10v tytto oli viillellyt kateensa haavat!!!
Eilen illalla huomattiin, oli onnistunut piilottelemaan kammenselkaansa paivan verran. Eli torstai iltana tytto oli sangyssaan viiltanyt 22 haavaa vasempaan kammenselkaan. Han yritti kovaan kiistaa etta ei ollut niita tarkoituksella tehnyt vaan etta oli ryominyt lattialla ja rikkinainen rannerengas oli ne aiheuttanut.
Lopulta myonsi tehneensa ne koska hanta suuttutti niin kauheasti, koska taman hetkinen paras kaverinsa ei halua enaa leikkia hanen kanssaan koulussa ja tama teki tyton niin akaiseksi.
Ollaan annettu oma neuvomme tytolle ja puhuttu asiasta ympari ja ampari. Mutta pitaisiko asiasta ilmoittaa tuon tyton vanhemmille tai opettajalle, koska nakevat vain lahinna koulussa?
Onko kenenkaan muiden lapset tehneet vastaavaa?
Oletko itse koskaan viillellyt itseasi?
Mina en ole koskaan ja olen aika surullinen tyttareni vuoksi...
Kommentit (18)
Juttelisin vielä tytön kanssa ja sanoisin että tuo on todella vaarallista.
Käsittääkseni voi olla vain yhdet vanhemmat.
Tarkoitti siis etta pitaisiko kertoa kaverin vanhemmille myos.
ap
Onko muuten tunteiden käsittely hankalaa - ottaisin yhteyttä perheneuvolaan varsinkin jos tuota tekee toiste.
Tuo on niin hirveän huolestuttava oire.
Omasta pussista sen varmaan joutuisi maksamaan, kun lasten mielenterveyspalvelut on ajettu ilmeisesti ihan alas, mutta oman lapsen hyvinvoinnin tähden pistäisin vaikka sohvakaluston myyntiin ja panttaisin perintökorut.
ja juuri sen takia puhuisin tytölle järkeä, kymmenen vuotta jälkeenpäin viiltelyjäljet vieläkin selvästi nähtävissä, hävettää niin pirusti... mutta itse en muista niistä ajoista mitään, pitkä masennuskausi oli silloin päällänsä...
Sen taidon opettavat kyllä vanhemmat,onko teillä tapana lakaista ongelmat maton alle niiden selvittämisen sijaan?
ei todellakaan ole missään tytön koulukavereissa, vaikka olisi mitä riitaa, ei ole normaalia reagoida viiltelemällä. Tytöllä on valmiiksi vikaa päässä, itse olen viillellyt ja minulla on persoonallisuushäiriö. Tunteidenkäsittelyongelmasta kyse, ei osaa purkaa ahdistusta muuten kuin viiltelemällä, ja se taas johtuu jostain syvemmästä ongelmasta.
Viiltelin silloin kun ahdisti tai oli paha mieli ja siihenhän ei paljon tarvinnut. Kerran muistan viilleelleeni kesken mukavien bileiden, en muista mikä minut sai niin tekemään, mutta se jotenkin helpotti mieltä.
Keskustelun paikka teillä olisi. Tyttö muuttaa psyykkisen pahan olonsa fyysiseksi kivuksi, mikä on helpompi sietää.
Onko mahdollisuutta terapiaan tai lääkäriin?
Ei kannata jäädä vain odottamaan, näyttäkää tytölle, että välitätte vaikka mikä olisi. Voi kun minut joku silloin aikoinaan olisi ottanut huomaansa ja pakottanut lopettamaan.
Nyt itsellä kaikki hyvin, perhe ja lapsia..=)
torstai iltana ja kavin viela erityisesti juttelemassa vahan lisaa hanen kanssaan kun oli jo sangyssa. Tytto kertoi ongelmastaan kaverinsa kanssa ja neuvoin hanta etta antaa kaverillensa aikaa, ja kylla kaikki hoituu, toivotettiin hyvat yot. Sitten mies huomasi nuo villot eilen.
Aina kannustetaan puhumaan!
ap
Tuo viiltely on kyllä todella huolestuttava oire! Hakisin tytölle apua, pian! Jos tilanteeseen ei puututa millään tavalla nyt, viiltely todennäköisesti tulee pahenemaan ja lisääntymään! Lapsellasi on selvästi hyvin huono ahdistuksen sietokyky ja keinottomuus käsitellä ikäviä tunteita. Olisiko kuntasi perheneuvola aluksi tarpeeksi neutraali paikka lähteä keskustelemaan asiasta? Osaavat siellä ohajata eteenpäin. Vakavan asian äärellä olet nyt!
En tieda sellaisista mitaan, koska ei ole ollut koskaan aiemmin tarvetta. Tytto on aina ollut tosi ihana ja kiltti ja tunnollinen. Mutta sanoisin etta nyt parin viimeisen kuukauden aikana on alkanut tulla aika arhakaksi, laitoin esiteinin oireiksi... Mutta en nyt olekaan niin varma enaa.
ap
tiedä miten käsiä viilellään!!! Järkyttävää. Onko lapsi jotenkin riippuvainen kavereistaan? Vaikuttaisi siltä, että ystäviä ei ole ja on yksinäinen eikä vanhemmat oikeasti ymmärrä häntä
Muistoista putkahti se tunne, minkä viiltely sai aikaan. Jos olin surullinen, ahdistunut tai vihainen, tosin siellä bileissä kamalan iloinen ja riehakas, viiltely sai aikaan mahdottoman rauhallisuuden tunteen. Ehkä vähän sama, kuin ensimmäinen tupakka pitkän tauon ja hirveiden nikkisten jälkeen, otat savut, pistät silmät kiinni, nautit ja rauhoitut..
Eikö se puhu vähän sen puolesta, että silloin ei osata käsitellä voimakkaita tunteita ns. normaaliin tapaan, vaan pyritään niistä voimakkaista tunteista tasaiseen fiilikseen ja se tapahtuu viiltelemällä, kun sen pitäisi oikeasti tapahtua siellä pään sisällä..
t. 11
Minäkin muistan viiltelyt, olin muutaman vuoden vanhempi kuin tyttäresi. Eikä minulla siis mikään sen isommin ollut hätänä. Olen dramaattinen luonne ja pienenä olin äärettömän huomionhakuinen osin johtuen koulukiusauksesta. Viiltelin koska en osannut kertoa vanhemmilleni miksi harmitti ja siksi että pettäneille kavereille iskisi morkkis. Ja viiltely tuli vahvasti kuvioihin tuttujen kautta, ei siihen monta melankolista lasta tarvita kun soppa on jokasuuntaan valmis.
Itse tunnet lapsesi parhaiten, mutta minulle taas auttoi painottaminen siitä kuinka äärettömän tyhmää ja typerää ko toiminta on. Ja muutama vuosi tämän jälkeen voin oikeasti pahoin, joten vertailukohtaa on.
itseäni...
En tekisi tuosta nyt vielä mitään isoa numeroa. Puhuisin lapsen kanssa ja kysyisin haluaako terapiaan. Mitään iso numeroa en siitä tekisi. Saattaa mennä ohi ihan tällä yhdellä kerralla ja jos saa äidin kanssa asiat puhuttua niin olo helpottuu. En minäkään kauaa sitä jatkanut.
Käsittääkseni voi olla vain yhdet vanhemmat.