Onko ketään psykologiksi opiskellutta / asiasta tietävää paikalla?

kyllä kuulosta lainkaan alalle soveltuvalta.

sitten neuropsykologiaan. Ainakin Helsingin yliopistossa tietääkseni on erikoistuttu neuropsykologiaan.

kyllä kuulosta lainkaan alalle soveltuvalta.

Perustele!

sitten neuropsykologiaan. Ainakin Helsingin yliopistossa tietääkseni on erikoistuttu neuropsykologiaan.

Tiedän juu. Jyväskylässä perustutkinnon syventävissä opinnoissa jo suuntaudutaan johonkin alaan (esim. neuro), mutta tarkoittaako se, että harjoittelun/ensimmäiset työt voi tehdä pelkän neuropsykologian alalla? Vaiko vasta erikoistumisen jälkeen?

kyllä kuulosta lainkaan alalle soveltuvalta.

Perustele!

Se teki kateuttaan analyysin kaksirivisestä viestistä jossa oli yksi kirjoitusvirhe. ;)

Mutta tosiaan en ole pätevä tähän vastaamaan.

kyllä kuulosta lainkaan alalle soveltuvalta.

Perustele!

sitten neuropsykologiaan. Ainakin Helsingin yliopistossa tietääkseni on erikoistuttu neuropsykologiaan.

Tiedän juu. Jyväskylässä perustutkinnon syventävissä opinnoissa jo suuntaudutaan johonkin alaan (esim. neuro), mutta tarkoittaako se, että harjoittelun/ensimmäiset työt voi tehdä pelkän neuropsykologian alalla? Vaiko vasta erikoistumisen jälkeen?

Siis tiedän kyllä, että varsinainen neuropsykologi voi olla vasta pitkän erikoistumisen jälkeen, mutta pointti nyt on se, että voiko jo perustutkinnon jälkeen tehdä töitä/harjoittelua, joka LIITTYY vain neuropsykologiaan?

Miksi et haluaisi tutustua myös muihin psykologin töihin harjoitteluissa? Varmasti laajentaisi katsantokantaasi ja tietämystäsi alasta ja helpottaisi jatkossa kommunikaatiota kollegoiden kanssa. Aika monessa psykologin työpaikassa tehdään muutakin kyuin voivotellaan hankalaa lapsuutta. Psykologi voi työskennellä vaikkapa oppilashuollossa tai työvoimatoimistossa ja molemmissa paikoissa pääsisit tutustuman varmasti muuhunkin kuin lapsuuden vatvomiseen :) Millainen mielikuva sinulla noin yleensä on psykologin työstä? Miksi ajattelet, että juuri neuropsykologina pääsisit eroon niistä asioista, joita koet hankalina psykologin työnkuvassa. Neuropsykologien asiakkaatkin ovat ihmisiä lapsuuksineen kaikkineen ja jo se, että ovat hoidettavan kyseisessä hoitoyksikössä voi yksinkin laukaista monenlaisia kriisejä (ja ne syyt, joiden takia ovat siellä). Neuropsykologisen hoidon tarvetta on monenlaisilla ihmisillä. Joskus nuorille kuntoutusalaa opiskeleville ihmisille voi olla yllätys, että heidän työhönsä tulee vaikuttamaan ihmisten elämäntilanteet kriiseineen kaikkineen eikä työssä voikaan aina pelkästään "keskittyä olennaiseen".

no, ehkä skeptisyyteni johtuu tuntemastani psykoanalyytikosta, joka minusta menee jo hiukan huuhaan puolelle...

no, ehkä skeptisyyteni johtuu tuntemastani psykoanalyytikosta, joka minusta menee jo hiukan huuhaan puolelle...

Mitä siis toistaiseksi tiedät psykologin tai neuropsykologin työstä?

voit käydä harjoittelun kokonaan neuropsykologian puolella (monet tekevät niin ja käsittääkseni yleensä paikkoja löytyy hyvin). Opiskelussa on kyllä jonkin verran pakollista mielenterveysasiaa.

t. valmistuin HY:sta 2004.

Jos haluaisi ensisijaisesti neurospykologiksi, onko kuitenkin harjoittelussa ja ennen erikoistumiskoulutusta tehtävä "tavallisen" psykologin töitä?

Minua ei oikein kiinnosta nämä "kaikki johtuu lapsuudesta"-traumat.

no, ehkä skeptisyyteni johtuu tuntemastani psykoanalyytikosta, joka minusta menee jo hiukan huuhaan puolelle...

Mitä siis toistaiseksi tiedät psykologin tai neuropsykologin työstä?

No siis itse olen kiinnostunut "kovasta tieteestä" eli ihan todellisesta aivojen toiminnasta ja sen ilmenemisestä ihmisessä. En voisi nähdä itseäni vatvomasta jonkun lapsuutta vuositolkulla jossain terapiassa. Ehkä minun paikkani olisi siten tutkijana...

Olen opiskellut psykologian appron ja osan aineopintoja. Pääaine on muu, mutta tuo aihe on ruvennut kiinnostamaan. Siksi kyselen.

ja olen tehnyt harjoitteluni ja työni samalla sovellusalalla, itse asiassa samassa työpaikassakin. Vähän se harmittaakin ehkä, mutta pidän työstäni enkä ole kuitenkaan "väkisin" lähtenyt kokeilemaan toisen alueen tehtäviä, vaikka varmasti pääsisin, psykologeista kun on täällä päin pulaa.

Myös neuropsykologiaan liittyviä tehtäviä voi tehdä jo harjoittelussa ja vastavalmistuneena, ja kannattaakin varmasti, jos erikoistuminen on jo mielessä. Psykoanalyysin yliannostusta opinnoissa on kyllä nykyisin turha pelätä, alkaa olla sen verran väistyvä teoria jo. Mutta muuten mielenterveys toki kuuluu opintoihin. Mutta ei se mitenkään pääosassa ole (eihän se ole edes lukion psykologiassa). Psykiatria on sitten ihan eri ala.

jos vaikka joku neuropsykologin työtä tekevä tai tehnyt voisi kertoa esim. millainen on tyypillinen työpäivä!

ohjauksessa. Ei vaikkapa työ-ja organisaatiopsykologinkaan tarvitse mitään kliinistä potilastyötä tehdä, harjoittelun voi tehdä vaikka rekrytointifirmassa.