miehen mielestä lapsen ei olisi hyvä lähteä sairaalaan katsomaan isomummoo

Lapsi 7, ei ole paljoa nähnyt sairautta. Mummolla ollut jonkulainen infarkti ja puhuu "jargonia" ja hienomotoriikka ei toimi.

Sanoin miehelle, että on se hyvä nähdä välillä sairautta. Sanoin myös että jossain oli juttua, että nykyisin ei nähdä ollenkaan sairautta ja kuolemaa, että ne ovat sairaalan seinien sisässä ja että sitäkin olisi (lapsenkin) hyvä nähdä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. On hyvä tottua noihin, ja se on ihan eri asia kuin uutisten näyttäminen. Mikä ei ainakaan mun periaatteisiin kuulu.

lähipiiriämme koskettanut lastemme aikana. Paitsi lähiomaiseni kuoli tavalla, joka on tabu, kun lapsemme olivat vauva ja taapero. ap

Periaatteessa olen samaa mieltä kuin miehesi. Ei se isomummi mikään sirkuseläin ole jota pitää lapselle näyttää opetusmielessä.



Eriasia jos isomummi on erityisen läheinen lapselle ja aktiivisesti, viikottain mukana lapsen arjessa.

Ja kun hän kuoli, se oli lapsille ihan helppo juttu: "se olikin kyllä aika sairas".



Luulen, että heille olis ollut vaikeampi tilanne, jos mummo olis kuollut ihan terveenä.



Suosittelen käymään katsomassa. Mutta menkää ajan kanssa ja varautukaa vastaamaan kysymyksiin.

jos lapsi on tietoinen isomummon sairaudesta ja varsinkin, jos on tälle läheinen, kannattaa käydä. Tuo vierailun kieltäminen voi olla pahempi asia. Lapsi voi korvata omalla mielikuvituksella todellisuuden, jolloin mielessä tilanne saattaa näyttää hirvittävältä.



Antaisin siis lapsen käydä vierailulla. Tietysti selitätte lapsentajuisesti mistä tilanne johtuu ja mitä seurauksia kohtauksella on ollut. Tuon ikäinen ymmärtää jo paljon selityksiä.

Mie ainakin suosittelisin että käykää vaan kattomassa lapsen kanssa.



Itse ainakin lapsena kävin katsomassa sairaalassa/vanhainkodissa aikonaan sairaita Isovanhempiani.



Oma isäisänäitini eli 100 vuotiaaksi ja kuoli kun olin 8 vuotias. Ja tiedättekö mitä? Mulla jäi tästä lapsena kauheet omantunnon tuskoat. SIllä olin juuri tätä ennen (ehkä pari viikkoo aiemmin) kieltäytynyt tulemasta mukaan isomummua katsomaan, kun lapsi kun olin, teki mieli jäädä leikkimään kotiin isovanhempien (isäni vanhempian) huomaan.

Silti surin pitkään yksin tätä etten tajunnut käydä, vaikka en todellakaan voinut niin pienenä edes tajuta kuoleman olevan lähellä tms. kunnolla käsittää.



Vaarini kuoli kun olin 15v. Ja kyllä häntä käytiin usein kattomassa sairaalassa sen kolmen kuun ajan kun hän siellä oli.



Mie oon ihan samaa mieötä että lapsen on hyvä nähdä myös se "karumpi" puoli elämässä.