Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

itsetunto asiaa

Vierailija
06.02.2011 |

Minulle on ajan myötä muodostunut seuraavanlainen ongelma. Ennen suorastaan nautin saada kierrellä kaupungilla ja ostella kotiin uusia tavaroita, ihania verhoja ym. sekä itselleni uusia kenkiä ja vaatteita. Nykyään asiasta on muodostunut ahdistava asia.



Viime yönä tajusin, mistä ahdistus tulee. Minulla on sellaisia ihmisiä ympärillä, että

aina kun olen ostanut jotain uutta, kuulee erilaisia masentavia kommentteja:

kauhee mitkä kengät, kivat verhot, mut en koskaan ite ostais tollasia, noi oli 50-luvulla muotia,

tai sit tulee vaan semmonen hymäisy äidiltäni, joka ei koskaan pitä mistään, mutta hänen omat ostamansa tuotteet ovat muka aina niin hienoja ja tyylikkäitä. En minä kaikesta itse pitä mitä hänkään ostaa, mutta en halua toisen mieltä pahoittaa. Anoppi on samanlainen ja hänen äitinsä vielä pahempi. Tulee meille aina lapsen syntymäpäiville ja katseellaan mittaa asuntoa ja kävelee kauemmas olohuoneen ovelle katsomaan kokonaisuutta. Siskoni on samaa sorttia, itse käyttää vain helvetinmoisia piikkareita ja mieletäni ehkä vähän paljastavia asuja ja minun vaatteitani ei ole iki maailmassa voinut kehua tai edes noteerata kuin huonossa mielessä.



Olenkin miettinyt, miksi minusta on muodostunut oikea arvostelun kohde? En itse arvostele ihmisiä koskaan sisustuksen tai vaatetuksen tai hiustyylin perusteella. Mielestäni ihmisen "arvo" tulee muista asioista. Anoppi myös puhuu äitinsä kanssa ihmisistä mielestäni aika inhottavasti: "no se on vähän semmonen reppana", " niillä on niin pieni asunto", " ei se oo sen tyylinen tai no se on just sen tyylinen"... siis anteeksi mutta mistä ne tietää mikä on kenenkin tyyliä ja mikä ei?



Itse tykkään laajalti asioista eli esim. romanttisista tuotteista sekä pelkistetyistä, rennoista vaatteista kuten collegehousut mutta myöskin kauniista mekoista. Myös kauniista korkokengistä sekä gore tex- ulkoilukengistä.

Äitini mielestä ei ilman meikkiä voi lähteä ulos talosta eikä ainankaan ilman korkokenkiä.

Mulkaisi uusia ruskean mokan talvisaappaitani, että hyi helvetti.



Näin ollen en enää lähde kaupungille, enkä osta mitään uutta. Pelkään uusia kommentteja ja mielessäni pyörii ainoastaan se, mitä ne sanoisivat tästäkin paidasta jos tämän ostan.

Tuntuu, että oma itsetuntoni on kadonnut ja en luota enää omiin taitoihini tai itseeni. jos ostan mielestäni kauniin mekon ja joku haukkuu sitä, alan itsekin ajatella että se on ruma asia vaivaa jo päivittäin ja välillä tajuan, että taapero kutsuu äitiä ja minä vain mietin tätä

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koeta vaan löytää sitä itsetuntoa jostakin ja seuraavan kerran kun arvostelevat näpäytä takaisin, sano että "minäpä tykkään, mitä siitä?". Tuollaisten ihmisten kanssa pitää olla kovana, muuten lyttäävät.

Vierailija
2/4 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo ongelma noista ikävistä sukulaista vai onko oma elämäntilanteesi jotenkin muuttunut nyt niin, ettet enää saa iloa ostelusta? tietenkin oma äiti vaikuttaa monellakin tavalla tyttärenitsetunnon kehittymiseen, mutta kun ongelma on tullut juuri nyt esille, niin tulee mieleen, että johtuisko se enemmän omasta elämästäsi... Kun on ekan lapsen ja on hänen kanssaaan enimmäkseen kotona, niin helposti hieman mökkihöperöityy, eikä muutenkaan huvita shoppailu, kun on tärkeämpääkin sisältöä elämässä, eli lapsi.

Itse olen aina ollut melko tarkka ulkonäön suhteen, mutta lapsen kansa siitä on tullut hieman lipsuttua, kun se ei enää tunnu niin tärkeältä.

Minusta kellään ei ole oikeutta arvostella toisen vaatteita tai kodin sisustusta, osoittaa vaan sitä että arvostelijalla on tarve nostaa itsensä toisen yläpuolelle haukkumalla tätä... onko sinulla muita ystäviä ja läheisiä kuin nuo negatiiviset sukulaiset? jos ei ole, niin mars hankkimaan! Sukua ei voi valita, mutta ystävänsä voi! lasten kanssa on minusta helpompi tutustua uusiin ihmisiin, voi mennä kerhoihin jne, ja jos hyvin käy, niin sieltä voi saada ystäviä, tai ainakin tuttuja, joita voi tavata kerhon ulkopuolellakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti ovatkin. Sinulla voi olla oma mielipiteesi. Sinä voit arvostaa erilaisia asioita kuin he. Opi ymmärtämään, että sinun ei tarvitse olla samaa mieltä kuin muut. He eivät ole sen enempää oikeassa kuin sinäkään. Mielipiteensä voi jokainen sanoa.

Vierailija
4/4 |
10.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Identiteetti ei käsitteenä tarkoita mitään yhtenäistä, pysyvää kokonaisuutta, vaan se muodostuu ja muuttuu koko ajan.

Ihmisen yksilöllinen identiteetti muodostuu lukuisista määreistä. Itsensä voi määritellä ammattinsa, vanhempiensa, lastensa, maantieteellisen sijaintinsa, työyhteisönsä tai esimerkiksi harrastuksensa perusteella. Sisäinen dialogimme kertoo meille sen, millaisena itsemme näemme, mihin uskomme kykenevämme ja minkä arvoisia koemme olevamme.



Siinä, missä jokaisella meistä on lukuisia mahdollisuuksia muodostaa käsitys siitä, keitä olemme ja millaisia olemme, on meillä myös mahdollisuus muokata näitä käsityksiä pohtimalla, auttaako kyseinen piirre minua, vai estääkö se toimimasta tai kenties kokonaan menemästä eteenpäin.



Jokainen meistä kokee joskus negatiivisia tunteita ja voimattomuutta. Kaikki meistä pelkäävät joskus epäonnistuvansa. Se, mikä erottaa itsensä toteuttajan niistä, jotka eivät onnistu, ei ole se, mitä heille tapahtuu, vaan se, miten he siihen suhtautuvat.



On oleellista hyväksyä negatiivinen ajatusketju osana inhimillisyyttä ja toimia siitä huolimatta, sillä negatiivisista tunteista ei pääse eroon niitä välttelemällä. Esimerkkinä tarina, jonka mukaan pitäisi olla ajattelematta suurta vaaleanpunaista elefanttia, mutta kuinkas käykään, näet mielessäsi tällä hetkellä juuri sen.

Sisäinen dialogisi määrittelee ja muokkaa vahvasti omaa käsitystäsi itsestäsi. Jos uskot että olet arvokas ja vahva, ajan saatossa nämä käsitteet muodostuvat osaksi identiteettiäsi.

Näin ystävänpäivän lähestyessä, voisit kirjoittaa itsellesi ystävänpäiväkortin tai kirjeen, sillä olethan oman elämäsi tärkein henkilö. Tämä erityisesti teille, heille ja meille, jotka yleensä tai usein keskittyvät negatiivisiin puoliinsa.



Esimerkki: Henkilö on lähdössä viettämään iltaa ystävättärensä kanssa ja meikatessaan manaa tälle vatsamakkaroitaan, ryppyjään, huonoa itsetuntoaan ja kurjaa elämäänsä. Sen lisäksi, että moinen tuskin kohottaa kenenkään mielialaa, henkilön aivot oppivat kaiken sanotun, kuin se tulisi ulkopuolisen suusta, jolloin ongelma pahenee, henkilön minäkuva vääristyy entisestään ja olo on aina vain kurjempi.

Uskallan olettaa, että harvat meistä sanoisivat parhaalle ystävälleen sellaisia asioita, joita itsellemme sanomme tauotta, päivittäin, unohtaen tai ymmärtämättä, kuinka paljon moinen vaikuttaa omaan käsitykseen itsestämme.



Tee tänä ystävänpäivänä poikkeus. Kirjoita itsellesi kortti, kuin kirjoittaisit rakkaimmalle ystävällesi. Kerro itsellesi hyvät ja kauniit piirteesi. Kehu itseäsi, sillä sitä voi harvoin tehdä liikaa. Tunnusta itsellesi, että olet joka ikisen kehun arvoinen. Olet ansainnut olla onnellinen kaiken sen jälkeen, mitä olet kokenut. Keskity kirjoittamiseen ja tee se huolella. Älä jätä itsekritiikille tilaa. Säilytä kortti ja lue se aina, kun tunnet itsesi voimattomaksi. Usko siihen mitä sanot. Anna itsellesi lahja. Uusi hajuvesi, viikonloppu kylpylässä tai vaikka rauhallinen koti-illallinen kynttilän valossa. Tee se itsellesi, mitä haluaisit ja toivoisit muilta. Sano itsellesi ne asiat, mitä odotat toisten sinulle sanovan. Se, mikä on ja on olematta mahdollista, on vain oman mielesi luoma illuusio.



Hei rakas! Näin sinut aamulla peilistä, olet hyvin kaunis. Olen ylpeä siitä, kuinka jaksoit taas nousta nukkumattoman yön jälkeen ja siitä huolimatta heti ensimmäisenä aamulla hymyillä lapsillesi. Rakastan sinussa sitä, miltä hymysi näyttää aamuisin. En osaa olla ihailematta sinussa niitä piirteitä, jotka aikojen saatossa ovat ilmentyneet. On uskomatonta kuinka vahva olet. Olen äärettömän ylpeä halustasi auttaa muita ihmisiä, parantaa maailmaa, antaa muille se, mikä sinulta puuttui. On hienoa nähdä, kuinka avoimeksi olet muuttunut ja kerrassaan fantastista, ettet anna enää negatiivisten asioiden määrittää sitä, kuka olet, mikä olet, missä olet ja miten olet. Rakastan sinua omana itsenäsi. Tiedän, että sinulla on ajoittain todella rankkaa, mutta on ihanaa, että muistat voivasi vaikuttaa, jopa itseesi, tämän kortin kautta.

Pidäthän huolta itsestäsi, sillä olet elämäni tärkein ihminen! Ilman sinua, ei minulla olisi mitään. Rakkaudella: Minä itse.



http://taivi.blogspot.com/