Äitini ei hyväksy raskauttani.
Onko muita ollut samassa tilanteessa? Äitini katkaisi minuun välit samantien kun kuuli raskaudestani. Tämä on minulle itselleni tosi raskas ja hankala paikka, sillä odotan esikoistani ja perheen tuki olisi ollut tärkeää minulle. Tunnen itseni todella yksinäiseksi, sillä olen hyvin perheläheinen ihminen. Asia vaivaa minua suunnattomasti. Surullista myös ajatella, ettei lapsellani koskaan tule olemaan isoäitiä omalta puoleltani.
Kommentit (2)
Tuohan kuulostaa ihan kamalalta!!! Mite voi onnellinen asia saaha ihmisen kääntämään selkänsä toiselle... :/
Itelläni äiti ei ollu niin innoissaan myöskään. Mutta ei nyt ihan välejä katkassu sentään... Ainakaa vielä... Ja silti se pienikii "no mitä tää nyt sitte oikein tarkottaa, ootko sinä nyt varma että siusta on äidiks, ymmärrätkö sie mitä se tarkottaa..." yms. jutut satutti ja itketti.
Voimia siulle matkaan! Kyllä se vielä hymyksi muuttuu! Ja jos ei äitisi tajua, mitä menettää, niin se on häneltä iteltäänki pois. Tsemppiä!!
Mistähän lienee kyse? Onko äidilläsi jo muita lapsenlapsia. Voisin kuvitella, että joillekin oman roolin muuttuminen mummoksi voisi olla kova pala. Jos näin olisi, hän varmaan tarvitsee aikaa kypsytellä asiaa.Suurin osa tietenkin kokee sen iloisena ja luonnollisena asiana.
Olivatpa hänen syynsä mitkä tahansa, on se sinulle suuri murhe jossa on varmaan monenlaisia tunteita mukana. Loukkaantumista, hyljätyksi tulemista jne.
Olisiko sinulla joku, jonka kanssa voisit pahaa mieltäsi ja pettymystäsi purkaa?
Toivon, että pelkosi siitä ettei lapsenlapsesikaan saa isoäitiä osoittautuu kuitenkin turhaksi. On hyvin suuri menetys mummolle itselleenkin, jos ei tutustu jälkikasvuunsa.
Muistutan, että myös seurakunnan työntekijöiden kanssa voi varata ajan juttelemiseen asiasta, jos omia huojentautumispaikkoja ei ole.
terveisin diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat