Lue keskustelun säännöt.
Annoin lapseni adoptioon ja nyt kaduttaa... :(
23.01.2011 |
Tulin melko nuorena raskaaksi ja niin äitini kuin isänikin suhtautuivat siihen negatiivisesti ja tekivät selväksi, etteivät he tulisi auttamaan, jos pidän lapsen. Raskauteni oli kuitenkin niin pitkällä (menkat tuli koko raskausajan), että abortti ei ollut enää mahdollinen ja vaihtoehdoiksi jäivät ainoastaan adoptio tai vauvan pitäminen.
Ensin ajattelin, että pidän vauvan, mutta sitten kun laskettu aika lähestyi niin äitini kuoli onnettomuudessa ja isäni sairaus oli pahentunut niin, ettei hän pärjännyt ilman apua ja autoin isääni ja lopulta myös päätin, että annan vauvan adoptioon. En uskonut, että pärjäisin täysin yksin vauvan kanssa ja ajattelin, että vauvalle olisi parempi saada rakastavat vanhemmat, jotka voivat tarjota hänelle enemmän kuin minä.
Tuosta on nyt aikaa kohta 9v ja minulla ja miehelläni on kaksoset. Tuo adoptio on taas palannut mieleen kaksosten myötä ja välillä se kaduttaa tai ainakin siltä tuntuu, vaikka tiedänkin, että lapseni on varmasti saanut hyvän elämän ja että tilanteessani se oli oikea ratkaisu.
Kommentit (37)
järjestäneeseen toimijaan (pela/kaupungin sosiaalitoimi) ja jättää heille ilmoitus, että jos lapsesi joskus aikuisena haluaa ottaa sinuun yhteyttä, olet siihen halukas (jos siis haluat joskus tavata lapsesi). VOisit jättää sinne myös kirjeen, missä kerrot tilanteestasi raskausaikana ja lapsen synnyttyä ja syyt lapsen poisantamiseen. Uskoisin lapselle olevan hyödyllinen tieto bioäidin positiivisesta suhtautumisesta yhteydenottoon. Kirje missä olisit kertonut itsestäsi, raskausajasta, poisannon syistä sekä siitä, että olet usein ajatellut lasta olisivat lapselle (kun hän on aikuinen) todella arvokas.
Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järjestäneeseen toimijaan (pela/kaupungin sosiaalitoimi) ja jättää heille ilmoitus, että jos lapsesi joskus aikuisena haluaa ottaa sinuun yhteyttä, olet siihen halukas (jos siis haluat joskus tavata lapsesi). VOisit jättää sinne myös kirjeen, missä kerrot tilanteestasi raskausaikana ja lapsen synnyttyä ja syyt lapsen poisantamiseen. Uskoisin lapselle olevan hyödyllinen tieto bioäidin positiivisesta suhtautumisesta yhteydenottoon. Kirje missä olisit kertonut itsestäsi, raskausajasta, poisannon syistä sekä siitä, että olet usein ajatellut lasta olisivat lapselle (kun hän on aikuinen) todella arvokas.
Kaikkea hyvää sinulle.
joten varmaan se adoptio oli silloin ihan oikea päätös.
adoptiovanhemmista? Saako heihin olla yhteydessä?
adoptioon antanut.
Nuo syyt ovat tosi epäkypsät, joten varmaan se adoptio oli silloin ihan oikea päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri nimenomaan noista syistä suurin osa lapsensa adoptioon antavista nuorista äideistä päätyy aodptioon: tuen puute ja pelko ettei kykene yksin kantamaan vastuuta lapsen hyvinvoinnista. Ihan relevantteja ja äidille sillä hetkellä todellisia syitä.
adoptiovanhempiin. Näin ainakin muistelen, että avoin adoptio olis ainakin jossain määrin käytössä suomessa en tosin tiedä mistä asti näin on ollut.
Ei saa, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on noin sidoksissa omiin vanhempiinsa, niin tuskin on kypsä vanhemmaksi!
Nyky-Suomessa saa kyllä yksinhuoltaja apua. Ei tarvitse roikkua lapsuudenkodissa sitä varten.
Jos on noin sidoksissa omiin vanhempiinsa, niin tuskin on kypsä vanhemmaksi!
Nyky-Suomessa saa kyllä yksinhuoltaja apua. Ei tarvitse roikkua lapsuudenkodissa sitä varten.
jokaiseen ketjuun tulee viisastelemaan ja aukomaan päätään. Säälin sua, olet surullinen ihmisraunio, jonka ainoa lohtu on tuottaa pahaa mieltä muille.
Ei ole lapsuuden kodissa roikkumista, jos vanhemmista toinen kuolee ja toinen tarvitsee jatkuvaa apua, jota lapsi sitten jää vanhemmalleen antamaan.
Sinunko mielestä omat vanhemmat pitäisi täysin hylätä, jos he ovat sairaita ja apua vailla?
Tosin tuolla luonteellasi niin tulee kyllä sinullekin varmaan käymään. V**ttumaiset ihmiset kun tuppaavat lopulta jäämään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten varmaan se adoptio oli silloin ihan oikea päätös.
enää mitään hoitoa tarvitse.
Lapsen kuuluu olla äidille tärkeämpi. Lapsi kantaa arpia loppuikänsä, ja panee ne jopa eteenpäin omaan äitiyteensä ja omiin lapsiinsa. Eli niitä arpia paikataan sitten kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin siis vielä kotona tuohon aikaan, vuosi tuon jälkeen muutin muualle opiskelemaan. Halusin päästä pois kotiseudultani, koska se muistutti niin monesta ikävästä asiasta.
Myös neuvolassa oltiin sillon sitä mieltä, että adoptio on paras vaihtoehto, koska olin heistä liian nuori ja neuvolan terkka vielä pelotteli, että jos pidän lapsen niin lapsi hyvin todennäköisesti huostaanotetaan.
Olin kyllä nuori enkä usko, että olisin voinut tarjota yhtä hyvää elämää esikoiselleni kuin nyt pystyn tarjoamaan kaksosilleni. Silti mielessä välillä pyörii, että olisiko kuitenkin ollut parempi pitää lapsi, vaikka järjellä ajateltuna tiedänkin ratkaisuni olleen oikea.
Kiitos teille kannustuksista ja sinulle, joka mainitsit, että voisin kirjoittaa esikoiselleni, että miksi annoin hänet pois jne. Sen aivan varmasti teen.
ap
Jos on noin sidoksissa omiin vanhempiinsa, niin tuskin on kypsä vanhemmaksi!
Nyky-Suomessa saa kyllä yksinhuoltaja apua. Ei tarvitse roikkua lapsuudenkodissa sitä varten.
niin hän oli sairas ja tarvitsi apua. Sairautensa vei hänet kuitenkin hautaan ja olisin sen jälkeen ollut aivan yksin vauvan kanssa, ilman minkäänlaista tukiverkkoa.
ap
enää mitään hoitoa tarvitse.
Lapsen kuuluu olla äidille tärkeämpi. Lapsi kantaa arpia loppuikänsä, ja panee ne jopa eteenpäin omaan äitiyteensä ja omiin lapsiinsa. Eli niitä arpia paikataan sitten kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisin tullut raskaaksi, hui, tai yrittänyt tappaa itseni tai jotain muuta yhtä kypsää. Olin tuossa iässä ihan pihalla. Nyt kuitenkin työssäkäyvä, hyvinkoulutettu 3 lapsen äiti.
Ymmärrän pelkosi sikäli ja harmi, kun noin ikävän asian olet joutunut läpikäymään. Ehkä terapia tai muu keskusteluapu auttaa, että pääset yli tuosta? Uskon ja toivon, että adoptioon antamalla lapsellasi hyvät oltavat. Varmaankin paremmat kuin monella ei-adoptoidulla lapsella nykymaailmassa. Ja hänen nykyisille/nykyiselle vanhemmilleen olet suonut silloin maailman suurimman ilon.
on erittäin kehittynyt sosiaaliverkosto.
Sinulla olisi ollut vanhempiesi perintö sekä sosiaalipuolen tuki.
Kyllä moni pärjää paljon laihemmin eväin.
läskiperseisiä eukkoja joiden elämä sijoittuu hellan ja ulko-oven väliin. Ap on ollut lapsi tullessaan raskaaksi, ilman mitään tukea. Ratkaisu on varmasti ollut ainoa oikea. Lapsi isompana kaipaa varmasti sinua, ja uskon että voitte luoda jonkunlaisen suhteen, kunhan lapsi on täysi-ikäinen. Veri on vettä sakeampaa, joten biologisen vanhemman kaipuu on yleensä adptiolapsilla, lähes järjestään.
perinnöksi jäi velkaa ja talo, jossa asuimme. Käytännössä ei mitään, koska myin talon, jotta sain velat kuitattua. Rahaa jäi huimat pari tonnia.
Ja kuten kirjoitin sosiaalipuolelta ei mitään tukea tullut, ainoastaan kauhistelua miten nuori olin ja pelottelua, että jos pidän lapsen niin pilaan hänen elämänsä jne.
Näin jälkeenpäin ymmärrän vielä paremmin, että he eivät olisi saaneet pelotella, mutta siinä tilanteessa silloin kun olin surun murtama äitini kuolemasta, koitin jaksaa hoitaa isääni ym. niin en vaan enää osannut ajatella järkevästi ja niin, ettei heidän puheensa välttämättä pidä paikkaansa. Voisin tietysti myös syyttää heitä siitä, että annoin lapseni adoptioon, mutta kun ajattelen asiaa jälkeenpäin ja kypsempänä niin olisin varmasti toiminut samoin ilman noita pelottelujakin. Olen yhä sitä mieltä, että lapselle oli parempi päästä hyvään perheeseen kuin elää minun kanssani silloisessa elämäntilanteessani.
ap
ap
on erittäin kehittynyt sosiaaliverkosto.
Sinulla olisi ollut vanhempiesi perintö sekä sosiaalipuolen tuki.
Kyllä moni pärjää paljon laihemmin eväin.
Olet hänet antanut pois, joten miksi ihmeessä sitten hänessä roikkua.
vanhempiaan, varsinkin äitiään. Se aika ei välttämättä ei kuitenkaan ole nyt vaan aikuisena. Teillä on lapsen aikuistuttua vielä monia vuosia aikaa luoda suhde välillenne. Lapselle on tärkeää tietää adoptioon johtaneet syyt ja saada bioäidin hyväksyntä. Se ei ole keneltäkään pois.
päätöksen, joka varmasti oli niilla tiedoilla se oikea. Nyt sitten jossittelet, että josko kuitenkin olisit selvinnyt. Ja kun olet saanut lapsia uudestaa asia palautuu tietenkin väistämättä mieleen uudestaan ja uudestaan. Koet äidinrakkautta ja äidinvaistosi sanoo, ettet ole ensimäisestäsi huolehtinut, vaan antanut pois.
Ole itsellesi armollinen. Teit varmasti parhaimman päätöksen, minkä silloin pystyit. Lapsellasi on varmasti asiat hienosti. Suomalaisen adoptiolasten saaminen on todella vaikeaa, joten lapsesi vanhemmat on testattu todella tarkasti. Lapsesi ei varmaankaan sinua syytä mistään.
Mistä sitä tietää, vaikka joku kaunis päivä 9 vuoden päästä puhelin soi, ja esikoisesti ottaa yhteyttä?
Älä siis syytä itseäsi. Olit nuori ja vaikeassa tilanteessa ilman tukea. Teit parhaasi.