Lue keskustelun säännöt.
RV38-miten tätä voi jaksaa vielä jopa 4vkoa?Ihan tosi!
01.02.2011 |
En olisi uskonut että n. rv 35 jälkeen tulee näin paha olo. Mulla on joka päivä voimakasta närästystä. Rakkoa viiltää, kun vauva on laskeutunut. Uutuutena on kipu kun astuu toisella jalalla, kipu säteilee alaselkään ja alavatsaan. Päätä jomottelee ja ilmavaivat on järkyttävät. Välillä kiristää mahaa mutta oikeista supistuksista ei tietoakaan. Rakko ei tyhjene kunnolla eikä peräsuoli.
Tunnen itseni ihan kamalan huonovointiseksi, siis kaikin puolin olen mennyt rapakuntoon ihan parissa viikossa. Miten tätä voi jaksaa vielä jopa 4 viikkoa? Miksi aina puhutaan kuinka raskaus on niin ihanaa? olenko ainoa kenellä tällaista tai pahempaakin esikoista odottaessa?
Tiedän olevani onnekas kun mitään vakavaa sairautta tms ei ole, mutta kyllä tämä huonovointisuus ja joka päivä lisääntyvät vaivatkin jo melkein itkettää :(
Kommentit (5)
Mutta voi se helpottaakin, mulla tokassa raskaudessa vikat viikot menikin sitten vähän helpommin kun lapsi etsin jonkun uoman vissiin. Tosi kova paine on ja kipuja ja mitä kaikkea.
Tsemppiä vain, ei sulla ole enää kovin kauaa! Toivotaan huomisesta parempaa päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saikulla jo 20 viikkoa, mutta kyllä ne viimeiset viikot tuntuivat pisimmiltä. :) Ole armelias itsellesi, lepää, syö kuituja/Levolacia, juo tarpeeksi paljon jne. ja kärvistele vaan. Itke jos itkettää, mutta koita löytää jokaisesta päivästä jotain hyvääkin.
Minulla kolmas raskaus ja viikkoja vasta 35 ja risat. On supistellut kipeästi jo pitkään ja liitoskivut on ihan hirvittäviä. Lisäksi joudun olemaan raskausdiabeteksen takia dieetillä. Kamala turvotus. En saa öisin kivuilta nukuttua.
En ole koskaan kokenut näin kamalaa oloa. On ihan tavallista tuntea kärsivänsä silloin kun kärsii. Minun edelliset lapset syntyneet vielä lasketun ajan jälkeen joten ei ole helpotusta ihan heti luvassa.
Minulla on menossa samat viikot ja minulla on turvotusta ja sen seurauksena nivelkipuja sekä ummetusta ja sen seurauksena peräpukamat. Kävellessä tulee koko ajan harjoitussupistuksia. Painoa on tullut jo 14 kiloa.
Eihän tämä olo enää niin hehkeä ole, mutta minä olen yrittänyt ajatella niin, että tämä on luonnon tapa saada mieli valmistautumaan synnytykseen. Siis ettei niin jännittäisi kipua, kun alkaa olla muuten kypsä olotilaansa. Olen myös ajatellut, että jokainen päivä kasvattaa vauvaa vähän isommaksi ja valmiimmaksi tähän maailmaan.
Onko kukaan kokenut samanlaista oloa? Milloin vauva on sitten syntynyt?