavat raukat sitä huomiota kun näkyy, että sairaala on se ainoa paikka.

Helsingin lastenklinikalla, Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja yksityisellä Joensuussa (Ite).

Yksityisellä on laitettu erinäiset putket korviin, vanhempi on päässyt saliin saakka, ja heräämössä on saanut olla mukana. Itse en olisi halunnut mennä saliin, poika 6v pisti tosissaan kampoihin, monta ihmistä sai pitää kiinni että saivat maskin kunnolla kasvojen eteen. Heräämöaika meni ihan kivasti, poika oli reilun tunnin kuluttua kuin mitään ei olisi tehty.



Lastenklinikalla ei päästy leikkuriin eikä heräämöön eikä tehollekaan, minne poika leikkauksen jälkeen joutui. Onneksi pääsi nopeasti tavalliselle osastolle.



P-KKS:ssa leikkaussalin heräämöön ei ole laskettu, mutta PÄIKI-yksikön heräämöön pääsi.



Minusta olisi parempi, että vanhemmat eivät olisi näkemässä kaikkia hoitotoimenpiteitä. Toki sen verran voisi olla joustoa, että jos lapsi kovasti kaipaa vanhempiaan, laskisivat äidin sinne.

Meillä kokemusta kolmesta humautuksesta, yksi pikkujätissä 1 korvaklinikalla ja 1 jorvissa. Pikkujätissä 10kk ikäinen nukahti syliini, ja saatin 15min kuluttua pökkyräinen neiti syliin. Meni tosi hienosti kaikki.



Jorvissa ja korvaklinikalla ollaan saatettu leikkuriin, jossa nukutettu ja sitten kun on alkanut kaivata äitiä on tuotu heräämöstä sinne odotus/leikkitilaan. Ja minä olen ollut tähän tyytyväinen, sama kohtelu kaikilla...Julkisella puolella kun et voi valita, kenen perheen tai "suvun" lapsi milloinkin operoidaan ja millaisin tavoin heidän kulttuurissaan sairaalassa ollaan... Henkilökunta on ollut aina aivan ihanaa, mutta heilläkin helposti kädet täynnä näissä "ylimääräisissä". On ihan perusteltua antaa ohje, yksi saattaja mukaan.



Itse olen joutunut tilanteeseen, jossa oma lapseni heräili ja pötkötti itkuisena ja vieraat lapset kiipeilivät ja yrittivät työntää hänen sänkyään ja ottaa hänen unikaverinsa. Henkilökunta poisti ylimääräiset pyynnöstäni, mutta lapsi muistaa tilanteen edelleen pelottavana.



Itse operaatio meni hienosta, ja edelleen olen sitä mieltä, että lapsen on parempi olla heräämössä hoitajien valvonnassa kunnes alkaa heräillä. Jos siellä tulee tilanne, jossa äitiä tarvitaan, sinne varmasti pyydetään. Mutta jos sinne on jokaisella äidillä lupa mennä, siellä on myös silloin potilaiden lisäksi kaikenlaisia äitejä omine vaatimuksineen...nyt siellä on vain potilaita vaatimuksineen.

Tästä meinasi tulla isompikin kaplakka, koska halusin seuraamaan leikkausta, että tekevät sen oikein. Mutta ei muka ole sairaalan käytäntö, että äiti saisi olla mukana leikkauksessa pitämässä kädestä kiinni ja pitämässä lapsen oikeudesta huolta sillä hetkellä kun lapsi on tajuttomana.



Harkitsin kyllä valitusta, mutta päätin sitten, että ei varmaan kannata. Lapsilla ei ole oikeuksia Suomessa.

Sitten vietiin leikkaukseen ja sieltä heräämön. Mutta sen jälkeen tuotiin osastolle tai mikä huone se olikaan, useampia lapsia ja bavnhempia siellä ja kaksi hoitajaa. Lapsi oli todella sekaisin, riuhtui ja yritti suorastaan päästä nahoistaan ulos. Sai sitten jotain lievästi rauhoittavaa ja nukahti. Hoitaja oli koko ajan läsnä. Samalla hoitaja kertoi mulle jatkohoidosta. Kun lapsi heräsi jouduimme vielä olemaan parisen tuntai seillä, lapsi leikki yms, ja sitten päästiin kotiin.

Niillä on kamalia kipuja, joihin on tarvetta saada lääkettä. Yksi kommentoi tässä keskustelussa, että aikuiset potilaat muka ovat huomionhakuisia. Kyllä oli typerä kommentti.

1-2 omaista mukana. Ei vain lapsilla. Ulkomailla näin monasti onkin.



Omaiset voisivat pitää potilaalle seuraa ja hakea kaikkea tarvittavaa. (Juotavaa, lukamista tms.)



Myös leikkaussaleihin pitäisi kaikkien päästä.



Hoitajat ja lääkärit vaan pelkäävät, että heidän laiminlyöntinsä ja virheensä saavat todistajan.



Potilailla pitäisi olla omat huoneet. Miten muka saa sairas nukuttua, kun vieressä kuorsataan, kuollaan tai oksennetaan.

sain olla salissa siihen asti, kun nukahtaa. Esilääkitys oli annettu jo huoneessa. Siitä lapsi alkoi nähdä harhoja.



Heräämöön ei saanut mennä ja sen ovella odottelin. Siellä oli lapseni jutellut toisen potilaan kanssa vilkkaasti ja hauskaa oli ollut. 5-vuotiaita.

varmaan turhaan huuda ja heilläkin voi olla kipuja...

Tuossa viittaamassasi kommentissa sanottiin, ettei lapsen sängyn viereen "ehtinyt" kukaan, mutta aikuisten viereen ehdittiin, kun he osasivat sitä kovemmin vaatia. Kenenkään huomionhausta ei mun mielestäni varsinaisesti sanottu mitään.

Ja tokkuraiset aikuiset tietävät varmaan keskimäärin lasta paremmin, missä ovat ja miksi. Varsinkin ihan pienelle lapselle on aika karmaiseva kokemus olla ilman aikuisen turvaa huutavien aikuisten keskellä, vaikkei hänelle mitään operaatiota olisi tehtykään.

Ne aikuiset leikatut potilaat eivät siellä huuda turhaan. Niillä on kamalia kipuja, joihin on tarvetta saada lääkettä. Yksi kommentoi tässä keskustelussa, että aikuiset potilaat muka ovat huomionhakuisia. Kyllä oli typerä kommentti.

jäi kyllä jonkinmoinen trauma maskilla nukuttamisesta, ja pelkää edelleen lähes hysteerisesti kaikenlaisia lääkäreitä. Pahinta oli kun maskia painettiin väkisin naamalle. Olen kuullut myöhemmin, että siinä voi tulla sellainen tunne että tukehtuisi. Saimme kyllä olla paikalla sekä itse nukutuksessa että heräämössä (yksityinen korvien putkitus). Musta aika rankka juttu lapselle, jos ei vanhemmat ole paikalla. Minkä ikäinen lapsi? Luulen, että rankinta sen ikäiselle, joka jo ymmärtää ja muistaa (n. 5v). Puhukaa paljon etukäteen ja saisko ottaa vaikka jonkun rakkaan nallen mukaan?

Tästä meinasi tulla isompikin kaplakka, koska halusin seuraamaan leikkausta, että tekevät sen oikein. Mutta ei muka ole sairaalan käytäntö, että äiti saisi olla mukana leikkauksessa pitämässä kädestä kiinni ja pitämässä lapsen oikeudesta huolta sillä hetkellä kun lapsi on tajuttomana. Harkitsin kyllä valitusta, mutta päätin sitten, että ei varmaan kannata. Lapsilla ei ole oikeuksia Suomessa.

Toivottavasti tämä oli vitsi :D

"tekevät sen oikein" - anna mun kaiken kestää :D

:D :D

Päivän naurut - kiitos !

Tästä meinasi tulla isompikin kaplakka, koska halusin seuraamaan leikkausta, että tekevät sen oikein. Mutta ei muka ole sairaalan käytäntö, että äiti saisi olla mukana leikkauksessa pitämässä kädestä kiinni ja pitämässä lapsen oikeudesta huolta sillä hetkellä kun lapsi on tajuttomana. Harkitsin kyllä valitusta, mutta päätin sitten, että ei varmaan kannata. Lapsilla ei ole oikeuksia Suomessa.

Toivottavasti tämä oli vitsi :D

"tekevät sen oikein" - anna mun kaiken kestää :D

:D :D

Päivän naurut - kiitos !

Koska av-mamman ammattitaidolla sujuvat myös leikkaukset ilman koulutusta!

normaalista pidemmästä anestesiasta ja humautuksesta.

Humautuksesta "selvisi" huomattavasti nopeampaa. Melkein ko heräsi niin oli pirteä. Nukkui kyllä vähän pitkään, hoitajalla olis ollu jo kiire seuraavaan paikkaan. Oli rankka päivä takana, niin otti päiväunet samalla :)

Tämä tehtiin päivystyksessä.



Normaalisti on saanut sen esilääkkeen ja varsinkin pienenä meni ihan sekaisin, ei rauhoittunut vaan meni sekasin. Ja herättyään sama meno jatkui.



Isompana sitte ( 7 v) oli ihan rauhallinen ja herätessään myös rauhallinen. Silloin oltiin hammaspuolella, joten sain olla heräämössä. Yhtäaikaa oli n 5 v tyttö joka oli ihan itkuinen ja huutava, vaikka äiti oli paikalla (ja isä ja sisko). Hoitaja sanoi, että yleensä jälkeenpäin sama olo jatkuu ko millä aloitettiin... Mutta siis silläkin kerralla siinä heräämisessä meni oikeasti aikaa!



Humautuksesta heräs tosi nopeaa tohon verrattuna.