Lue keskustelun säännöt.
Tekisi melkein mieli erota heti :D
04.02.2011 |
Tää nyt on mun pohdintoja vain :)
Tiedän, että meillä on joskus ero edessä. Ehkä vuoden ehkä kahden päästä, en tiedä. Mutta mikään ei tätä liittoa enää pelasta. Eroa en ole lasten vuoksi halunnut missään tapauksessa, mies haluaisi itsensä vuoksi. Ja minä en halua olla se, jota tullaan tuomitsemaan eroamisesta. Paljon on huolettanut asuntoasiakin. Mihin majoittaa vuokralle itseni ja 4 lasta, ei kerrostaloon.
Tyhmä kun olen, niin olen huvin vuoksi selaillut vuokrattavia asuntoja ja voi hemmetti! Nyt on sellainen "kerran elämässä" -kämppä vuokrattava kiven heiton päästä (täällä ei tosiaan ole mitään vuokrakämppiä yleensä). Uusi rivari, mielettömän hyvä asunto ja käsittämättömän edullinen vuokra. Tilaa olisi koko perheelle upeasti, kaikki tutut kuviot pysyisi samana lapsille (0-7v), helppo muutto, se vuokra jne... Ihan täydellistä. Mutta parempihan se vielä tässä okt:ssa on olla. Pelkään vain, että seuraava vaihtoehto vuosien päästä on muutto toiselle paikkakunnalle kalliimpaan ja huonompaan asuntoon. Nyt harmittaa, periaatteessa :D
Kommentit (11)
kauan olette olleet yhdessä?
minkäikäisiä olette?älytöntä pohtia, ketä erosta syytetään.
Ollaan 30+. Ehkä älytöntä joo, mutta tiedän, että molempien suvut tulee "tuomioita" jakelemaan. Muutenkin ihan tarpeeksi rankkaa ilman, että siitä päätöksestä tultaisiin mua syyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voittehan ensin kokeilla asumuseroa ja tehdä myöhemmin lopullisen päätöksen.
Siitä jos joku kyselee, niin voitte sanoa että sovitte että kumpikin tarvitsee omaa tilaa ja homma toimii näin paremmin. Plus kun olette asuneet muutaman vuoden erillänne, ei avioeron tullessa voi osoitella sormella, kun erillään asuminen on tuolloin jo vakiintunut juttu.
Ja samalla ilmoitatte, että kumpikin osapuoli on yhtä syyllinen.
..kiinni ja repäise: Jos todella aiot erota niin miksi kituuttaa vielä pari vuotta. Nyt jos koskaan otat sen asunnon ja muutat elämäsi suunnan.
Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa mieheltä koskaan mitään, en edes normaalia positiivista käytöstä. En saanut edes silloin, kun sille jaksoin viela antaa enemmän kuin pari kertaa kuukaudessa. Naama on yhtä norsunvitulla, vaikka olisi juuri saanutkin. Mies on huokunut suurinpiirtein pyhää vihaa viime aikoina. Pariterapiassa on käyty ja keskusteltu muutenkin jne. Ei apua kuin hetkellisesti. Toki minäkään en jaksa mikään loistava seksi-vaimo (ja alati mieheni asioita innolla kyselevä ja palveluhenkinen kodinhoitaja) olla, kun en edes muista sellaista yötä, että olisin nukkunut yli 5h. 4 lapsen hoito on jo täyttä työtä 24/7, enkä jaksa enää viidettäkin "lasta" huolehtia, kun hädin tuskin pysyn hereillä iltaan saakka.
ap.
se on sun elämä, sinähän sitä elät
jätä sukulaisten kommentit omaan arvoonsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te olette yhtä mieltä erosta ja asunto on nyt tullut eteen, niin tarttukaa tilaisuuteen. Erotkaa ja muuta lasten kanssa rivariin.
Te olette yhtä mieltä erosta, molempien suvut tuomitsee, mies haluaa eron "itsensä vuoksi" ja sinä et halua olla se, "joka tuomitaan erossa". Teillähän on puntit niin tasan kuin olla ja voi!
Elämässä sattuu yllätyksiä ja tulee eteen tilaisuuksia ja niihin sitten sopeudutaan. Mitä väliä jollain okt:llä on jos te olette onnettomia keskenänne ja lapset siinä vieressä?
Täytyy ottaa siitä vielä asioita selville. Ja voihan se olla, ettei me sitä saada. Tuskin ollaan parhaita ehdokkaita, kun en ole työelämässä.
Aika pamaus olisi kyllä suvuille, joilla ei ole mitään hajua meidän tilanteesta. Luulevat, että elämme auvoista perhe-elämää täällä onnesta hehkuen. Mutta totta, meidänhän se elämä on ja pelkään, että tuo kämppä jää "kummittelemaan", jos nyt en edes selvitä siitä asioita ja kokeile.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin meidän ei tarvitse vuokralle mennä, kun asuntomme jo lähes maksettu. Toki vaatimattomampaan. Anyway, se ei ollut se pointti.
Ehkä sinuna kokeilisin myös tuota asumista erillään, kun sopiva asunto on tyrkyllä.
Outo neuvo oli jollain, että kerrotte eron syyt suvulle. Ja mitähän hittoa se muille kuuluu? Toki jos haluaa kertoa niin siitä vaan ja yleensä se katkerampi/lapsellisempi niitä syitä sitten kuuluttaakin. Suku ja kaverit on vähän eri asia. Jos/kun meillä ero tulee, yritän sopia mieheni kanssa, että selittelyt eivät sukulaisille kuulu. Emme ole varsinaisesti "syyllisiä" kumpikaan, enkä perheensisäisiä asioita lähtisi sukulaisille repostelemaan ollenkaan. Miettiköön mummot ja tädit mitä tykkää, onpahan jutunjuurta heillä sitten.
kauan olette olleet yhdessä?
minkäikäisiä olette?
älytöntä pohtia, ketä erosta syytetään.