Lue keskustelun säännöt.
Menen yksin synnyttämään ja mies on sillä aikaa esikoisen kanssa.
28.01.2011 |
Ystävättäreni kummasteli asiaa. Minulle äitinä on tärkeintä, että esikoinen on hyvässä hoidossa omassa kodissaan. Ja miestä en synnytykseen kaipaa mukaan:-)
Kommentit (26)
itselleni tärkein pointti se, että on esikoisen kanssa ja tulevat sitten heti katsomaan minua ja vauvaa, kun mahdollista. ja minä yritän päästän vauvan kanssa kotiin asap, olen toivonut polikliinistä synnytystä. Asumme 10 minuutin päässä Suomen ykkössairaalasta:-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden yksin ja yksi syntyi kotiin, mies toimi kätilönä (ei ollut tahallista). Näillä kokemuksilla sanoisin, että ainakin mun miehestä on kovasti apua, ei sählää eikä joudu paniikkiin. Haluan sen ehdottomasti mukaan tällä kertaa, jos nyt ehtii paikalle.
Ihmettelen vain, millä tavoin se miehen läsnäolo voi häiritä niin sitä hommaa. Tulee tietysti mieleen, että mies on pyörtyilijä, sähläri tai tunteeton idiootti...
Ei mullekaan mikään ongelma olisi yksin synnyttää, jos ei muuta vaihtoehtoa olisi. Mutta olisihan se aika yksinäistä, ja harmittaisi varmasti. Mutta tämä tietysti minun näkökulmastani, kun olen aina kokenut miehen läsnäolon hyvin tärkeäksi.
ihmiset on erilaisia? Toinen tarvii sen miehen siihen mukaan ehdottomasti, toiselle se on yksi ja sama, mies saa päättää itse tuleeko vai eikö, kolmas taas ei halua miesta lainkaan paikalle. Kaikki ne on ihan oikeita tapoja synnyttää.
mutta toisessa jäi ap:n miehen tavoin kotiin.
oma mieheni EI sählännyt eikä tarvinnut ekstraahuomiota, vaan oli oikein mallikelpoinen iskä. ylpeäkin, kun leikkasi napanuoran.
kuopuksen synnytykseen hän ei tullut mukaan siksi, että häntä tarvittiin enemmän kotona. minä pärjäsin hyvin synnytyksessä eikä esikoista tarvinut laittaa yötä vasten hoitoon kenellekään. minusta miehellä oli tärkeämpi tehtävä kotona kuin sairaalassa!
ja olis tullut muihinkin, mutta tokassa ei lapsenvahti ehtinyt tulla. Mies tuli vajaa 30 minuuttia vauvan syntymän jälkeen paikalle. Kolmannessa ei yksinkertaisesti viitsitty herätellä lapsia eikä mummoa keskellä yötä vaan menin yksin ja hoidin homman tunnissa. Olis muuten tullut aika kiire jos oltas alettu säheltää lapsia hoitoon tai odotella mummoa hoitamaan.
Hyvin meni molemmat kerrat yksin, ei sitä miestä oikeastaan edes kaivannut paikalle. Ekassa oli odottelua joten silloin oli ihan kiva kun mies oli mukana. Aina ei voi ajatella vain itseään, ne olemassaolevat lapset on huomioitava. Ja koska mun on pakko synnyttää, niin silloin miehen on jäätävä hoitamaan lapsia vaikka kuinka haluaisi mukaan.
Ihmettelen vain, millä tavoin se miehen läsnäolo voi häiritä niin sitä hommaa. Tulee tietysti mieleen, että mies on pyörtyilijä, sähläri tai tunteeton idiootti...
Ei mullekaan mikään ongelma olisi yksin synnyttää, jos ei muuta vaihtoehtoa olisi. Mutta olisihan se aika yksinäistä, ja harmittaisi varmasti. Mutta tämä tietysti minun näkökulmastani, kun olen aina kokenut miehen läsnäolon hyvin tärkeäksi.