Rv 6+6, takana 3 km ja nyt pelottaa.

Alkuraskaus meni ihmeen rauhallisena. Mielestäni viikot ovat menneet nopeasti ja olen nauttinut olostani. Eilen kuitenkin olo muuttui ja epätoivo nosti päätään.



En nyt tiedä, miksi tänne kirjoittelen, mutta välillä sitä on vaan niin yksin ajatuksiensa kanssa. Ystävät yrittävät ymmärtää, mutta samoja kokemuksia heillä ei ole.



Välillä jo luovuin ajatuksesta hankkia lapsia, koska hajosin henkisesti. Kuitenkin rohkaistuin ja tässä sitä nyt ollaan. No, epätoivon voi myös varmaan laittaa näiden mielialanvaihteluiden piikkiin...