Lue keskustelun säännöt.
Tytöt tulee ihanammaksi kun kasvavat ja pojat vaikeammiksi
25.01.2011 |
tai näin ainakin nyt tuntuu... 3 poikaa hyvin eri-ikäisiä, ja kyllä nekin oli suloisia pienenä, mutta n. 3-4 v täytettyään, huh... en vaan jotenkin handlaa niitä.
tyttö nyt vielä aika pieni, ja vauvana en jotenkin edes osannut / uskaltanut "iloita" siitä että lopulta on tyttö, tuntui että ei nyt niin kovin suurta eroa ole (paitsi vaatteiden väri).
mutta nyt mitä enemmän hän kasvaa ja alkaa vähitellen muuttua pieneksi neidiksi - niin ihana!
suloinen, reipas, auttavainen, omatoiminen. pojat ei pue vielä isonakaan, hän alkoi pukemaan jo 1-vuotiaana jotain vaatekappaleita. Ihana seurata pientä "prinsessaa."'
Leikitkin sellaisia kuin itse leikin pienenä, pitkäjänteisiä ja kehittyneitä, vaikkei hän vielä osaa edes paljon puhua. Huomaa että niissä on kuitenkin jo ajatusta mukana.
Pojilla menee kaikki riehumiseksi, lyömiseksi, mahtailuksi.
Ja vaikka kuinka olen poikia yrittänyt kasvattaa neutraalisti ja ohjata kauniisiin asioihin, myös nukkeleikkeihin ym., niin kyllä se hirviö/ase/tietokone/telkkari/tietsikkapeli/taistelu/tappaminen/pyssyt-kiinnostus niin iskee läpi että huh...
Tytölle helppo keksiä kivoja järkeviä lahjojakin, pojan kanssa saa aina vähän "ohjailla" kun en haluaisi kotiini sitä kauheaa rumaa tavaraa mitä pojille paljon markkinoidaan.
(Toki pojillekin on paljon kivoja leluja, mutta niitä meillä 3 pojan jälkeen on jo niin paljon, että nuorimmalle tosiaan saa aina miettiä mitä vielä kannattaisi hommata...)
MIKSI mä en voinut saada / tehdä sitä tyttöä aiemmin!!! Niin ihanaa olla tytön äiti, olisinpa ollut tätä jo 10 v. sitten!! (Ja siis kun olisin ollut tarpeeksi fiksu, niin olisin noudattanut tytöntekokonsteja jo aiemmin ja etsinyt niitä - tekemällä tämäkin nyt tehtiin. Aiemmin vain esim. oli niin "kiire" tulla raskaaksi keinolla millä hyvänsä, että konstit jäi noudattamatta. Itseäni saan syyttää...)
Haluaisin vielä toisen tytön, mutta se olisi sitten jo 5. lapsi, ja ikä tulee pian vastaan... ja pakko mennä työelämäänkin välillä pariksi vuodeksi ainakin.
Kommentit (43)
avoimet välit ja kunnioitustakin...ei paranis niin yleistää kun ei ole kokemusta kuin siitä omasta kullannupusta. olen kyllä kuullut paljonkin juttua teinipojista joista poliisit ja koulun väki soittelee jatkuvasti kotiin kun tekevät kiusaa ja ilkivaltaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teini-iässä...valitettava tosiasia.
mä en tajua miksi aina vähätellään sitä fyysista pahan tekemistä ja tyttöjen henkistä "juonittelua" suurennellaan. Onko se henkinen väkivalta muka jotenkin pahempaa kuin fyysinen? Sitä paitsi teinipojat jos ketkä osaavat olla myös ilkeitä sen tietää mun tokaluokkalainen tyttölapseni joka joutui sellaistan kiusaamaksi koulumatkalla :( teinitytöt eivät ihan heti kyllä kiusaa pikkulapsia...
Hyvin harva poika haluaa tietoisesti piinata, eivät vaan tajua tekemäänsä pahaa. Tytöt sen sijaan tekevät sitä ihan tarkoituksella vahvistakseen tulevia ihmissuhdetaitoja. Ja eka kohde on tietty äiti :)
Odotapas kun kyseiset herrat ja neidit ovat 14v, tytöt ovat aivan hirviöitä nokkiessaan äideistään heikot kohdat esiin. Pojat eivät tapa henkisesti äitejään joka päivä.
Tytöt on äidille haasteellisia teini-iässä ja usein aikuisiänkin. Etsivät virheitä, syyttävät kasvatusta ja ovat niin pätevää kuin olla voi.Pojilla on aikuisena tietty kunnioitus äitejään kohtaan ja kyllä on teini-iässäkin.Kertovat asioistaan ja helppo viljellä huumoria.
Tytöt ovat armottomia besser-wissereitä ja vetävät herneen nenuun herkästä. Toki luonnekin asiaan vaikuttaa.
-en ole koskaan toivonut tyttöä koska voin kuvitella että tytön kasvattaminen täyttä hlvettiä;
1)teini-ikä varmasti hirveää
2)aina joutuisi pelkäämään että tyttö tulee nuorena raskaaksi
3)tyttöjen kieroilu ja ilkeily alkaa tosi nuorena
4)nuoret tytöt nykyään tosi hukassa;pukeutuvat kuin pienet pimut ja käyttäytyvät RUMASTI
5)uskon että pojat kunnioittavat nuorena ja aikuisina äitiään enemmän, tyttöjen ja äitien suhde voi olla aika vihan täytteistä...
..mutta tämä siis vain MINUN mielipiteeni,
olen vaan onnellinen että minulla on poikia!!
Tytöt ovat murrosiässä usein vaikeampia tai heidän konflikteihinsa on vaikea puuttua tai löytää edes ratkaisua. Olen yli 10 vuotta ollut alalla, ja omissa luokissani on ollut vain vakavia tyttöjen välisiä konflikteja, joita on selvitelty todella laajasti. Yksi poika on ollut koulupinnari, ja käytiin vanhempien kanssa palavereja tästä (siis syrjäytymisvaarassakin aika tavalla). Samoin yksi tyttö oli tällainen pinnari, ja hän joutuikin sitten koulukotiin (poika ei, koska vanhemmat eivät halunneet).
Niitä hankalia poikia toki on ollut muilla luokilla, ja olen siis heitä opettanut. Näitä on joka luokka-asteella aina muutamia. Ovat heikkoja, isokokoisia ja yleensä kotiolot aika huonot. Silti heidän kanssaan on tullut toimeen, kun on tehty nokkimisjärjestys selväksi. Sen sijaan hyvistä kodeista tulleet tytöt ovat usein ryhmissä TODELLA hankalia, jos päättävät olla. Saa todella käyttää ihmissuhdetaitojaan, jotta arki sujuu. :) Näillä tytöillä on monesti tosin äitiinsä hvyä suhde tai sitten äiti muuten vain naarasleijonana syöksyy paikalle vakuuttamaan, että tytössä ei ole mitään vikaa, kun ei kestä ajatusta siitä, että tyttö todella osaa olla hankala. Poikien vanhemmat muuten helpommin myöntävät ongelman ja ovat valmiimpia osallistumaan palavereihin. Voipi ollakin, että ongelma on juuri tuossa, että tytöt pelaavat siellä kotonakin vanhemmillaan peliä eivätkä tunnusta, ei. Aina on vika opessa tai luokkatoverissa. Ja helppoahan se onkin, kun kotona uskotaan joka sana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täysin allekirjoita väittämääsi. Tytöt olivat pienenä rauhallisempia kuin nyt teininä mielen osoittaminen on terävämpää kuin ennen. Poika, joka myös on teini-iässä oli pienenä hyvin raju mutta on nykyään ajattelevainen, harkitsevainen ja hyvin älykäs. Rakastan kaikkia lapsiani mutta tätä poikaa jotenkin kunnioittavammin, niinkuin vieraammin. Vähän samalla tavalla kun miestänikin.
Myönnän kyllä että ymmärrän tyttöjäni paremmin koska olen nainen. Mutta ehkä juuri siksi en ota heidän temperamenttinsa ilmaisuja niin tosissani kun tiedän liian hyvin milloin on aidosta asiasta kysymys ja milloin ei. Poikaa en osaa tulkita niin hyvin. Siksi joudun arvailemaan ja kohtelen varmaan poikaa varovaisemmin.
On IHANAA olla molempien sukupuolien äiti. Elämä ei enää rikkaampi voisi olla.
Tai no, kaikki lapset on olleen pieninä ihania ja on vieläkin, mutta tyttö se vasta vaikea ja hankala oli kun kasvoi. Murrosikäisenä asui vuoden laitoksessa, syystä että sitä ei saatu kuriin. Ei saanut tosin laitoskaan, karkas se sieltäkin pariin otteeseen.
17-vuotiaana muutti takaisin kotiin ja silloin oli jo sitä järkeä päässä ja murkkuikä ohi.
Nyt on 19-vuotias opiskelijan ja kaikki ok. Asuu omillaan ja käy töissä osa-aikaisesti.
Pojat on olleen meillä helppoja tapauksia, nuorempi on nyt 13 vuotta ja vanhempi 16-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun totuuden torvena kirjoittaa ,vaikkei tytär edes teini-ikää lähelläkään. Heh.
Nää on aina yhtä huvittavia nää sukupuolikeskustelut. Sylki lentäen tosissaan tapellaan asiasta, jossa ei ole mitään tappelemista.
t. tytön äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ensinnä - tietenkään en koko ajan ajattele näin enkä aina tunne näin. Mutta just nyt vähän aikaa tulltu tällaisia ajatuksia ja tunteita mitä kirjoitin, ja missäs näitä voisi muualla jäsennellä muidenkin kanssa, kuin täällä...
Tajusin, että se miksi siedän huonommin poikien aktiivisuutta jne., on mullekin OPITTUA. Aluksi kun poikia oli 1-2, ei se häirinnyt.
Mutta ympäristön pikkuhiljaa muokkaaman paineen takia olen alkanut jotenkin rasittumaan itsekin kaikesta poikamaisesta.
Puistoissa jne. esim. kaikki mitä pojat tykkäisi tehdä, tuntuu olevan sellaista, mistä "kunnon äidin" täytyy kieltää: ei saa heittää lumipalloja, ei saa leikkiä kepeillä, ei saa "leikkinyrkkeillä" pikkusiskon kanssa/päälle, ei saa kiroilla, ei saa metelöidä.
Alunperin tuollainen toiminta tulee ainakin meillä pojilla jotenkin luonnostaan eikä siitä ihan kaikkea oikein voi kitkeä - ja miksi pitäisikään? Mutta huomaan että äidit on aina kieltämässä poikiaan kaikesta tällaisesta, tai sitten just ne tyttöjen äidit pyörittelee silmiään.
Mä en enää kehtaa edes mennä mihinkään kylään äititutuille, ellei pääse pelkästään tytön kanssa.
Eli ympäristö hyväksyy kyllä huonommin pojat, ja tässä vuosien varrella mun mielestä yhteiskunta muuttunut asenteissa (jotka ilmenee kirjoittamattomina, käytöksessä) yhä enempi epäsuvaitsevaiseksi poikein käytöstä kohtaan.
Samaan aikaan kyllä kirjotellaan ja puhutaan siitä miten poikia pitää ymmärtää, mutta tämä ei toteudu.
Eli ihme kaksinaismoralismia.
Ja mä nyt sitten sanoin aloituksessa suoraan sen mikä monen käytöksessä ja toiminnassa näkyy, vaikka samat tietty täällä tuomitsee tuollaisen kun sen ääneen sanoo.
ap
googlatkaa ja etsikää netistä, kyllä niitä löytyy. Tältä palstalta aikanaan esim. sain vinkin sivustosta ingender.com. Tosin kaikkea ei kannata uskoa mitä siellä tai muuallakaan sanotaan - pitää ehkä vähän tuntea omaa kroppaansa ja olla omaa fiilistä.
Mutta ainakin meillä on kaikki pojat tehty about samalla tavoin ja tyttö eri tavalla.
En nyt ala sitä tässä analysoimaan kuitenkaan sen enempää.
(SEn voin sanoa että pojan teko on paljon hauskempaa ja nautinnollisempaa :).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotapas kun kyseiset herrat ja neidit ovat 14v, tytöt ovat aivan hirviöitä nokkiessaan äideistään heikot kohdat esiin. Pojat eivät tapa henkisesti äitejään joka päivä.
kuka sanoi ettei mulla ole kokemusta murkkupojista? En nyt laita lasteni tarkkoja ikiä kuitenkaan... mutta ainoa mistä ei siis vielä kokemusta omana lapsena, on murkkutyttö.
(Tosin olen hoitanut ja kasvattanut minua huomattavan paljon nuorempaa siskoani, joten esim. hänesta - ja niiden iki-ihanien parhaiden kavereideni joiden vanhimmat tytöt murkkuja - kokemuksista - tiedän kyllä tyttöjenkin murkkuiästä jotain. )
LUonteesta kyllä kiinni, mutta voin sanoa että jos murkkupoika ei olisikaan yhteiskunnallisesti häirikkö / paikkojen hajottaja tms., niin hän voi olla kyllä äärimmäisen hankala v..ttuilija ja asioiden vääristelijä ja saada minut ihan megaraivon valtaan :(.
Ja en usko että nyt vuosikaudet tuota touhua katsottuani hän tulee ikinä muuttamaan, tuntuu että olen yhden lapsen ihan "turhaan" kasvattanut, luulen että kun hän omilleen joskus ehkä muuttaa, ei meidän välit tule kauhean läheiset olemaan / tuskin hän esim. minua ikinä tulee vanhuusiälläni mitenkään hoitamaan, päinvastoin riistämään :(.
Voisin kuvitella, että vanhoilla päivillä ehkä tyttölapsi olisi kuitenkin se läheisempi äitiään hoitamaan.
ap
on poika, 6v ja tyttö 4v. Poika oli tosi helppo tapaus n 4-vuotiaaksi, sitten alkoi hirveä uhma joka paheni vain pojan täytettyä 5v. Leikit ovat ihan erilaisia, tyttö leikkii rauhallisia leikkejä, piirtää paljon ja muovailee, ei juurikaan iehu. Pojalla taas on tosi rajuja leikkejä päiväkodissa, taisteluleikkejä, hirveää riuhumista ja muuta vastaavaa :/. Tyttö oli tosi hankala 1-2-vuotiaana, kitisi joka asiasta mutta nyt on koko ajan helpompi ja helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On IHANAA olla molempien sukupuolien äiti. Elämä ei enää rikkaampi voisi olla.
eli olen sikäli todella onnellinen ja siunattu (ja tämäkin aloitukseni siis on oikeasti törkeää asiatonta valitusta, mutta hei - av-tyyliin...), että minulla on lapsia ylipäänsä, vielä aika terveitä, ja vielä molempia kuitenkin.
LUulen että ne kaverini joilla vain tyttöjä, ja jotka enempi vähempi dissaavat poikia, ovat pohjimmiltaan tosi kateellisia että heillä ei ole molempia.
Etenkin se joka varsin suoraan ilmaisee aina miten tytöt on niin hyviä, niin olen ihan varma että hänkin kuitenkin mielellään olisi YHDEN pojan ottanut laumaansa... mutta tätä ei hän tietenkään ikinä myönnä.
ap
en haluaisi kotiini sitä kauheaa rumaa tavaraa mitä pojille paljon markkinoidaan.
Mikään pojille markkinoitava tavara (mitä ei ole pakko tietenkään ostaa) ei ole yhtä rumaa kuin pikkutytöille kaupiteltava pinkki hörsö ja petshop-rumilukset.
Tyttömme on täysin mun vastakohta: rauhallinen, harkitseva, erittäin herkkä, introvertti, empaattinen jne. Aivan ihana persoona ja maailman kultaisin lapsi.
Poika taas mua: eloisa, ulospäinsuuntautunut, utelias, nopea tekemisissään jne. Ihana omakuva tuokin....:)
meillä molemmat pojat osaa pukea, toinen kaiken jo itse (täytti juuri 3) ja pienempi kovasti opettelee (1v7kk) ja onnistuukin jossain jo hyvin.
Toki pojat välillä riehuu, mutta kyllä ne tytötkin osaa riehua ja tapella, ja leikkiä sotaleikkejä (nim. itsellä sisko jonka kanssa kyllä oli niin rajut leikit pienenä, että monen pojan leikit kalpenee rinnalla). Mutta molemmat osaa myös olla rauhassa, "lukea", piirtää ja leikkiä rauhallisia leikkejä. Nuket ei innosta, mutta isompi rakastaa ruuanlaittoleikkejä ja pienempi nallejen järjestelyä riviin, nukkumaan, istumaan...
Mutta joo kerrohan miten niitä tyttöjä tehdään?
tulevat kasvaessaan yhä ihanammiksi.
Kunhan muistat itsekin olla heille ihana ja hyväksyt heidät sellaisina kuin ovat.
t. jo aikuistuvien tytön ja pojan äiti
koska uskon, että se on vähän erilainen mekanismi jokaisella, niinkui muutenkin kroppamme ja elimistömme ovat yksilöllisiä.
Mutta lukekaa sieltä ingender.com eri teorioita, ja myös Shettlesin kirja How to Choose The Sex of Your Baby (saa aika edullisesti jostan nettikirjakaupoista).
Päätelkää sitten, mitkä vinkeistä ja metodeista parhaiten teillä toimisi, ja miten olette tehneet poikanne - niin varmaan tytöt pitää tehdä vähän eri tavoin.
Ja HEI - titenkään tulos ei ole 100% eli näihin pitää suhtautua silleen "leikkimielellä"!!!! Eli "toimii jos on toimiakseen"!
Eli tietenkään kenenkään ei pidä ryhtyä lasta tekemään jos ei pääjuttu ole se että haluaa lapsen, koska voi tulla silti kumpi vaan.
(Sitä itsekin mietin, että jos vielä joskus vauvan teen, mun täytyisi haluta kuitenkin ensisijaisesti nimenomaan vauvaa, koska eihän se ole 100-varmaa että sen tyttö. Sitten mulla olisi 4 poikaa, huhhh...)
Mutta siltiä - uskon että siihen vähän pystyy vaikuttamaan kumpi tulee, ja harmi etten ole aikaisemmin tyttöä saanut. Olisi ollut elämä niin erilaista.
Mulla voisi olla nyt teinityttö. Ja voisi olla vaikka niin kuin "Morsiamen Isä 2" -leffassa, että tyttöni kanssa odotettaisiin vauvaa yhtäaikaa =D.
No mutta tämä ei toteudu. Jos tyttöni joskus saa lapsia niin olen jo vanha käähkänä ja hyvä jos jaksan niitä edes hoitaa :(.
ap
Tytöt ovat armottomia besser-wissereitä ja vetävät herneen nenuun herkästä.
Toki luonnekin asiaan vaikuttaa.