Sikaikävä yhtä mun oppilasta...

Kerro, että minkälainen oppilas on, niin eiköhän se selviä...

Mulla on melkein ikävä muutamaa kollegaa, mutta oppilaita en kyllä ole ehtinyt kaivata tämän ekan lomapäivän aikana. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, oppilaita en kesän aikana ikävöi. Heitä tapaa taas syksyllä ihan riittämiin, tietysti haikeaa, että jotkut ovat syksyllä muissa opinahjoissa, mutta aika aikaa kutakin.

Yläasteikäisestä pojasta kyse. Ihana tyyppi, adoptoisin omaksi pojakseni koska vaan. Antamani kahdeksikko on kuulema hänen paras numeronsa ;D

Ei pidä paikkaansa. Rakastuin itse asiassa kovasti koko siihen luokkaan ja kehuin heidät maasta taivaaseen niin monta kertaa kun vaan ikinä kerkesin. Heidän kanssaan tunsin todella onnistuneeni opettajana. Kollegoille aina valitin että päivä meni pilalle jos heidän tuntinsa jostain syystä peruuntui. Mitä he ihmettelivät kovasti koska kaikki muut opettajat inhosivat sitä "luuseri"luokkaa...



Kaikkia heitä on ikävä, mutta tätä "luokan moottoria" ihan erityisesti. Hän muistuttaa yhtä omista pojistani ja kuten sanottua, huolisin hänet tänne joukon jatkoksi koska tahansa ;)