3-vuotiaana lapset ovat suloisimmillaan :) haluaisin lisää lapsia, mutten kestä vauvoja!!

mulle on suotu 3 hyvin nukkuvaa vauvaa ´ja ovat olleet ihan päivänsäteitä myös taaperoina...sit tuo 3v uhma ei sovi mulle ollenkaan.

mulle on suotu 3 hyvin nukkuvaa vauvaa ´ja ovat olleet ihan päivänsäteitä myös taaperoina...sit tuo 3v uhma ei sovi mulle ollenkaan.

mutta se ei ole YHTÄÄN mitään verrattuna vauva- ja taaperoiän vaikeuksiin ja rassaavuuteen.

3-vuotias heittäytyy kyllä välillä selälleen kiljumaan ja rääkymään, kun joku ei mene mielen mukaisesti, mutta ei mua se haittaa. Totean vaan rauhallisena, että huuda vaan jos harmittaa, kyllä se ohi menee. (ja aina meneekin, nopeastikin vielä)

Vauvan huutaessa ei oikein voi jättää toista huutamaan vaan pitää hyssytellä, kanniskella, kokeilla miljoonaa eri asiaa että mikähän nyt on ja sittenkään ei auta mikään ja huuto vaan jatkuu.. ja jatkuu.. ja jatkuu.. ihan sama onko yö vai päivä.

ap

Ja tämä ei ole fraasi, kokemusta on!!!

Perheestä löytyy tosin ihana 2-vuotias ilostuttajakin :)

Etenkin 6-7 v. oli aivan ihana ikä. Nyt isommat ovat 9 ja 7 v, ja tietenkin edelleen ihania, mutta alkavat jo pikku hiljaa irroittautua. Isompaa kiinnostaisi jo usein kaverien seura enemmän kuin äidin ja isin.



Meillä on taas myös vauva. Pelotti etukäteen vauva-aika, koska isompien kanssa se oli rankka. Kuopuksen kanssa onkin mennyt yllättävän hyvin, enkä vaihtaisi kovinkaan monta päivää pois. Pikemmin otan nyt kaiken ilon irti, koska enempää vauvoja ei meidän perheeseen luultavastikaan tule. :)

vauvat ja uhmikset on... no, ei niin ihania.

Vauvat on kivoja, mutta 4-v:stä ylöspäin menee hermot XD

En jaksais enää vauva- ja pikkulapsiaikaa.

Minä taas nautin suuresti vauvaikäisen ja taaperoikäisen hoitamisesta ja puuhastelusta. Juuri tuollaisen 3-vuotiaan kanssa en välittäisi ollenkaan leikkiä.

Vauva-aikakin oli aina ihanaa, vaikka rasittavaa. 2 - 3 vuotta on pahin ikä.

Kun osaavat jo puhua ja ilmaista itseään hyvin, mutta ovat silti niin hellyyttävän hassuja ja söpöjä.

hoitaa ne ap:n vauvat ja taaperot ja luovuttaa ne sitten hänelle kun alkavat olla passelissa iässä. ;) Mä pidän vauvoista osittain siksi että olen vauvojen ja pienten taaperoiden kanssa itse kärsivällisyys - jaksan kantaa, hyssytellä ja hoivata vaikka kuinka hermostumatta. Sen täytyy olla joku täysin hormonaalinen homma, koska kun lapsella pärähtää kaksi vuotta mittariin, mä ärsyynnyn totaalisesti siitä kaikesta hässäkästä mitä tuollainen eläväinen ja terve lapsonen saa aikaan. En meinaa kestää odotella sitä aikaa, että lapset kasvais vielä vähän sen sotkuisimman iän yli.

että oli se "unelmaikä" mikä hyvänsä niin se menee nopeasti ohi, eikä lapsia voi ruveta sen lyhyen ajan takia tahtailemaan lisää ja lisää...



Ei tässä auta kuin vain todeta että elämä on luopumista. Se omasta mielestä "paras" ikä menee, ja sitten on vain elettävä sen kanssa. Koskee niin meidän lapsia kuin meitä itseämmekin.

niin samaa mieltä ap:n kans! Vauvat on niin ihania kyllä, mutta niin raskaita.