Miten kaksosista selviää??!!??
Kaksosesikoiset tulossa. Jo nyt rv 8 iski paniikki - en ole mikään "syntynyt äidiksi -perusmammatyyppi", vaan toivoin saavani yhden lapsen, jonka raskaus- ja pikkulapsiaika ei estäisi minua tyystin elämästä aktiivista ja liikunnallista elämää.
Miten kaksosten kanssa oikein pärjää? Mies käy kuitenkin töissä. Olenko päivät "vankina" kotona?
Yhden vauvanhan pystyy ottamaan mukaan vaikka minne, yhdet kädet riittää, yksi vauva voi nukkua vaunuissa vaikka äidin käydessä kuntosalilla. Mutta kaksi?! Eihän kahta pientä voi edes nostaa samaan aikaan, kun niskaa pitäisi tukea?! Nukkuuko ne koskaan yhtä aikaa pidempää jaksoa?
Kertokaa joku käytännön konkreettisia esimerkkejä, miten arjessa pärjää!! Voiko toista pitää esim. rintarepussa ja toista kanniskella muuten?
Sitten mua askarruttaa tämä raskausaika. Muutto isompaan kämppään on pakosta edessä, mutta kuinka pitkälle sitä uskaltaa lykätä? En halua maata vuodepotilaana ja jättää muuttamista, sisustamista ja vauvojen tarvikkeiden ostamista miehen käsiin! Mitäköhän siitäkin tulisi? ;)
Kuinka tyypillistä on, että joutuu jo rv 26 saikulle? Entäpä kuinka olette pystyneet harrastamaan liikuntaa kaksosraskauden aikana?
Mielenterveyteni puolesta toivon, että joku vaivautuisi vastaamaan tähän hieman liioitellun epätoivoiseen vuodatukseen. Onhan kaksosraskaus silti onnellinen ihme.
Kommentit (7)
Ei se niin kauheeta ole, että rauhotu vähän.
Näihin sun kysymyksiin ei oo yhtä oikeeta vastausta. Minulla ja tutulla on melkein saman ikäiset kaksoset.
Raskausaika: kaverilla ok, loppuun asti. Minulla välillä vuodelepoa välillä vain muuten lepoa alkaen rv 25
Uloslähtö: kyllähän ne kaksikin siellä vaunuissa
nukkuvat, mikäli vaunuissa yleensä edes nukkuvat. Eikä se yksikään välttämättä kuntoilusi aikana nuku. Meillä ei ainakaan ole saatu mitään raivareita kauppareissuilla ja kaupungilla.
Kantaminen: meillä kannatettiin päätä jo niin hyvin muutaman viikon ikäisenä, että mahdollisesti tämä voi onnistua. Ja ainakin hieman vanhempana, ei ongelmaa
Nukkuminen: Meillä on nukuttu koko ajan samassa
rytmissä. Ja meillä on alettu nukkumaa aikasin koko yöt (paitsi nyt on joku vaihe). Eli meillä yöt menee hyvin, kaverin varsinkin toinen lapsi valvottaa edelleen. Vaikee sanoa, nukkuuko ne vai, yksikin lapsi voi pitää hereillä monta kuukkautta.
Liikunta: en ole liikunnallinen niin tähän en osaa
vastata, mutta minulla se ei olisi onnistunut, koska jouduin olemaan levossa
Ei se oikeesti oo niin kauheeta. Arjesta selviytyy, ainut mikä huolettaa on, että saako molemmat tasapuolisesti huomiota. Omani ovat pian 7 kk ja pitävät toisilleen jo seuraa lattialla, eli on kiva että niitä on kaksi niin eivät välttämättä kaipaa aina minun seuraa. Ja minä olen
saanut paljon apua, varsinkin iltasin, äidiltäni koska mieheni on aina iltaisin töissä.
Kyl se siit, alku menee oikeen hyvin, kun eivät muuta tee kuin syövät ja nukkuvat. Kolme kuukauden jälkeen alko ehkä vähän vaativampi jakso, mutta nyt taas helpottaa kun jaksavat odottaa, että toinen syö ensin jne. Mutta jos hoidan toista hoitopöydällä ja toinen huutaa olohuoneessa, niin se sitten vaan huutaa. Ota se asenne, että samaan aikaan et voi niitä hoitaa.
Meillä pojat kohta 3kk ikäisiä. Ja itsehän olin hyvin järkyttynyt kaksosista, tai kun sain tietää asiasta, mutta sitten ajatukseen totuttiin että vauvoja olikin tulossa kaksi.
Itselläni meni raskausaika todella hyvin, en kärsinyt ollenkaan pahoinvoinnista tai supistuksista tms... Jalat vain kipeytyivät seisomatyössä sillä painoa ainakin minulle tuli paljon ja nopeasti ja maha oli viimisillään tosi iso! :D Mutta liikkuminen sujui kuitenkin alkuaikoina ja puolessa välissä ihan moitteettomasti. Äippälomalle jäin marraskuussa :)
Arki jännitti minua myös todella paljon ja käytännönasiat huolestuttivat kovasti. Mutta kyllä asioilla on aina tapana järjesty, ja koska meillä muutto tapahtui vasta muutama kuukausi sitten, asuin poikien kanssa vanhempieni luona, mistä oli TODELLA suuri apu. En olisi millään jaksanut olla alusta asti kotona yksin, sillä mies kävi ja käy edelleen töissä.
Mutta nyt kun ollaan oltu nelisteen ja minä poikien kanssa päivisin yksin, niin asiat sujuu ihan hyvin. Pojat kuitenki suurimmaksi osaksi syö ja nukkuu. Ja tosiaan jos toista syöttää ja toinen herää sinä aikana ja alkaa itkemään niin sille ei oikein maha mittää, koska yksin et pysty siitä selviytymään. Mutta minäkin aina yritän saada minulle tänne seuraa kavereista tai vanhemmistani niin syötät sujuu helpommin :)
Yöllä pojat herää kerran syömää ja yleensä yhtä aikaa, ja me mieheni kanssa herätään ja syötetään, niin se sujuu aika helposti ja nopeasti, ja sitten vaan takas pehkuihin. Mutta välillä pojat herää niin että toinen ensin, sitten poika sänkyyn ja itte takas unille, mutta kerkeän nukkumaan vain puoli tuntia ja sitten toinen poika herää, ja kun sen on saannut sänkyyn niin se ensimmäinen jo heräilee sitten taas parin tunnin päästä.. tuo käy hyvin väsyttäväksi, mutta kyllä siitäkin olen ihan hyvin selviytynyt :D
Kyllä se arki alkaa sujumaan, ja odotan myös että pojat voivat leikkiä keskenään niin ei aina tarvii mun jaloissa roikkua ;) Eli on siitä hyötyäkin että on kaks. Ja kyllä meijän pojat vaunuissa on niin sikeässä unessa, että ei oo mitää ongelmia ollut missää julkisella paikalla, mutta jos syöttää joutuu, mitä en oo vielä joutunut tekemään, niin se voi olla sit vähän vaikeeta, mutta kyllä noista aina selviää.
Onnellista odotusta teille! :)
Moikka.
Meillä on kaksostytöt, jotka ovat nyt 1v.2kk vanhoja. Raskausaika meni suht hyvin. Jonkin verran oli supisteluja ja jouduin jäämään viikolla 27 pois töistä. Olen hyvin liikunnallinen ihminen ja raskausaikana kyl kiellettiin aikas kaikki jumpat yms.. Loppuraskaus oli suht ärsyttävä, kun ei saanut tehdä oiken mitään. Synnytys meni tosi hyvin. Neiti a tuli ensin pää edellä ja neiti b sen jälkeen peppu edellä perässä. Vauva-aika meillä meni tosi helposti. Tytöt syntyivät viikolla 36 ja olivat sellaisia n. 2kg painavia. Nukkuivat alussa tosi pitkiä unia. He olivat niin pieniä, et tissiä ei saanut alkuun antaa, vaan kaikki piti antaa pullosta, et nähtiin mitä masuun meni. Alku oli siis aikamoista pumppaamista ja pullorumpaa. Kuukauden iässä alkoivat saamaan myös rintaa, ja se sujui yllättävän hyvin. Imetin heitä jopa välillä samaan aikaan, tyynyjä apua käyttäen. Saivat kuitenkin koko ajan rinnalla korviketta.
Nyt tuntuu, et nyt on varmaankin se rankin aika. Tytöt eivät viel kävele, eivätkä puhu, mut kiipeävät kaikkialle, ja löytyy jo omaatahtoa. Keksivät myös kaikenlaista kivaa puuhaa, mistä äiti saa harmaita hiuksia. Välillä tuntuu, et saisi olla silmät selässäkin. Seuraa heistä on toisilleen kyl kovasti. Itteeni alkaa vaan jo vähän tympii tää kotona olo, ja nyt kaipaa jo ihmisiä ympärilleen. Aletaankin nyt käymään avoimessa päiväkodissa. Sinne pääsee onneksi hyvin bussilla, et tytöt vaan kärryihin ja menoksi.
Kyselit siitä kantoliinasta, niin meillä tytöt oli tosiaan alkuun niin pieniä, et sopivat molemmat sinne liinan sisään :) oli suuri apu välillä. Meillä oli myös käytössä rintareppu, et silloin kun mies oli kotona, niin hän kanniskeli repussa toista.
Tsemppiä paljon odotukseen :)
T:Kaksosten äiti
Itse olen kahden pojan yksinhuoltaja, koko ajan olen ollut sillä asenteella että kyllä kaikesta selviytyy kun on pakko. Toi asenne on ollut jo itsestään suurena apuna.
Raskausaika oli mulla aika vaikea, vkolla 22 jouduin sairaalaan runsaan verenvuodon ja osan lapsiveden menetyksen takia. Kolme viikkoa olin sairaalassa, liikkua sain vain vessaan ja suihkuun. Pääsin kahdeksi viikoksi kotiin, sitten uudestaan veren vuotoa ja takaisin sairaalaan, sitten alkoivat supistukset ja niitä estettiin lääkityksellä ja taaskaan en saanut liikkua kuin vessaan ja suihkuun. Supistukset kävi pahemmaksi rv 29 ja pojat syntyivät keisarileikkauksella rv 30+4 25.2.2011. 1700g ja 1550g painoisina.
Pojat pääsivät kotiin toukokuun alussa, ja siitä se arki sitten alkoi, alkuun selvisinkin aika hyvin, ystävä ollut apuna melkein koko ajan, samoin minun vanhemmat, alku sujui ongelmitta, pojat oli rauhallisia ja söivät peräkkäin, nukkuivat paljon ja viihtyivät sitterissä pitkiäkin aikoja.
Nyt nämä kaksi viimeisintä kuukautta on ollut rankimmat. Ensin toinen poika oli 2vkoa sairaalassa flunssan ja korvatulehduksen takia, koska aiheuttivat hengityskatkoja, toisen pojan kanssa sitten käytiin vierailemassa. Nyt ollaan taas oltu melkein kk yhdessä kotona. Apua ei ole ollut niin paljon ja pojat haluaisivat seurustella koko ajan, hirmu nälkäisiä ovat koko ajan, meillä on ollut syntymästä asti 3h rytmi, eli 3h välein syövät. Myös yöllä. Sitteri ei jaksa enää kiinnostaa niin pitkään, ja leikkimatolla jaksavat makoilla ilman seuraa max. 15min. Nyt ovat myös eri aikoihin hereillä ja minulle ei jää aikaa edes päiväuniin, siivoaminen ei tule kyseeseenkään ellen tee sitä pienissä pätkissä.
Vaunuissa eivät nuku, ellei vaunuja hytkytä koko ajan, kaupassakin on helpompi käydä niin että on joku kaveri mukana. En omista autoa enkä edes ajokorttia joten kävellen hoidan kauppareissut, silloin tällöin kun saan lapsenvahdin ja autokyydin kauppaan ostan kerralla pojille kaikki ruoat koska painavat eniten ja ikävimmät kuljettaa vaunuilla.
Tällähetkellä olen todella väsynyt ja tekisin mitä vain saadakseni nukkua 6h unet yhteen putkeen. (Siksi yritänkin päästä vanhempieni luokse vklpuksi ;))
Yksi suurin apu näin yksin ollessa on ollut mustavalkoiset Elvis, Marilyn ja James Dean canvastaulut olohuoneessa :DD niin hauskalta kuin se kuulostaakin. Niitä pojat jaksaa tuijotella ja jutella ja hymyillä niille. :)) Samoin meidän keinusitterit on ollut maailman parhaat, maksoivat mansikoita mutta on ne sen arvoiset !
Jos kumpikin huutaa nälkäänsä, laitan karskisti pojat sohvalle, tyynyn pään alle ja syötän siinä samaan aikaan, tai sitten sittereissä. Aikaisemmin kanniskelin paljonkin poikia yhtäaikaa, mutta nyt ovat jo niin isoja että eivät meinaa mahtua samaan aikaan syliin.
Kyllä kaikki järjestyy ja helpottuu, sitä toistelen itselleni. Vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt ja varmasti ikävöin tätä aikaa vielä joskus.
Positiiviset ajatuksen auttaa minua jaksamaan kaiken tämän läpi. Välillä haluaisin vain luovuttaa mutta onneksi on ystäviä jotka auttavat ja kun katsoo poikia ja ne hymyilee niin kyllä tää rakkaus on niin voimakasta että haluaa ja pystyy jaksamaan
Olin töissä jonnekkin vko 30:n. ei kovin helppoa ollut liikkuminen enää mutta pystyin kuitenkin. Suurin syy varmaan töistä pois jäämiseen että en mahtunut kunnolla ratin taa :) Raskausoireita ei juuri mitään, vihreä tee ja mäkkärin rasvaruoat vähän ällötti, loppuajasta liitoskipuja. En ole ikinä ollut paikallaan pysyvää tyyppiä, joten aika paljon touhuilin koko raskausajan. esim. pesin vähän autoa viikolla 37 (en suosittele kyllä kellekkään :)) ja vauvat syntyi vko 38 suunnitellulla sektiolla. Toipuminen oli nopeaa varmaan hyvästä peruskunnostakin johtuen. Salilla kävin vielä jossai 22 vkon paikkeilla mut ei oikein tuntunut bodypumpit hyvältä joten siirryin kävelyyn.
Pikkuvauvojen kanssa oli vähän haastavaa liikkua kun itsekin toipui vielä leikkauksesta. mut nopeesti ne pari kuukautta menee. Ei nukkunut aluks kovin yhtäaikaa, mutta aloin rytmittää niin että herätin toisenkin jos toinen heräs, sitten syötöt yhtäaikaa jne. Vaikka isi töissä, en jäänyt kotiin odotteleen vaan liikkeelle kolmisin. Ihmeesti haba kasvaa kun kahta kantelee :)
Nykyään kun lapset reilun vuoden, tehdään jo melkeinpä mitä vaan.
Hei,
meillä on 2 1/2 v. kaksospojat. Minulla on neljä lasta, 2. ja 3. ovat nämä kaksospojat. Kun pojat olivat 1v.2kk. syntyi kuopuksemme, tyttö. Raskausaika poikien kanssa meni hyvin. Jouduin tosin jäämään pois töistä jo raskauden puolivälissä, kun jalkapöytä kipeytyi niin pahasti. Oli vanha vamma, joka ei kestänyt painonnousua ja kävelyä. Supistuksia oli jonkunverran rv. 35 alkaen, muttei mitään ihmeellistä. Pojat syntyivät suunnitellulla sektiolla rv. 39 ja olivat 2770g. ja 2500g. Ei ollut mitään tarvetta vuodelepoon, liikkumaan pystyin ihan normaalisti, kun oli kunnolliset tukikengät. En harrastanut juoksua/hyppimistä, kun pelkäsin vauvojen päiden kolkkaavan yhteen kohdussa, joten liikuin hitaasta ja tasaisesti varoen äkkinäisiä liikkeitä, jotka voisivat vauvoja heilautella. Toki pystyin kääntämään kylkeä sängyssä, mutta hitaasti ja varovaisesti, että maha pysyi perässä. Minua vaan niin pelotti että päät klikkaa yhteen.
Syöttäminen oli melko helppoa, toinen rinnalla ja samaan aikaan toiselle pullosta sohvalla korviketta. Sittereissä pulloista syöttäminen onnistuu hyvin, pullot vaan molempiin käsiin. Kannatta ostaa valmista korviketta, eikä niitä jauheita, joita sitten sekoitellaan. Helpottaa sinun elämääsi ja on paljon nopeampaa. Kun vauva huutaa nälkää, äiti laskee mielessään sekuntteja, silloin kaiken pitää luistaa ja maito saada nopeasti pulloon ja vauvalle, että saa vauvan rauhoittumaan. Ei sitä halua kuunnella. Sitten, kannattaa antaa niin vahvaa ruokaa kuin vain mahdollista. Eli meillä alettiin lisäämään iltasyöttömaitoihin noin 3 kk. ikäisenä puolet velliä. Sillä mahat pysyi kylläisinä pidempään ja me saimme hyvät yöunet. Pian laitokselta tultuamme pojat aloitivat melko säännöllisen rytmin unien ja syönnin suhteen. Ruokaa 4 tunninvälein ja lopun aikaa nukkuivat. Unen määrä vähitellen väheni, nyt nukkuvat yhdet noin 1 1/2 tunnin päiväunet, joskus pidempäänkin. Pieninä nukkuivat paljon samaan aikaan, nykyään ehkä 3 kertaa viikossa osuu uni samaan aikaan. Kun ovat ensimmäisesi, niin varmaankin on mahdollista, että nukkuvat kuntosalillakäyntisi ajan vaunuissa, kun vaan ensin syötät pienet mahat täpötäyteen. Minun kokemuksesta vauvat eivät paljon muuta huuda kuin sitä, että niillä on nälkä. Pojille annoin kumpaisellekkin yhden rinnan ja kun lutkutusta oli kestänyt noin puoli tuntia, rinta oli varmasti tyhjä, jonka jälkeen annoin korviketta, jos sitä vaan meni, mahan täyteen. Näin molemmat pojat saivat vuorollaan rintaa ja sitten korviketta niin paljon kuin oli tarvetta. Kun pääset aloittamaan soseet, mahat pysyvät taas vähän paremmin kylläisinä. Puurojen aloitus on tosi hyvä homma ja vellit myös. Meillä sekoitettiin vellit (puolet velliä puolet korviketta), niin pystyi syöttämään tavallisella maitotutilla tuttipullosta. Vellitutti on niin isoreikäinen, että sieltä holahtaa velliä kauheet määrät. Vellikin ostettiin valmiina, se on helpointa, ei tarvii sekoitella mitään.
Meillä on ollut suuri apu harsovaipoista, vaikkei niitä vaippoina käytetäkkään. Meillä harsoja on valtava määrä, ja niitä myös kuluu paljon. Kannattaa hankkia vähintään 20 harsoa, niitä ei koskaan oo liikaa. Niillä voi pyyhkiä kaiken. Sitten kun syövät soseita, niin niillä on hyvä kostutettuina syötön jälkeen pyyhkiä ensin naama, sitten kädet, sitten vaatteet, sitten syöttötuolin tarjotin ja viimeiseksi lattia. Niin sitten on valmista ja harso pesuun. Pyykkiä tulee paljon. Harsoja varsinkin. Kannattaa laittaa märät, ruokaiset harsot etikkaveteen pesua odottamaan (1/2 dl. etikkaa ja 1/2 ämpärillistä vettä), sinne vaan ämpäriin odottamaan pesua, kun harsoja likaisena noin 20-30, eli parin päivän satsi, voi ne sitten pestä. Harsoilla saa pyyhittyä kaiken, puklut ym. ja niitä tulee. Joten kannattaa varata niitä. Meillä niitä ainakin käytetään koko ajan.
Syöttötuolit on hyvä olla tarjottimellisia. Meillä ikean antilop syöttötuolit, hyvin ovat toimineet. Tarjottimet on tosi käytännölliset, sitten kun lapset kasvavat vähän.
Syötöistä sen verran vielä, että kannattaa olla kaksi syöttötuolia rinnakkain. Sitten vaan laittaa ruokaa vuorotellen suihin. Siinä saa pian hyvin kiini rytmistä ja lapsella on juuri sopivasti aikaa nielaista ruokansa, kun uusi lusikallinen saapuu. Nämä jutut kyllä sitten oppii, kun syöttää.
Liikkuminen on helppoa kaksosten rattailla. Ei juuri poikkea yhden lapsen viemisestä ulos, nyt vaan on kaksi mukana.
Kaksoset on parempi onnenpotku, kuin että voittaisi lotossa 8 miljoonaa, huomaat kyllä.
Nyt toivon lisää lapsia, ja hartaasti toivon, että voisin saada taas kaksoset.
Tsemppiä!
Esikoisia odottelen rv 10+4. Olin kanssa vähän kauhuissani ja kaipailisin tietoa kanssa kumppaneiltta. :) Olin kyllä äiti-ihminen mutta kova nukkumaan. Mikä saattaa olla raskainta mulle etten saa tarpeeksi unta. En pelkää joutuvani "vankilaan# Mutta liikkuminen jännittää..
Ja se mietityttää mitä kaikkea pitää ostaa ja paljonko?? Oon jo vaunuja kattellut.