ihmissuhdeavautumista, jeesatkaa

tai ennemminkin tsempatkaa mua. miks ajattelen miestä vuosien takaa vaikka mulla on hyvä mies ja lapsi? en koskaan oppinut edes kunnolla tuntemaan tätä ajattelemaani miestä, tapailtiin muutama kuukausi. tää mies on nykysin kaverinani facebookissa mutta ei mitenkään erityisemmin pidetä siellä yhteyttä, eli hän ei tiedä että on koko ajan ajatuksissani. näen hänestä myös unia viikottain.

vuosia vuosia sitten kun erosin silloisesta poikaystävästäni jonka kanssa olin seurustellut koko nuoruuteni, aloin tapailla "vanhaa tuttua", vanhaa luokkatoveriani yläasteelta, jonka tiesin olleen kouluaikoina minuun ihastunut. suhde oli siis ihan loppuunkuollut silloin muutenkin ilman tätä kouluaikaista tuttua mutta pointtini tuli kai selväksi, miks mun tarvii kaivaa esiin näitä ihmisiä menneisyydestä? nytkin kaikki palaset on periaatteessa kohdallaan mun elämässä, mutta jotain ihme jännitystä kai haen, kun vanhasta hoidosta haaveilen... ottakaa mua niskasta kiinni kun en siihen itse pysty!