Lue keskustelun säännöt.
kun inhoaa omaa vanhempaa
03.02.2011 |
onko muita joille oma isä tai äiti on pelkän ahdistuksen aiheuttaja? Äitini oli rakas minulle mutta nyt jo kuollut. Isäni on aivan kamala, piikittelee ja ilkeilee jatkuvasti sekä jakaa neuvojaan. Vanhempani erosivat kun olin lapsi joten isään ei koskaan syntynyt luontevaa suhdetta vaikka tapasimmekin.En siis ole kiintynyt tavallisella tavalla isääni, ei muistoja yhteisistä puuhista jne. Lisäksi hän oli väkivaltainen ja henkisesti julma äitiäni kohtaan.En näe hänessä ihmisenä juuri mitään hyvää, on ahne, itsekäs, pahansuopa. Ärsyynnyn hänen jutuistaan niin että verenpaine tuntuu nousevan. Joskus hän sortuu juomaan ja soittelee aamuyöstä. yhden tälläisen jälkeen yritin katkaista välit mistä seurasi isän raivostunut soittelu työpaikalleni sekä miehelleni. Pääosin olen siis kiltisti esittänyt kuuliaisen tyttären osaa mutta sydämessäni en hänestä piittaa pennin vertaa.
Onko tämä ihan poikkeavaa että vihaa omaa vanhempaansa?Olisi lohdullista kuulla muista.
Kommentit (6)
Taustalla on tosin vähän muuta eli hyväksikäyttöä, manipulointia, on narsisti, määräilee ja yrittää puuttua kaikkeen ja asuu kainelisäksi melkein naapurissa eli periaatteessa meiltä näkee sinne ja toisinpäin.'
Yritän pitää yllä asiallisia välejä, tehvehditään ja joskus tavataan ja lapset käyvät isovanhemmillaan. Minä yritän pitää mölyt mahassa, käyttäytyä viileän asiallisesti ja olla aikuinen. Joskus ahdistaa... tosi paljon, joskus pystyn elämään ihan normisti ajattelematta ollenkaan ko. henkilöä.
Jostain syystä en osaa/pysty pistämään välejä kokonaan poikki joten tällä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että omat vanhemmat ovat rakkaita. niinpä kaikki vanhemmat ihmiset kyselevät niin huolehtivasti että miten se isäsi...ei kehtaa sanoa että en jaksaisi piitata koko ihmisestä mitään.Voin vain kuvitella että kun isä joutuu aikanaan sairaalaan tai vanhainkotiin, hoitajat nostelevat kulmiaan harvoin näkyvälle tyttärelle. Eli vanhemman kanssa välit poikki pistänyttä pidetään jotenkin pahana ihmisenä vaikka totuus on aina monimutkaisempi. oma isäni oli esim. pahimmillaan minua kohtaann äitini kuoltua,löi lyötyä haukkumalla silloin kahta enemmän.
Tilanne ahdistaa. lapsenlapsia kohtaan hän on jotenkin täysin tunteeton. tuntuu että haluaa pitää meitä roikkumassa vain että antaisi normaalin tai hyvän kuvan tuttavilleen.
ap
ole tekemisissä. Joulukortin voitte lasten kanssa lähettää ja sillä selvä. Omaa vanhempaansa kohtaan voi myös hakea lähestymiskieltoa jos todella häiriköi ja terrorisoi teidän perhe-elämäänne.
Vanhemmat ovat täysin samaa minulle kuin sinulle... valitettavasti
äitin kuollut ja katkaisin välit isääni vuosi sitten enkä ole vielä kertaakaan katunut. En vaan jaksanut enää sitä pahansuopuutta ja narsismia...
Mulla on äitiini riittävästi (3,5 h ajomatka) etäisyyttä ja isä ei ole elämässäni mukana lainkaan, vaikka elossa onkin. Olen antanut anteeksi vanhemmilleni, mutta itseäni ja perhettäni suojellakseni pidän etäisyytä. Ei se sukulaisuus tarkoita sitä, että pitää kestää kaikkea mahdollista paskaa. :)