Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla tyttölapsia, jotka eivät koskaan leiki nukeilla?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikin eniten roolileikkejä ja sitten pehmoleluilla ja autoilla, nuket pääsi joskus lääkärileikkiin. Nuket ei karmineet minua lapsena, mutta nyt kyllä :D mikähän siinäkin on. Olen alalla, joka ei ole selkeästi miehinen tai naisellinen, korkeasti koulutettu.
Ja joo, äitini on ehkäpä hellin ja lämpimin ihminen, jonka tunnen, ja isäni toiseksi. No, aika voi kullata muistot, mutta muistan kyllä, että minua hellittiin paljon ja kehuttiin. Ja toisaalta 2 nuorempaa siskoani ovat kyllä leikkineet nukeilla paljonkin.
Mä taidan olla sellainen kylmä äiti kun vein kuopuksen hoitoon jo alle 1,5 vuotiaana. JOstain syystä hänelle on kuitenkin kehittynyt erityisen voimakas hoivavietti. Leikkii aina koti/äiti/vauvaleikkiä, hoitaa, syöttää, pukee, nukuttaa ym ja siinä välissä silittää, siivoaa ja kokkaa. Mistä lie tuollaisen äitimallin saanut, ei minulta ainakaan. Hellyyttä kyllä annan runsaasti vaikka en pullantuoksuinen kotiäiti olekaan...
Minä en koskaan leikkinyt nukeilla. Silti olen aina saanut (yltiö)positiivista palautetta empaattisuudestani ja toisten huomioimisesta. Joskus kuulemma pitäisi osata ajatella myös itseään.
Nyt minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät koskaan nukkeleikeistä perustaneet. Yllättäen kuitenkin hekin saavat samanlaista palautetta empaattisesta luonteestaan kuin minäkin.
Että ihan ei taida tuo analyysi kylmästä ihmisestä ja nukkeleikkien vihaajasta mennä yksyhteen ;D! Mut suodaan se av-mammalle. Täältä saamalla koulutuksella ei voi olettaa, että tuon syvällisempiin analyyseihin edes pystyykään ;)
Inhosin nukkeja.
Pehmoleluista tykkäsin.
Ja äärettömän eläinrakas olen ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nelivuotias tyttö, joka ei leiki nukeilla juuri koskaan. On ollut kotihoidossa yli 2-vuotiaaksi, imetetty 2,5-vuotiaaksi, nukkunut aina meidän vanhempien vieressä. Meillä halitaan ja pusitaan paljon eikä todellakaan ole kylmää. Tyttö hoivaa pienempiään, leikkii pehmoeläimillä, yöksi käpertyy pehmokoiransa viereen. Mutta, viihtyy paljon myös poikien seurassa ja on erittäin liikunnallinen ja rohkea, rämäpäinenkin. Nuket vaan eivät kiinnosta häntä, enkä ole edes miettinyt koskaan että asiasta pitäisi olla jotenkin huolissaan.
Vahempi tyttö on aina ollut hulivili ja leikit sen mukaisia. Nuorempi tykkää kyllä pehmoleluista ja pikkueläimistä mutta ei nukeista.
Ja meidänkään poika ei ole koskaan välittänyt autoista. Rakentelee ja askartelee mieluiten.
Kerro mitään tytön äitisuhteesta tai että hän olis kylmä ihminen, jos ei tykkää nukeista.
minusta nuket olivat tylsiä, enkä vaan tykännyt niistä, varsinkaan vauvanukeista...en ymmärtänyt miksi niitä olis pitänyt hoitaa, kun ne ei ole eläviä.
Olen aina tykännyt enemmän eläimistä ja koska meillä oli maatila, niin sain "leikkiä" ihan elävien eläinten kanssa, eikä tarvinnut nukkeja hoidella. Äitini on minulle läheinen ja on aina ottanut syllin ja antanut läheisyttä niinkuin kuuluukin... ja olen ainakin omasta mielstäni lämmin ihminen, ja omaa lasta sukkotelen ja sylittelen ...
Titeynlainen hoivavietti multa varmaan puuttuu, koska en ole koskaan tykännyt vauvoista, vaan lähinnä pelännyt niitä. eikä vauvakuumekaan koskaan iskenyt minuun! Tottakai oman vauvan synnyttyä rakastuin häneen pikkuhiljaa, mutta aiemmin en juuri vauvoista välittänyt.