Kaveri haluaa palata töihin pojan ollessa 8kk. Teinkö väärin, kun

Ihan sama vauvasta - kunhan kaveri ei loukkaannu?



ap

mutta oletan, ettet ihan niin hienovaraisesti toiminut, joten ihan ymmärrettävää, ettei seuraasi enää kaivata.

Teit väärin, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia ja kukin perhe tekee kuten parhaaksi näkevät. Joka tapauksessa vanhempainrahakausi olisi loppunut eikä kaikilla ole varaa olla kauempaa kotona.



En yhtään ihmettele, vaikka kaveri olisikin suuttunut. Niin minäkin olisin tehnyt.

asiaa puhuit! hänelle vain kolahti niin lujaa, kun joku sanoo ääneen tuon kamalan itsekkyyden.

Mitä toisen töihinpaluu sinulle kuuluu. Kumma kyllä lapsen parhaaksi jeesustelevilla yleensä takki kääntyy siinä vaiheessa kun tulee toinen vauva ja silloin yllättäen lapsen paras onkin "päästä" päiväkotiin äidin ja vauvan tieltä.

Ja kantansa voi tuoda esille hyvin monella tavalla...

En ottaisi kärkkäästi kantaa toisten valintoihin. Ystävän tehtävä ei ole arvostella ystävää, vaikka ei itse kaikissa asioissa toimisi samalla tavalla. Jos ystäväsi olisi kovasti pohtinut tilannetta, mennäkö töihin vai ei, oisit voinu tuoda oman kantasi esille. Mutta jos toinen on päätöksensä tehnyt, ei asia sulle kuulu.

vaikka olisin itse eri mieltä.

Tuo hoitoon vieminen tietinkn on jokaisen oma valinta, mutta kyllä mielipiteen silti saa sanoa. Se on sitten eri asia jos sen esittää toista loukkaavasti.

Voisiko olla että kaverisi oikeastaan haluaisikin olla kotona mutta joutuu esim. taloudellisista syistä töihin ja siksi herkästi loukkaantuu tästä aiheesta?

toisaalta kalikka saattoi kalahtaa - sanoit miten nätisti tahansa.

Olisin minäkin saattanut jotain sanoa tilallasi.

huoh...

niin kaverikin saa olla.

Minulta olisi tullut itku tuossa vaiheessa. Jouduin viemään lapset 8 kk ikäisenä hoitoon, juuri otettu iso asuntolaina ja esim. 2 kk myöhemmin mulle ei olisi ollut enää työtä tarjolla.

Ainakaan päiväkoti ei ole kasikuisen paikka, se jos mikä on varma.

Vain pakolliset asiat hoidetaan, sylihoitoa ei pahemmin saa, kiintymissuhde kehittymisvaihessa, tulee juuri ujosteluvaihe jne. Lista on loputon.



terv. lto, joka ei missään nimessä veisi omaa vauvaa pk:iin hoitoon

Ehkä olisit voinut sanoa kaverille, että se on 8kuisenakin vielä mahdottoman pieni. Ja sitten olisit voinut kysellä, oisko mitenkään mahdollista järjestää lapsen hoito esim. niin, että isä jää tuolloin kotiin? Minäkin luulin ennen lapsia, että 1v on jo iso, nyt minusta 2,5v kuopus on vielä mahdottoman pieni....

pitänyt olla hiljaa. Saat olla eri mieltä (olen itsekin), mutta ei sitä tarvitse mennä sanomaan päin naamaa kenellekään, varsinkaan siinä muodossa, että sinä olet oikeassa ja hyvä äiti mutta kaverisi huono äiti, jos laittaa lapsensa hoitoon tuon ikäisenä.



Taustoista ei kuitenkaan ulkopuolinen kaikkea voi tietää, siksikin olisi hyvä hillitä kieltään.



Eikä se aikainen hoidon aloitus nyt niin paha asia voi olla lapsellekaan, ihan yleistä on viedä muutaman kuukauden ikäisiä lapsia hoitoon -ei vain täällä suomessa ole tapana! Normaaleja ihmisiä kuitenkin heistäkin kasvaa, samoin oman sukupolveni alle 1v hoitoon viedyistä on tullut ihan kunnollisia perheenäitejä ja -isiä, tunne-elämältään normaaleja eikä muitakaan ongelmia elämässä.

Tuskin ystäväsi sinun opetuksiasi kaipaa.



Toki mielipiteensä saa sanoa, mutta näissä asioissa kannattaa lähestyä aika varovasti ja omalta kantiltaan. "Voi, minä en malttaisi noin pientä vielä laittaa hoitoon" on ok. Sanelupolitiikka ei.

oma mielipiteensä, vaikka sitä kukaan ei kysyisi. En mä ainakaan ole sanonut ystävälleni mistään, vaikka hän on monessa asiassa tehnyt mielestäni tyhmästi. Ei varmaan oltais enää ystäviä, jos olisin aina sanonut, mitä ajattelen: esim

- ei kannata muuttaa tuon miehen kanssa yhteen

- kannattaisi jo erota tuosta miehestä

- ei ole järkeä muuttaa maalle, jos sulla ei ole varaa ostaa autoa, et pääse sieltä mihinkään

- ei kannattaisi ensin ottaa isoa asuntolainaa ja sitten päättääkin alkaa opiskelijaksi

- ei kannattaisi jatkuvasti harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, jos et kuitenkaan halua raskaaksi



ja listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Ehkä olisit voinut sanoa kaverille, että se on 8kuisenakin vielä mahdottoman pieni. Ja sitten olisit voinut kysellä, oisko mitenkään mahdollista järjestää lapsen hoito esim. niin, että isä jää tuolloin kotiin? Minäkin luulin ennen lapsia, että 1v on jo iso, nyt minusta 2,5v kuopus on vielä mahdottoman pieni....

Kai te tajuatte eron mielipiteen ilmaisussa, neuvon antamisessa ja toisten asioihin puuttumisessa?

Mielipide: Itse en viesi noin pientä tarhaan. Mielestäni 8kk on aika aikaista. Mutta tiedät itse varmaan parhaiten mitä teille sopii.

Toisten asioihin puuttuminen: Ei noin pientä voi tarhaan viedä! Etkäö voi muulla tavoin järjestää! Mitä isä tekee, eikö hän voi jäädä kotiin! Kauheaa! Pieni ressukka kärsii koko loppuikänsä!

Miten voit tehdä noin itsekkäästi!!

Miettikää eroja..

Tuskin mielipide oli ystävällesi yllätys. Ja tuskin ap kertoi ihan kysymättä mielipidettään, jos kerran ystävä oli jo kertonut töihinpaluustaan. NAurettava ajatus palata jo töihin, mutta kukin tyylillään. Lapsia vain käy sääliksi.

antaa ajan kulua, äidin mieli voi muuttua kunhan ehtii kiintyä lapseensa. Hän ei ole elänyt vielä riittävästi vauvansa kanssa ja kiintymyssuhde on vielä hänen tapauksessaan hakusessa.



Itse en pystyisi tuohon että veisin noin pienen vauvan hoitoon kun on muitakin mahdollisuuksia. Nykyään ei ole pakko.



Sellainen pari vuotta on minimi jolloin lapsi on kykenevä menevään hoitopaikkaan. Rajana on se että lapsi kävelee, puhuu sekä syö itse. Osaa ilmaista tarpeensa.

Äitiyslomat pidetty ja töihin on joidenkin pakko mennä. Ihan kaikilla ei ole mahdollisuutta edes jäädä kotiin vauvan kanssa ja lisäksi jotkut meistä ovat vaan onnellisempia kun on työ mitä tehdä. Perhekin voi paremmin kun äiti on tyytyväinen. Ensi kerralla opidät vaan mölyt mahassasi ja olet hiljaa etkä kommentoi toisten asioita.