Ärsyttää, kun mies joskus suuttuu pojalle ja alkaa haukkuaman ja sättimään.

Pienelle ekaluokkalaiselle. Pojalla on vaikeuksia lähdön kanssa, tekee muuta kuin pitäisi. Isä kun tästä suuttuu saatta haukkua tyyliin "susta ei ole mihinkään, et todellakaan tule ikinä miksikään." Sitten kun poika itkee "Sun päässäs taitaa olla todellakin vikaa". Pakkohan siinä on puolustaa poikaa. Onneksi sentään tajusi pyytää anteeksi, mutta miksiköhän miehellä silloin tällöin kiehahtaa homma ihan yli! Ja vaikka pyydän siinä tilanteessa lopettamaan, niin tuntuu kuin hän saisi löylyä lisää: "sanon niin kuin asit on"

Mietin vaan miten paljon lapsi tällaista ihmeellistä sättimistä kestää.

pelottavan usein, kun poika vaatisi vähän kohennusta, sitä kohennellaan väärällä tavalla.

niin sinä katsot oikeudeksesi olla miehelle tismalleen yhtä kohtuuton. Jos mies ei uskalla uhitella kuin ekaluokkalaiselle niin miehessä itsessään on sisällä megakokoinen luuseri.



Voit myös säännöllisesti huomauttaa miehelle sängyssä, että hän on aika surkea ja sinä nyt vaan haluat sanoa niin kuin asiat ovat. "Yrittäisit edes tyydyttää" on myös mukava ja kannustava lause.

silloin kun menee hyvin. Veikkaan, että miehesi ei kehu lasta juurikaan? Se yhdistettynä siihen, että hermojen mennessä pääsee suusta sammakoita, on todella vahingollista pienen pojan itsetunnolle. Sitäpaitsi ekaluokkalaiset ovat taantumaikäisiä, eli eskarilaiset ovat ihan kuninkaita ja oppivat vaikka mitä, mutta ekaluokkalaiset eivät yllättäen löydä kenkiään, unohtavat kaiken ja ovat muutenkin ulalla. :) Silloin tarvitaan kannustusta, hellää muistutusta, rutiineja ja syliä.



Jos ei mies muuten usko, niin tuollaisessa tilanteessa alkaisin palautella miehelle samalla tavalla. Jos mies sanoo pojalle, että "susta ei oo mihinkään", niin sanoisin että "no et sääkään mitään osaa". Jos mies sanoo että "sun päässäs on vikaa", niin sanoisin että "no et sääkään taas ihan täysillä kulje".

noi sanomiset muistaa lopunikäänsä. Kysy sun mieheltä et miksi se ei voi olla sättimättä omaa poikaansa? Miksi sen on oltava samanlainen kun sen isä, joka on sitä teidäntapauksessa varmaankin sättinyt.

Varsinkin miehet "elää uudestaan" samaa ikää oman poikansa kanssa, ja tavallaan tietämättään toistaa samat virheet mitä sen isä teki.

Miehes ei ole absoluuttinen totuus, eikä lapsia saa kohdella erilailla kun muitakaan ihmisiä, tuskin se sättis työkavereitaan, sinua, tai kaupanmyyjää, ni miksi sitten omaa poikaansa.

Kysy siltä miltä tuntus jos sinä aina arvostelisit miestä, ja kun huomaisit sen pahastuvan, ni tekisit siitäkin sitten lisää pilkkaa, kun on niin herkkänahkainen.

silloin kun menee hyvin. Veikkaan, että miehesi ei kehu lasta juurikaan? Se yhdistettynä siihen, että hermojen mennessä pääsee suusta sammakoita, on todella vahingollista pienen pojan itsetunnolle. Sitäpaitsi ekaluokkalaiset ovat taantumaikäisiä, eli eskarilaiset ovat ihan kuninkaita ja oppivat vaikka mitä, mutta ekaluokkalaiset eivät yllättäen löydä kenkiään, unohtavat kaiken ja ovat muutenkin ulalla. :) Silloin tarvitaan kannustusta, hellää muistutusta, rutiineja ja syliä.

Jos ei mies muuten usko, niin tuollaisessa tilanteessa alkaisin palautella miehelle samalla tavalla. Jos mies sanoo pojalle, että "susta ei oo mihinkään", niin sanoisin että "no et sääkään mitään osaa". Jos mies sanoo että "sun päässäs on vikaa", niin sanoisin että "no et sääkään taas ihan täysillä kulje".

kyllä kehuu lasta. Olenkin yrittänyt sanoa, että kehumisella kannustetaan eteenpäin. Esimerkkiäkin yritän näyttä. Ei asiat ole niin mustavalkoisia, ehkä mies vaan niin tunteella reagoi asioihin, että se menee liian paljon sisälle siihen harmitukseen (esim. tuossa tapauksessa, että poika myöhästyy koulusta...vaikka oikeastihan tuollaisessa tilanteessa tuollainen riehuminen vaan vielä vähemmän edustaa itse asian toteutmista...siis kouluun lähtöä)

Jos tekisin noin, siitäkös mies vaan enemmän suuttuis.

Mies sanoi tilanteen jälkeen pojalle ettei hän tarkoittanut. Kertasin vielä pojalle, että isi ei tarkoittanut mitään.

ap

Jos tekisin noin, siitäkös mies vaan enemmän suuttuis.

Mies sanoi tilanteen jälkeen pojalle ettei hän tarkoittanut. Kertasin vielä pojalle, että isi ei tarkoittanut mitään.

ap

Minä olisin aivan hiilenä, jos joku puhuisi noin lapselleni, oli isä tai ei! Huutaisin varmaan pää punaisena, että NAAMA UMPEEN, NOIN EI PUHUTA KENELLEKÄÄN!

mä olisin tollasella miehellä pessyt lattioita.

Varmaan on oppinut omasta kodistaan tuollaisen käytöksen, mutta ei se tee sitä yhtään hyväksyttävämmäksi.

Tuo ei tee hyvää lapselle. Sano äijälles suoraan ettei tuollaisella pelillä siitä ole lapsen kasvattajaks ollenkaan ja voisi siis mennä peilin eteen ennen kuin alkaa sättimään poikaa.



Jos mun mies olisi sanonut lapsellemme noin, mä olisin näyttänyt ovea. Pahimmillaan vedellyt turpiin. En tietenkään lapsen nähden, mutta en mä antais isän puhua lapsellemme noin. Pelkkä puolustelu ei riitä.

Sano äijälles suoraan ettei tuollaisella pelillä siitä ole lapsen kasvattajaks ollenkaan ja voisi siis mennä peilin eteen ennen kuin alkaa sättimään poikaa.

Olisiko se sitten parempi lapselle, kun tuo ei tosiaankaan ole jatkuvaa. Pitäisi varmaan kalenteriin merkata ja seurata.

ap

Näin se menee. Puolustele sinä vaan miestäsi. Meillä mies olisi kuullut kunniansa - ja erittäin häijysti - jo ensimmäisestä kerrasta.

Sun täytyy puhua miehen kanssa tästä vakavissasi. Puhut niin usein ja kauan, että hän vihdoin ymmärtää asian vakavuuden. Tuollaiset kommentit on todella tuhoisia lapsen itsetunnolle, vaikka niitä sanottaisiin vain silloin tällöin.



Kyllä mies varmasti pääsee tavasta eroon, jos vaan oikeasti sitä haluaa. Tsemppiä teille!

Näin se menee. Puolustele sinä vaan miestäsi. Meillä mies olisi kuullut kunniansa - ja erittäin häijysti - jo ensimmäisestä kerrasta.

Olen itse vaan niin arka sanomaan suoraan ja suuttumaan. Ja kerron miten asiat oikeasti ovat, jos antaisin miehen kuulla kunniansa, hän varmaankin uhkaisi sitten erolla. Erouhkailuakin on tapahtunut niin usein, että pakko olisi sitten jo erota. Vaikka mies väittää, että häneltä pääsee suutuspäissään vaikka mitä suusta.

Mietin myös oikeasti sitä, että kai lapsi nyt silloin tällöin tuollaisia kestää.

Saatte minusta nyt varmaan hirveän kuvan, mutta ettehän te kokonaisuutta tunne! Nyt varmaan luulette, että mies on hirviö. Mutta ehkä negatiivinen sanominen on monta kertaa vahvempi kuin normaali arki ja rikkoo silloin tällöinkin sanottuna luottamusta. Siksi olen huolissani!

ap

Mitä sitten vaikka uhkailee erolla? Eihän se näköjään kuitenkaan sitä toteuta. Kyllä äidin kuuluu puolustaa lastaan epäoikeudenmukaiselta käytökseltä, tuli se käytös sitten keneltä tahansa.



Nyt munaa peliin nainen ja annat miehesi kuulla kunniansa vaikka lapsen kuullen. Ehkä lapsi-rukka ymmärtää, että ei ole hänen vikansa, että isänsä sättii vaan isä on se, joka käyttäytyy typerästi!!

Mitä sitten vaikka uhkailee erolla? Eihän se näköjään kuitenkaan sitä toteuta. Kyllä äidin kuuluu puolustaa lastaan epäoikeudenmukaiselta käytökseltä, tuli se käytös sitten keneltä tahansa.



Nyt munaa peliin nainen ja annat miehesi kuulla kunniansa vaikka lapsen kuullen. Ehkä lapsi-rukka ymmärtää, että ei ole hänen vikansa, että isänsä sättii vaan isä on se, joka käyttäytyy typerästi!!



ps. minulla on hyvä ystävä, jolla hieman samantyyppinen tilanne...mies tosi mukava mutta välillä niin hankala,äksy ja murjottaja/marttyyri, että ystäväni sen takia pitää mölyt mahassaan...säälittää välillä nainen, joka menestyy urallaan ja on ulkoisesti "kovankin" oloinen, on tosiasiassa tosi hiiri miehensä suhteen :(

mahdollista seuraavaa kertaan varten, jossa sanon näin: "Sinä et todellakaan puhu omalle lapselles noin, kun et muillekaan ihmisille puhuisi noin. Eikä kukaan ole puhunut sinulle noin. Vai isäskö sua haukku ja sätti, kun olit pieni?"



Minusta tuossa ei mennä liiallisuuksiin ja eikö asia tule tuossa sanottua?



ap

mahdollista seuraavaa kertaan varten, jossa sanon näin: "Sinä et todellakaan puhu omalle lapselles noin, kun et muillekaan ihmisille puhuisi noin. Eikä kukaan ole puhunut sinulle noin. Vai isäskö sua haukku ja sätti, kun olit pieni?"

Minusta tuossa ei mennä liiallisuuksiin ja eikö asia tule tuossa sanottua?

ap

Ei tulisi käskyä "sinä et"

mahdollista seuraavaa kertaan varten, jossa sanon näin: "Sinä et todellakaan puhu omalle lapselles noin, kun et muillekaan ihmisille puhuisi noin. Eikä kukaan ole puhunut sinulle noin. Vai isäskö sua haukku ja sätti, kun olit pieni?"

Minusta tuossa ei mennä liiallisuuksiin ja eikö asia tule tuossa sanottua?

ap

Ei tulisi käskyä "sinä et"

omalle lapselle