Sureminen FB:ssa

että näissä sun esittelemissä asioissa se olet enemmänkin sinä ITSE, joka kuvittelet asioita. Ei se facebook ole aktiivikäyttäjilläkään kuitenkaan niin sumentanut aivoja, etteivät he osaisi yhtä lailla suhteuttaa todellisuuteen kuin muutkin. Siinä mitään pelottavaa ole, se on vain väylä yhteydenpitoon. Toki siellä voi tehdä itsestää ärsyttävän, mutta sellainen ei juurikaan ärsytä että tietää ettei joku tyyppi siellä paljoa ole, ei sen takia sentään välit mene.

Hmm, niin siis en ajattele aktiivikäyttäjien aivojen sumentuneen, mutta huomaan kyllä miten jotkut olettavat asioita sillä perusteella, etten siellä kirjoittele. Vaikkapa juuri tuo seurusteluoletus. Se ei ole mikään oma kuvitelmani.

Kirjoitin ehkä vähän vahvasti, jos tuli kuva että on "välit mennyt". Ei nyt niinkään (ei olla niin paljon oltu tekemisissäkään, sen enempää kuin siskonikaan), mutta huomaan vaan että suhtautuminen minuun on jotenkin "vaikeampaa". Vaikuttaa siltä kuin minun luultaisiin olevan joko jotenkin tylsä tai "erakko", tämä näkyy myös puheissa siis ja siinä ettei esim. edes oleteta että minä osaisin bilettää, ryypiskellä tai pitää hauskaa. Se on jotenkin hassua. Minusta kuitenkin voi olla fb-erakko olematta oikeassa elämässä erakko:)

Niinhän se varmasti juuri on, että sisareni ja serkkuni ovat siellä fb:ssä ystävystyneet, ja sehän on vain hauskaa se. Mielenkiintoista sen sijaan on se, että johtuuko minun "vieroksuminen" (tai siis jokin tahaton oletus etten ole innostunut mistään enkä kiinnostunut kenestäkään) tuosta fb-erakkoudesta. Toisaalta tuo oli nyt vain yksi pieni esimerkki tästä ilmiöstä, ei sinällään mikään iso asia vaan huomio ennemminkin. Mutta muitakin juttuja siis on, kuten vaikkapa juuri tuo, että ihminen ei seurustele jos ei fb:ssä lue niin :) Tai jos ei halua julkistaa kaikkea kaikille niin sitten on epäsosiaalinen eikä muutenkaan halua olla ihmisten kanssa. No siis tosi harva noin varmasti kokee, mutta kyllä se välillä tuntuu että joidenkin ihmisten sosiaalinen elämä tosiaan on siellä fb:ssä.

Minä taas en ymmärrä yhtään tätä suomalaisten vanhempien sukupolvien puhumattomuuden kulttuuria. Mistään ikävästä ei ole saanut ääneen puhua, varsinkaan surusta. Sitten on juorut lähtenyt liikkeelle kun tarjolla ei ole oikeaa tietoa, vain kaukaisten sukulaistätien pahansuopaista arvailua. Jokaisesta suvusta löytyy varmaan näitä avioliiton ulkopuolisia lapsia, avieroja, kuolemia, isättömiä lapsia, konkursseja yms. joista asianomaiset eivät puhu, mutta villit huhut liikkuvat. Ja asianosaiset vievät surunsa ja katkeruutensa lopulta mukanaan hautaan, kun asiat ovat jääneet käsittelemättä.



Ei kiitos. Ei ymmärrä, ei.



Ap voisi katsoa itseään peiliin ja pohtia, mikä siinä toisen surussa on niin pelottavaa tai vastenmielistä, ette kykene kohtaamaan sitä? Empatian puute? Omat traumat? Vai sisäistetty suomalainen kulttuuri? Onko kuolema kenties tabu juuri sinulle? Aika ylimieliseltä kuulosti oma aloituksesi.

Facebook-kaverini mies kuoli alkuvuodesta yllättäin ja todellakin laitti asiasta seuraavana päivänä lyhyesti. Monesti myöhemminkin kommentoi asiaa, hautajaisia jne. Minusta se oli hänen tapansa puhua ja purkaa. Itse voisin toimia samoin. Vaikea uskoa, että hän ei oikeasti surisi kahden pienen lapsen isää ja 15 vuoden elämänkumppaniaan... Surua viettää jokainen tasan, mikä parhaalta tuntuu.

Isoisä kuoli ja mummun elämä oli kuukauden yhtä korkealentoa: naapuria kävi tuomassa leivonnaisia, seurakunnasta käytiin jne. Sitten hiljeni ja yksinäisyys iski kunnolla. Se on karua.

No itse asiassa usein käy niin, että ihmiset ovat surussa mukana jollain lailla max hautajaisiin asti ja sen jälkeen antavat "sururauhan". Todellisuudessa moni sureva jää tuolloin täysin yksin. Ei ole voimia hakea tai pyytää apua. Minusta joku fb voisi olla todella hyvä kanava viestiä, että suru ei todellakaan ole ohi mkahdessa viikossa ja nyt vasta on avun tarve suurimmillaan.

Valitettavasti monet eivät uskalla kohdata surevaa ja kuvittelevat, että ovat tehneet osansa kun lähettivät kukkia ja kävivät hautajaisissa.

Paljon helpompaa mulle kertoa kaikille tutuille kerralla eikä vastailla niihin kymmeniin "jokos teillä tuhisee nyytti kainalossa vai vieläkö köllii masussa"-viesteihin.

että jotkut laittaa päivityksen kauheesta krapulasta. JOS ON KAUHEA KRAPULA, NIIN EI TODELLAKAA PYSTY EDES AVAAMAAN TIETOKONETTA!

Ennen vanhaan laitettiin sentään kuolinilmoitus Hesariin miljoonan tuntemattoman nähtäväksi! Ja naimisiin meno kuulutettiin koko kansalle ja lapsen syntymää hehkutettiin kuvalla, koko nimellä, papin ja kummien nimillä varustetulla ilmoitukselle! Ihan käsittämätöntä touhua.



Ap taitaa olla niitä FB:n sumentamia yksityisyyskiihkoilijoita, jotka pelkäävät myös puhelinnumeronsa ja osoitteensa puolesta. Hei, ennen nekin oli tapana laittaa puhelinluetteloon.