Mitä teille täydellisille äideille tapahtuu, kun vauvaikä on ohi??

ettekö tunne ketään, joka pitää 3+ vuotiasta lastaan 9 tuntia päivässä päiväkodissa. Jo siinä mennään mielestäni pahasti pieleen. Ok, itse laitoin lapseni hoitoon aika aikaisin, mutta ei tulisi mieleenkään pitää (ellei siis ehdottoman pakollista rahatilanteen vuoksi) lasta niin kauaa päiväkodissa per päivä. Entä, luetaanko lapsille tuttavaperheisänne joka päivä? Opetetaanko lukemaan ja laskemaan? Kuitenkin lähes jokainen äiti yrittää hysteerisesti imettää ja tosiaan käy näissä muskareissa ja alle 1-vuotiasta käytetään kerran viikossa pulkkamäessä... Kunhan vaan ihmettelen... ap

ne jotka pitää vauvoistaan hyvän huolen, huolehtii lapsistaan myös aikuisiksi asti. Ja sama toisin päin. Mutta jos tosiaan sinun tuttusi ovat tuollaisia niin kai sinulla sitten on sellainen kuva äideistä.

ne jotka pitää vauvoistaan hyvän huolen, huolehtii lapsistaan myös aikuisiksi asti. Ja sama toisin päin. Mutta jos tosiaan sinun tuttusi ovat tuollaisia niin kai sinulla sitten on sellainen kuva äideistä.

Minä olin lasten kanssa kotona rennosti ja ihan rennosti oli isäkin, päiväkotiin lapset menivät 3-ja 5-vuotiaana ja tekivät alle 7h päivää. On luettu ja opetettu kaikenlaista mutta minä en ota tuosta mitään gloriaa enkä ala arvostelemaan muita, itsetunto on nimittäin kohdillaan.

Hieno juttu että yrität paikata vauva-ajan epäonnistumisiasi nyt lasten ollessa isompia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vauva-aikana "ylisuorittaneet" äidit olisivat mitenkään laiskistuneet lastensa kasvaessa.



Se, ettet imettänyt, etkä hoitanut kotona pitkään, ei tee sinusta huonoa äitiä. Olet ihan samalla lähtöviivalla imettäneiden ja kotihoidettujen lasten äitien kanssa, eikä sinun tarvitse mustamaalata ketään kohottaaksesi omaa asemaasi.

ja toisekseen tarkoittaako AP sitä et äitien pitää opettaa viisvuotiailleen asioita joita tullaan käymään sitten koulussa läpi??

5-6 vuotiaalla on mun mielestä oikeus olla lapsi ja leikkiä höpöhommia,kyllä siellä koulussa "aikuistutaan" liiankin nopeasti.

ja olen vastaaviin tapauksiin törmännyt itsekin.



Lisäksi yksi tuttava on kroonisesti vauvakuumeinen. Lapsia tekee lisää, ja uusin vauva on aina ihana, mutta kun vauvaikä on ohi niin ei oikein jaksa enää :P Ei vanhemmat lapset heitteillä ole, mutta äiti valittaa kun on raskasta eikä jaksa/viitsi antaa huomiota vanhemmille lapsille.

vauva-aikaa ylisuoritetaan.

Eli hyvä äiti ei laula vauvamahalleen, ei imetä, ei viihdy kotona vauvan kanssa, ei käy muskareissa, ei vauvauinneissa.

Mutta opettaa 5-vuotiasta lukemaan ja kuskaa harrastuksissa ja lukee ääneen.

Tästä on espoon hyvät äidit tehty.

Anteeksi, että minäkin murkkujen äitinä (joka jopa uskaltaa tenttiä murkulta enkun sanoja tms. vaikka on laulanut mahalleen). Kyse olikin siis 5-vuotiaiden espoolaisten lapsien äideistä.

Älkääkä kaikki tulkitko tätä heti niin, että on väärin, jos vauvalle mahassa ei lauleta, vaan tarkoitan, että miksi samaa vaivaa ei nähdä vanhempien kohdalla.

t. ap

ja olen vastaaviin tapauksiin törmännyt itsekin.

Lisäksi yksi tuttava on kroonisesti vauvakuumeinen. Lapsia tekee lisää, ja uusin vauva on aina ihana, mutta kun vauvaikä on ohi niin ei oikein jaksa enää :P Ei vanhemmat lapset heitteillä ole, mutta äiti valittaa kun on raskasta eikä jaksa/viitsi antaa huomiota vanhemmille lapsille.

ja olen vastaaviin tapauksiin törmännyt itsekin.

Lisäksi yksi tuttava on kroonisesti vauvakuumeinen. Lapsia tekee lisää, ja uusin vauva on aina ihana, mutta kun vauvaikä on ohi niin ei oikein jaksa enää :P Ei vanhemmat lapset heitteillä ole, mutta äiti valittaa kun on raskasta eikä jaksa/viitsi antaa huomiota vanhemmille lapsille.

ihan mielenkiinnosta, ovatko nämä kuvailemasi tapaukset yleisiä? Sääntö vai poikkeus?

huomannut samaa ilmiötä. En tiedä, miksi just vauva-aikaan usein panostetaan niin paljon verrattuna myöhempään aikaan. Ei riitä enää energiaa?

vauvan hoidosta usein hössätään jopa pikkutarkasti mutta isommat saavat juosta omia menojaan eikä lapsille edes lueta. Tälläistä meininkiä olen nähnyt tuttavapiirissäni.



Välillä se "hoidan niin täydellisesti vauvaani" on jopa ärsyttävää ja mietin että kun lapset ovat 11v , harva enää kehuu täydellisillä virikkeillään kun lapset ovat kaikki loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän taviksia.



Itse olen keskiverto, niin vauva-aikana kuin nytkin kun vanhin on eskarissa. lukemaan tosin opetin kun halusi ja luen paljon hänelle mutta askartelusta on kulunut tovi...

Tunnen pari äitiä, joille on käynyt kuvailemallasi tavalla, ainakin suurinpiirtein. Heidän kohdallaan kyse ei ole uran luomisesta, mutta mieenkiinnon suuntaamisesta toisaalle kuitenkin. Nämä äidit ovat olleet hyvin aktiivisia ja tarkkoja äitejä vauvoillensa mutta lasten kasvettua tilanne on muutunut huimasti. Toki se on ihan normaalia ja tervettäkin, mutta mielenkiintoista mielestäni.

meistä täydellisistä äideistä tulee niitä iljettäviä ja pervoja anoppeja :D

meistä täydellisistä äideistä tulee niitä iljettäviä ja pervoja anoppeja :D

t. se murkkujen äiti

Ei oikeastaan yleisiä, mutta ei mitään varsinaisesti harvinaisiakaan (paitsi tuo yksi äärivauvakuumeinen, muita vastaavanlaisia en ole tavannut). Eli olen siis säännöllisesti törmännyt näihin jotka ovat kotona 1-1,5 v ja "suorittavat äitiyttä", mutta kun lapsi laitetaan hoitoon ovat päivät tosi pitkiä eikä lapsen kanssa jakseta puuhailla (leikkiä, askarrella jne).

ihan mielenkiinnosta, ovatko nämä kuvailemasi tapaukset yleisiä? Sääntö vai poikkeus?

meistä täydellisistä äideistä tulee niitä iljettäviä ja pervoja anoppeja :D

Minä kyllä ymmärrän, mitä tarkoitat. Mutta meitä vanhempia on monenlaisia. Tämä ei ehkä liity suoraan tähän asiaan, mutta olen ihmetellyt tuttavaperheen lasta. Äiti hoiti vauvaa "vauvantahtoisesti" alusta lähtien, eli nukutti tissi suussa, jos vauva niin halusi ym.



Nyt tämä lapsi on aivan järkyttävä! Saa kauheita huutokohtauksia jos tahto ei mene läpi. Sitten vanhemmat luovuttavat ja antavat periksi. Lisäksi lapselta ei vaadita kaunista käytöstä, anteeksi pyytämistä tai opeteta perusteita kuten lelua ei oteta toisen kädestä.



Tämä huolettaa siksi, että meidän lapsi jo kerran järkyttyi tosi pahasti, kun tämä lapsi repi lelun hänen kädestään. Menin kieltämään, jolloin lapsi sai huutoraivarit. Oma lapseni meni aivan hämilleen ja meni paniikissa tarjoamaan lelun takaisin. Lisäksi tämä lapsi saattaa esim. tyrkkiä kun aikuisten silmä välttää.



En haluaisi omalleni opettaa, että tältä lapselta hyväksytään kaikki, myös toisten vahingoittaminen.



Lapseni jo vähän pelkää tätä tuttavan lasta muutenkin.

leikki-ikäinen, murkusta puhumattakaan!, tarvitsisi ihan kauheasti sitä äitiä/isää. Ihan kaikki tapa- ja kulttuurikasvatuskin tehdään siinä iässä, ei vauvana. Vauva tarvitsee ap:n mielestä lämpöä, rakkautta ja ruokaa, kun vanhempi lapsi myös virikkeitä, haasteita, ymmärrystä, huumoria.... yms

ap

Tunnen pari äitiä, joille on käynyt kuvailemallasi tavalla, ainakin suurinpiirtein. Heidän kohdallaan kyse ei ole uran luomisesta, mutta mieenkiinnon suuntaamisesta toisaalle kuitenkin. Nämä äidit ovat olleet hyvin aktiivisia ja tarkkoja äitejä vauvoillensa mutta lasten kasvettua tilanne on muutunut huimasti. Toki se on ihan normaalia ja tervettäkin, mutta mielenkiintoista mielestäni.

huomaat, miten ne Kaikki tyrkkivät, kun silmä välttää. En sanoisi, että tämä on merkki vielä yhtään mistään.

On siis vauvojen äitejä, jotka ylisuorittavat. Laulavat, jumppaavat, kahvittelevat kaupungilla muiden äitejen kanssa. Ja nämä asiat tunnutaan tekevän siksi, kun niin kuuluu eikä välttämättä siksi, että itsestä tuntuu hyvälle tehdä niin.

Pitää näyttää vauvaa ja onnellista vauvaelämää muillekin.



On sitten myös vauvojen äitejä, jotka eivät kauheasti piittaa vauvoistaan. Ja näiden väliinkin mahtuu minenlaisia äitejä.



Leikki- ja kouluikäisten äideitä löytyy myös kaikennäköisiä. Niitä jotka eivät todellakaan katso onko lapsella hyvät ja lämpöiset ulkovaatteet jne ja niitä jotka melkein vaan lastensa kautta elävät.

Mutta en osaa noin mustavalkoisesti ajatella kuin ap, että tietynlainen vauvaajan äitiys johtaa tiettyyn leikki-ikä-äitiyteen.

Toki jos äidillä on hyvä työpaikka, josta hän pitää ja vielä ansaitsee hyvin, niin hän vauvavuoden jälkeen tuntee varmaan vetoa palata äkkiä töihin. Ja kun puhut äideistä jotka ovat sitä vauvaa kiikuttaneet sinne ja tänne, niin aika moni heitä varmaan on aika hyvin tienaava, jotta on varaa ostaa viimeitä huutoa olevat vaunut ja mennä vauvamuskariin ja kahville. Joten siinä mielessä nämä asiat voivat liittyä tosiinsa.



Mutta itseäni en esim. tunnista kuuluvaksi kumpaankaan kastiin.

Minulle esim. se imetys on tosi tärekä juttu. Mutta en ole laulanut vauvamahalle. 3 ekaa ovat käyneet vauvamuskarissa, 4. ei.

Haluaisin hakea lapset hoidosta mahdollisimman nopeasti pois. Ja pieniä en haluaisi hoitoon viedäkään. Haluan, että lapsilla on lämpöiset vaatteet jne. 2 isompaa lasta harrastavat ja kaksi pienempää eivät. Puuhaame yhdessä koko perheellä paljon kaikenlaista, ulkoilemme, retkeilemme, matkustelemme, autoilemme jne.



Mielstäni olin hyvä vauvan äiti, mutta myös hyvä koululaisen äiti. En ymmärrä miksi pitkä imetys aiheuttaisi sen, että lapseni ei isompana ole enää se tärkein juttu minulle?



Eiköhän näissä jutuissa se luonne vaikuta aika paljon. Tuskin se miten on vauvaansa hoitanut.

mutta jos tajusin, niin olen vähän eri mieltä :)

eli mielestäni esim. mahalle laulaminen (jota en tosin itse tehnyt), se, että viihtyy vauvan kanssa, seurustelee, edes yrittää imetystä, pitää paljon sylissä jne. osoittavat myönteistä kiinnostusta vauvaan ja ovat ikään kuin indikaattoreita "hyvästä vanhemmuudesta" vauvaiässä.

Sen sijaan kouluaineiden opettaminen ja harrastuksiin vieminen ei mielestäni samalla tavalla osoita myönteistä kiinnostusta 5-vuotiaaseen. Vastaavia asioita olisivat mielestäni kyllä juuri mainitsemasi hoitopäivien pitäminen lyhyinä ja lukeminen, mutta myös ajan viettäminen lapsen kanssa, hellyys ja läheisyys, kiinnostus lapsen asioihin, lapsen huolten kuuntelu ja auttaminen niissä.

Mutta se ei ollut tässä pointtina. Toivottavasti joku tajuaa pointtini nyt viimein. Edes joku?

Totta kai hänelle pitää suoda mahdollisuuksia saada noiden taitojen oppimista tukevia virikkeitä, mm. lukemalla lapsille ääneen, mutta vanhempien ei tarvitse opettaa lukemista ja laskemista ollakseen hyviä vanhempia.

t. luokanopettaja-äiti

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että vauva ei tarvitse muskareita, jumppaa, värikylpyjä tai mitään ihmeellistä kasvaakseen ja kehittyäkseen normaalisti. Rakkaus, syli, huolenpito ja ruoka riittää vauvan kasvuun ja kehitykseen. En sano, että näistä kerhoista yms. mitään haittaakaan on vauvalle, mutta joillekin äideille niistä saattaa tulla nimenomaan ylisuorittamista ja pakko, koska kaikki muutkin käyvät. Ei tietenkään kaikille, mutta osalle kyllä.



Isompi lapsi sitten taas tarvitsee ihan eri tavalla yhteistä tekemistä. MUTTA sen yhteisen tekemisen ei tarvitse välttämättä olla ohjattua harrastusta tms. Väitän, että normaali yhdessä oleminen kotona, arki askareiden tekeminen yhdessä, lukeminen, pelaaminen, ulkoilu ja myös vapaa leikki antaa lapselle paljon eväitä oppimiseen ja kehittymiseen. Myöskään isomman lapsen kohdalla ei tarvitse aina olla mitään ohjattua toimintaa vaan joskus saa ja pitää olla myös tylsää.



Itse olen kyllä sitä mieltä, että vauvaan ja hänen tarpeisiinsa sesitiivisesti suhtautuvat vanhemmat eivät tätä kykyä kadota myöskään lapsen kasvaessa.