Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu ettei vauvani pidä minusta lainkaan
28.01.2011 |
Vauva on nyt kuukauden ja minä rakastan sitä valtavasti, mutta silti koko ajan tuntuu siltä että vauvani ei rakasta minua. Tarkoitan sillä siis että en ole vauvalleni mitenkään erikoinen. Hän viihtyy kenen tahansa sylissä ja äidin minusta tekee vain se, että olen ainoa jolta saa ruokaa. Joka paikassa hehkutetaan kuinka jo pieni vauva tunnistaa äitinsä, mutta tälle vauvalle äiti taitaa olla ihan yhdentekevä.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta kai se rakastaa sinua.
Kuukauden vanha vauva on pötkylä, ei se osaa vielä osoittaa kovin monimutkaisia tunteita.
Tunsin olevani meidän kuopukselle kuin ilmaa. Ensimmäiset hymyt ja riemun kiljahduksetkin menivät vain sisaruksille ja isälle...
Myöhemmin tilanne on onneksi muuttunut ja äitikin saa hiukan "rakkautta" osakseen :)
Mutta nyt 4 lapsen jälkeen voin vakuuttaa, että tuo on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Kun vauva tosta kasvaa muutaman kuukauden, niin roikkuu sussa kuin takiainen eikä päästä irti millään :D
Kyllä se suhun on kiintynyt nyt jo, vaikkei susta vielä tunnu siltä!
Kyllä sinä olet se vauvan ainoa ja oikea äiti. Se, että vauva on rauhallista ja sopeutuvaa sorttia ja viihtyy jonkun muunkin sylissä, ei tietenkään tee sinusta huonoa. Kyllä se pienikin vauva sinut tunnistaa, mutta se ei tarkoita sitä, että vauvan pitäisi jonkun muun sylissä huutaa pää punaisena. Vauvalle riittää tieto, että sinä olet se hyvä ja hellä ihminen, jonka sylissä on hyvä olla ja jolta saa sitä ihanaa ruokaa, ja jonka sydämen syke on se tuttu ja turvallinen.
Esikoiseni oli maailman helpoin vauva ja tosiaan olisi viihtynyt vaikka postinkantajan sylissä. On edelleenkin, nyt kouluikäisenä, sosiaalisesti joustava ja tulee toimeen ihan kenen kanssa tahansa. Silti illalla tulee äiteen kainaloon katsomaan Simpsoneja, mutta tuskin se käpertyisi postinkantajan kylkeen. :D
Tämä toinen on jotenkin tarkempi ihmisistä, katsoa tillittää ja huomaa kyllä uuden naaman heti, eikä anna armoa. Tuijottaa ja varmistaa vanhemmilta, että "onhan tuo turvallinen tyyppi". Veikkaan, että tälle (nyt 6 kk) taitaa tulla vierastusta paaaljon enemmän kuin esikoiselle.
Kuukauden ikäinen vauva ei vielä maailmasta paljon tiedä. Ole oikeasti iloinen siitä, että vauvasi viihtyy jonkun muunkin sylissä ja vedä vaikka kunnon hartiajumppa tai tuju kahvikupillinen sillä aikaa. :D
Niin ja se varsinainen vierastuskausihan alkaa vasta lähempänä 8 kk:n ikää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänen elämänsä pyörii ihan perustarpeiden, nukkumisen ja syömisen ympärillä. Ei hän osaa vielä "rakastaa" samalla tavalla kuin mitä me ajattelemme. Ja on totta, että vielä viihtyy kenen kanssa tahansa (vaikka varmasti sinut jo tunnistaakin). Pois tuollaiset ajatukset!
Jos vauvasi ei vielä ole alkanut hymyillä, odota, kunnes ne ekat hymyt tulee (niiden perimmäisenä tarkoituksena taitaa ollakin sitouttaa hoitajat vauvaan). Silloin huomaat kyllä vauvan tasan tarkkaan tunnistavan sinut :) Siitä se sitten lähtee, vauvan kasvaessa nämä tunteenosoitukset vain vahvistuvat (siten, että välillä tuntuu, että lievempikin riittäisi...).
Ettei sinulla vain olisi baby bluesia tms. Kannattaa jutella neuvolassa tai jonkun muun kanssa, jos paljon tällaisia mietit.
Meillä ainakin kun nostin vieraan sylistä nälkäisen vauvan syliini (en tissin lähelle) hän heti rauhoittui sillä tiesi saavansa ruokaa.
Kyllä sellainen on vauvan rakkauden osoitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sinä rakastat lasta/ hellit/ puhut lämpimästi lapselle/ otat syliin/ hoidat perustarpeiden tyydyttämisen
= lapsirakastaa/ oppii rakastamaan sinua
että noin pieni vauva on niin isompien ihmisten armoilla, että hän luontaisesti pyrkii hurmaamaan kaikki puolelleen. Saattaa siis hyvinkin hymyillä kaikille ihmisille ihan vaistonvaraisesti, jotta nämä olisivat kilttejä häntä kohtaan.
ei tunnut tykkävän sinusta.