Löytyykö toimittajia? Kuinka tuolle alalle pääsee?

Olen toiminut toimittajana omistamassani viestintäyrityksessä ja lehden palveluksessa ostavana toimituspäällikkönä. Voin kertoa, että alalle sopii. Kovin paljon on huonosti suomea kirjoittavia, aikatauluja ryssiviä, eri näkökulmia taitamattomia, laiskoja toimittajia. Sinänsä on yksi lysti kirjoitatko jutun valmiiksi vai myytkö idean - jälkimmäinen toki voi olla vaikeaa jos sinua ei lehdessä tunneta. En ymmärrä täällä esitettyä älynväläystä, ettei valmiita juttuja kannata tarjota (kirjoittaa). Sehän on paras myyntiargumentti. Se kertoo kaiken. Lehti kyllä havaitsee mielenkiintoisen aiheen ja voidaan sitten sopia pikku fiilailusta, jos se on tarpeen.

Olen toiminut toimittajana omistamassani viestintäyrityksessä ja lehden palveluksessa ostavana toimituspäällikkönä. Voin kertoa, että alalle sopii. Kovin paljon on huonosti suomea kirjoittavia, aikatauluja ryssiviä, eri näkökulmia taitamattomia, laiskoja toimittajia. Sinänsä on yksi lysti kirjoitatko jutun valmiiksi vai myytkö idean - jälkimmäinen toki voi olla vaikeaa jos sinua ei lehdessä tunneta. En ymmärrä täällä esitettyä älynväläystä, ettei valmiita juttuja kannata tarjota (kirjoittaa). Sehän on paras myyntiargumentti. Se kertoo kaiken. Lehti kyllä havaitsee mielenkiintoisen aiheen ja voidaan sitten sopia pikku fiilailusta, jos se on tarpeen.

Törmäsin omassa elämässäni asiaan, josta olisin halunnut lukea lehden palstalta jo aiemmin. Nyt suunnittelen jutun kirjoittamista aiheesta. Juttuun tarvitaan taustakirjallisuutta ja asiantuntijahaastatteluja. Tiedän jo, mille lukijakunnalle ja mihin lehteen haluaisin juttua tarjota, mutta muutama käytännön juttu: miten asiantuntijoiden kanssa kuuluu toimia? Soitan: hei, teen freenä juttua lehteen x aiheesta y. Haluaisin keskustella aiheesta kanssasi. Vai? Maksetaanko asiantuntijoille palkkioita vai onko nimi lehdessä paras palkinto? Entä jos juttuani ei julkaistakaan?

Olisi hauska kuulla, miten ap:lle kävi.

Toimitussihteeri vastaa:

Työskentelen toimitussihteerinä asiakaslehdeksi luokiteltavassa lehdessä, jonka levikki on 100.000. Vastaan juttujen ostosta ja free-verkoston ylläpitämisestä. Eri lehdissä on erilaiset systeemit, mutta tämä on minun tapani. En ikinä ota avustajaksi ketään, jolla ei ole julkaistuja juttuja näytille. En ala kouluttamaan ketään alusta alkaen. Valitsemilleni toimittajille annan aiheet ja usein myös haastateltavat. Ns. hyvä kirjoittaja ei välttämättä ole hyvä toimittaja, vaikka hyvä toimittaja on myös hyvä kirjoittaja.

Maksan paremmin kuin alueen suuri maakunnallinen sanomalehti. Maksuperusteena ei ole merkkimäärä. Mutta jos keskimääräinen juttu muutetaan rahaksi, 8000 jutun merkistä maksan 300-400 euroa. Tämän korkeamman taksan maksan superammattilaisille, joista osa on valtakunnallisestikin tunnettuja.

En kysy kenenkään koulutustaustasta tai tutkintotodistuksista. Vasta-alkajaa neuvoisin kuitenkin aloittamaan alhaalta. Ensimmäisiä juttuja kannattaa tarjota paikallislehtiin. Ei sillä tavoin tehdä rahaa, mutta juttunäytteet ovat avain eteenpäin.

Olen toimittaja ja päässyt alalle ihan koulutuksen kautta.

Opiskelin Tampereen yliopistossa tiedotusoppia journalistiikan linjalla, sain toisena opiskeluvuotenani harjoittelupaikan lehdestä yliopiston harjoittelusysteemin kautta, tein seuraavien opiskeluvuosieni aikana kesät ihan perinteisiä kesätoimittajan duuneja, valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja sain alaltani töitä.

Mutta läheskään kaikki toimittajat eivät ole valmistuneita toimittajaksi, joten alalle voi päätyä muutakin tietä.

Alalla on aika monenlaista menijää, joten varmasti mahdut mukaan jos olet oikeasti hyvä.



Jos aloitat freenä, kannattaa ehkä "omalla riskillä" kirjoittaa muutama valmis juttu ja tarjota niitä, jos ei ole mitään muuta referenssejä. Normaalistihan tarjotaan pelkkää aihetta. Valmistaudu siihen, että lehti kirjoituttaa valmiin juttusi uudelleen.



Jos mitään alan koulusta ei ole, kannattaa ehkä opiskella journalismin perusteet ja journalistista kirjoittamista esim. avoimessa yliopistossa.

Alalla on aika monenlaista menijää, joten varmasti mahdut mukaan jos olet oikeasti hyvä.

Jos aloitat freenä, kannattaa ehkä "omalla riskillä" kirjoittaa muutama valmis juttu ja tarjota niitä, jos ei ole mitään muuta referenssejä. Normaalistihan tarjotaan pelkkää aihetta. Valmistaudu siihen, että lehti kirjoituttaa valmiin juttusi uudelleen.

Jos mitään alan koulusta ei ole, kannattaa ehkä opiskella journalismin perusteet ja journalistista kirjoittamista esim. avoimessa yliopistossa.

jokin journalismikurssikin mukana. Yhtään valmista lehtijuttua en ole tosin kirjoittanut... mites on: kannattaako ensin yrittää saada pieniä juttuja paikallislehtiin tms. eikä ihan heti yrittää isoa juttua Suomen Kuvalehteen? ;D Saako jostakin selville mitkä lehdet ylipäätään käyttävät freelancereiden juttuja?

Kiitos, kakkonen, vastauksesta!

ap

freetoimittajia.



Älä kirjoita juttuja valmiiksi, siinä teet vaan turhaa työtä. Mieti valmiiksi juttuidea, jota lähdet myymään. Räätälöi se tietylle lehdelle, sen lehden linjan mukaiseksi. Lähesty idealla päätoimittajaa tai toimitussihteeriä. Jos ko. lehti ei osta, niin tarjoa toiseen, taas räätälöidysti. Ehdota esim. "teillä on tämä "Liikkeellä" "Elämänkoulussa" tms. juttupaikka (nämä ovat keksittyjä, katsot ko. lehdestä mitä toistuvia tyyppejä ja minkä otsakkeen alla siellä on), tarjoaisin siihen tällaista ja tällaista juttua, tällä ja tällä näkokulmalla".



Lainaa kirjastosta tai osta Nuoren toimittajan eloonjäämisopas, siinä on hyviä vinkkejä.



Lue itse paljon lehtiä, niin tiedät mistä kirjoitetaan ja tutustut erilaisiin juttutyppeihin ja tekniikoihin kirjoittaa.



Rohkeasti vaan mukaan, kilpailua on, mutta hyvät jutut ostetaan aina!



Terv. free

jokin journalismikurssikin mukana. Yhtään valmista lehtijuttua en ole tosin kirjoittanut... mites on: kannattaako ensin yrittää saada pieniä juttuja paikallislehtiin tms. eikä ihan heti yrittää isoa juttua Suomen Kuvalehteen? ;D Saako jostakin selville mitkä lehdet ylipäätään käyttävät freelancereiden juttuja?

Kiitos, kakkonen, vastauksesta!

ap

Vähän huonot lähtökohdat on, jos et ole koskaan kirjoittanut minkäänlaisia juttuja. Tällä alalla työkokemus on huomattavasti tärkeämpi kuin muodollinen koulutus.

Parhaiten saat avustajien käytön selville kysymällä asiaa suoraan lehdistä. Samalla teet itsesi heille tutuksi. Monella lehdellä on vakiavustajat, mutta kyllä sinne väliin jotenkin voi aina päästä kun ihmisiä tule ja menee alalla. Enimmäkseen avustajia käyttävät aikakauslehdet, mutta kai sanomalehdetkin jonkin verran.

Ehdottomasti kannattaa pyrkiä ensin pienempiin lehtiin ja edetä siitä pikkuhiljaa. Jos et ole koskaan minkäänlaista journalistista juttua kirjoittanut ja alat ensimmäisenä laatia isoa kokonaisuutta huippulehteen, huomaat hyvin pian olevasi kusessa.

Tulet melko pian huomaamaan, ettet kaikkein helpoimmalle alalle ole hakeutumassa. Onnea kuitenkin! Hyvät pärjäävät!

2

keskimäärin jutuista maksetaan?

freetoimittajia.

Älä kirjoita juttuja valmiiksi, siinä teet vaan turhaa työtä. Mieti valmiiksi juttuidea, jota lähdet myymään. Räätälöi se tietylle lehdelle, sen lehden linjan mukaiseksi. Lähesty idealla päätoimittajaa tai toimitussihteeriä. Jos ko. lehti ei osta, niin tarjoa toiseen, taas räätälöidysti. Ehdota esim. "teillä on tämä "Liikkeellä" "Elämänkoulussa" tms. juttupaikka (nämä ovat keksittyjä, katsot ko. lehdestä mitä toistuvia tyyppejä ja minkä otsakkeen alla siellä on), tarjoaisin siihen tällaista ja tällaista juttua, tällä ja tällä näkokulmalla".

Lainaa kirjastosta tai osta Nuoren toimittajan eloonjäämisopas, siinä on hyviä vinkkejä.

Lue itse paljon lehtiä, niin tiedät mistä kirjoitetaan ja tutustut erilaisiin juttutyppeihin ja tekniikoihin kirjoittaa.

Rohkeasti vaan mukaan, kilpailua on, mutta hyvät jutut ostetaan aina!

Terv. free

ap

Esimerkiksi siihen, kun et tiedä, mitkä lehdet ottavat freelancereiden juttuja. Eihän sinun tarvitse muuta kuin verrata juttujen alussa ilmoitettuja kirjoittajien nimiä lehden alussa tai lopussa ilmoitettuihin vakituisten toimittajien nimiin.



Lehdillä on hyvin tarkkaan mietityt konseptit eikä niissä julkaista mitään sattumalta, koska ne ovat kauppatavaraa ja kohdistetaan tarkasti tietyille ostajille. Lehden konseptin saat selville katsomalla, mitä lehdessä on ja mitä ei, ja tutkimalla, miten asiat on siellä esitetty. Sitten sinun pitäisi tietenkin osata kirjoittaa juuri sille juttupaikalle. Suosittelen ahkeraa harjoittelua.



Jos et ole vielä kirjoittanut yhtään lehtijuttua, aloita vaikka ottamalla joku aikakauslehti. Valitse sieltä jokin juttutyyppi, josta arvelet, että tuon osaisit tehdä. Sitten teet samanlaisen jutun eri aiheesta. Jatka näin eri juttutyyppien kohdalla, jotta ei sitten mene sormi suuhun jos joku varomaton sinulta jotakin tilaa.

riippuvat lehdistä, pienet maksavat vähemmän. Ja alakin vaikuttaa, taloustoimittajalle maksetaan enemmän kuin kulttuuriasioista kirjoittavalle.



Hyvin karkeana yleistyksenä ja keskiarvona sanoisin, että noin euro/ kymmenen merkkiä. Eli 4000 merkin jutusta 400 euroa (laskinkohan nyt oikein.. :D). Mutta se riippuu lehdestä, toimittajasta, avustussuhteesta jne. Eli tuon pituisesta jutusta voi saada enemmän tai vähemmän. Käytännössä freen pitäisi saada n. 50 euroa tunnilta, tämä on journalistiliiton tekemä laskelma.. Sieltä sivuilta voi katsoa palkkioita muistaakseni, ja tuossa mainitsemassani oppaassa oli joitakin suuntaa-antavia palkkiomääriä myös.



Monien lehtien kanssa ei palkkioista ole edes juuri neuvotteluvaraa, vaan heillä on "valmiit" summat jotka maksetaan.

Jos et ole kirjoittanut yhtään lehtijuttua alusta loppuun, sinun ei todellakaan kannata aloittaa myymällä pelkkiä ideoita. Ei niitä kukaan osta ihmiseltä, jonka kirjoittajan taidoista ja laadusta ei ole mitään takeita. Vasta, kun sinulla on monen vuoden kokemus kirjoittajana ja pystyt lähettämään ostajalle esimerkkejä julkaistuista teksteistäsi, voit ruveta myymään ideoita.



Kirjoita, kirjoita ja kirjoita! Harjoittele eri juttutyyppejä.

4:n neuvo on huono. Jos et ole kirjoittanut yhtään lehtijuttua alusta loppuun, sinun ei todellakaan kannata aloittaa myymällä pelkkiä ideoita. Ei niitä kukaan osta ihmiseltä, jonka kirjoittajan taidoista ja laadusta ei ole mitään takeita. Vasta, kun sinulla on monen vuoden kokemus kirjoittajana ja pystyt lähettämään ostajalle esimerkkejä julkaistuista teksteistäsi, voit ruveta myymään ideoita.

Kirjoita, kirjoita ja kirjoita! Harjoittele eri juttutyyppejä.

kymppi, mutta oletko sinä freelancetoimittaja? Minä olen. Ja juuri tuolla tavalla minä myyn juttuni, olen aina myynyt. Ei konseptoidulle lehdelle VOI myydä valmista juttua, ei sitä osteta! Ja huomasitko, idea ei ole vain "Kissan kanssa eläinlääkärissä" vaan aiheen lisäksi idea sisältää jutun räätälöinnin tietylle juttupaikalle tietyssä lehdessä, rakenteen hahmottelun, jutun tyylin, mahdollisen kainalon..

Jutut tehdään yhteistyössä toimitussihteerin, (päätoimittajan), taittajan ja kuvaajan/ kuvittajan kanssa. Ei toimittajuus ole sooloilua. Siksikään ei valmista kannata tarjota. Nykyään käytetään paljon myös sellaista tekniikkaa, että toimittaja lähettää lähes valmiin jutun toimitukseen (sen myydyn idean pohjalta kirjoitettuaan), ja toimitussihteeri kommentoi, ja toimittaja viimeistelee. Siis sen aiemman tekniikan sijaan, että toimittaja lähettää jutun ja toimitussihteeri viimeistelee.

Sitä paitsi ap on varmasti kirjoittanut, olihan hän käynyt journalistisen työn kurssin. Toki tekee hyvää kirjoitella itsekseen ja harjoitella eri tyyppisiä juttuja, mutta se on treeniä, ei myytäviä juttuja niin tehdä. Paitsi ehkä johonkin Turengin kyläsanomiin, mutta siitä minulla ei ole tietoa.

-4

Sitä paitsi ap on varmasti kirjoittanut, olihan hän käynyt journalistisen työn kurssin.

Ap sanoi, ettei ole koskaan kirjoittanut yhtäkään juttua.

Taas joku haaveilee toimittajan ammatista...

Sorry vaan, mutta jos et ole alalle hankkiutunut ajoissa, ei enää kannata. Alalla sikapaljon free-kirjoittajia, joiden joukossa on toki hyviäkin, mutta jotka eivät pysty elättämään itseään oikeasti, kun alalle on koko ajan niin paljon yrittäjiä, jotka polkevat hintoja.



Itse olen esimiesasemassa eräässä sanomalehdessä ja työhöni kuuluu free.toimittajien kanssa puljaamista. Surullista sanoa, mutta laatu on todella surkeaa. Hirvittävä työ siinä, että joutuu kaiken käsittelemään ja pahimmillaan joku nirppanokka ottaa nokkiinsa, kun hänen täydellistä juttukokonaisuuttaa on pakko muokata.

Meille ainakin hakee kesätoimittajiksikin nelikymppisiä ihmisiä, jotka haaveilevat toimittajan työstä ja yrittävät sitä kautta saada edes vähän kokemusta.



Jos sulla ei ole rikasta miestä, joka elättää perheesi, niin suosittelen, että mieti nyt vielä ennen kuin haaveilet toimittajan työstä.

jokin journalismikurssikin mukana. Yhtään valmista lehtijuttua en ole tosin kirjoittanut...

ap

Ja oletettavasti jälkimmäinen lause tarkoittaa valmiilla LEHTEEN myytyä juttua? Vaikka ei tarkoittaisikaan, kyllä minutkin otettiin vakkariavustajaksi todella laajalevikkiseen lehteen ilman, että olin julkaissut mitään muuta kuin juttuja lukion lehteen.

Fakta nyt on vaan se, että ei mikään vakavasti otettava lehti osta valmista juttua, ei ainakaan ilman suurta käsittelyrumbaa. Todennäköisimmin ei osta ollenkaan.

Ap ja pt, jonka kanssa hän kauppaa käy, ratkaisevat keskenään sen, saako hän ideansa myydyksi vai ei. Turhaa täällä on huudella, että ei tuntemattomalta osteta juttuja. Kilpailuako pelkäätte?!

Siitä vaan ap. Jos taitoa, kehittymishalua ja näkemystä riittää, niin varmasti mahdut mukaan!

"Hei arvoisa Me Naudat-lehden toimitus!



Ehdotan lehtenne Ammutaan kovilla-osioon seuraavaa juttua. Olen valmis muokkaamaan ideaa haluamaanne suuntaan.



Piimä vs. viili

Jutussa vertaillaan piimän ja viilin ravintosisältöä, makua ja ulkonäköä. Haastateltavana ravintoterapeutti ja laktoosi-intolerantikko. Jutun näkökulma on uteliaan, mutta tietämättömän kuluttajan.(Mukana kaavio piimänkulutuksen kasvusta suhteessa viilinkulutuksen laskuun)"



Siis jotenkin näinkö?

ap

Taas joku haaveilee toimittajan ammatista...

Sorry vaan, mutta jos et ole alalle hankkiutunut ajoissa, ei enää kannata. Alalla sikapaljon free-kirjoittajia, joiden joukossa on toki hyviäkin, mutta jotka eivät pysty elättämään itseään oikeasti, kun alalle on koko ajan niin paljon yrittäjiä, jotka polkevat hintoja.

Itse olen esimiesasemassa eräässä sanomalehdessä ja työhöni kuuluu free.toimittajien kanssa puljaamista. Surullista sanoa, mutta laatu on todella surkeaa. Hirvittävä työ siinä, että joutuu kaiken käsittelemään ja pahimmillaan joku nirppanokka ottaa nokkiinsa, kun hänen täydellistä juttukokonaisuuttaa on pakko muokata.

Meille ainakin hakee kesätoimittajiksikin nelikymppisiä ihmisiä, jotka haaveilevat toimittajan työstä ja yrittävät sitä kautta saada edes vähän kokemusta.

Jos sulla ei ole rikasta miestä, joka elättää perheesi, niin suosittelen, että mieti nyt vielä ennen kuin haaveilet toimittajan työstä.

Minä elätän itseni oikein hienosti kirjoittamalla, mutta minä teenkin vain laadukasta työtä. Tämä on ihana ammatti josta nautin suunnattomasti. Harmi, ettei sinulle ole käynyt yhtä hyvin!

Onpa muuten hassua, että jostain syystä toimittaja on ammatti, josta ei saisi haaveilla? Miksi ihmeessä? Sehän on siisteimpiä ammatteja mitä on! (Niin siinähän se syy tulikin ;D hahhaahhaa!)