Sanat "äiti" ja "isä" kaksikielisessä perheessä
Miten olette kaksikielisessä perheessä toimineet isän ja äidin (sekä isovanhempien) nimityksien suhteen? Eli jos itse puhun lapselle suomea, pitäisikö silti aina kutsua isää "daddy":ksi? Samaten, tulisiko isän sanoa isänkielisessä lauseessa kuitenkin suomeksi äiti? Vai tulisiko tässäkin suhteessa vain pitäytyä omassa kielessään?
Kommentit (3)
Rakkaalla lapsella voi olla monta nimeä, miksei siis vanhemmillakin. Meillä äiti on suomeksi äiti, vietnamiksi má. Isä on suomeksi isä, vietnamiksi ba. Mä puhun lapsille suomea, isä vietnamia. Käytäntö muodostui meillä ihan luontevasti, ei oikeastaan edes mietitty asiaa. Musta tuntuisi vähän hassulta alkaa taivuttaa sanaa "ba" suomen sijamuodoissa. Ja pitäisikö sitten muidenkin isiä kutsua baiksi?
Vietnamissa isää jä äitiä merkitsevät sanat ovat myös ns. puhuttelusanoja. Sanoja "minä" ja "sinä" ei kovinkaan usein käytetä vaan niiden sijaan käytetään näitä puhuttelusanoja, jotka ilmaisevat puhujien aseman toisiinsa nähden, esim. äiti-lapsi tai isosisko-pikkusisko.
Meillä käytetään vain yhtä nimitystä vanhemmista, olemme äiti ja papa. Minulta tuo papa on tullut alusta asti luontevasti ja lapsi (1v 1kk) kutsuukin isäänsä papaksi.
Miehellä meni sen sijaan aikaa oppia sanomaan minua äidiksi puhuessaan omaa kieltään. Koska en halua olla mamma (isänkieltä), pyysin miestä kutsumaan minua äidiksi puhuessaan lapselle. Lapsi tietää nyt, että minä olen äiti, mutta ei vielä osaa äitiä sanoa. En tiedä johtuuko se siitä, että minua on vähemmän aikaa kotona äidiksi sanoneet muut kuin minä.
Isän vanhemmat, jotka eivät puhu suomea, kutsuvat myös minua äidiksi lapselle puhuessaan.
Isovanhemmat ovat kukin itse saaneet päättää miksi heitä kutsutaan, samoin kuin Suomessa yleensäkin (esim. mummi/mummu/mummo) ja kaikkia kutsutaan kuten toivovat. :)
Mielestäni tässä asiassa voi toimia niin kuin perheessä parhaalta tuntuu. Minusta oli luontevinta, että vanhemmilla on vain yhdet nimitykset.
Minä puhun lasten kanssa ruotsia ja me vanhemmat ollaan siis mamma ja pappa. Mies puhuu lasten kanssa omaa kieltään mutta käyttää silti aina sanoja mamma ja pappa. Äntää ne vaan vähän eri tavalla, enemmän omaan kieleen sopiviksi. Isovanemmat on meillä mommo ja mofi sekä miehen äiti on famo, ihan normaalisti ruotsiks äännettynä. Toissakesänä kun oltiin miehen kotimaassa käytti miehen sukulaiset kanssa näitä ruotsinkielisiä sanoja puhuessaan meistä tai miehen äidistä.
Sitä en tiedä onko tähän olemassa jonkinlaista "suositusta/ohjetta" miten pitäisi toimia. Meillä vaan on muotoutunu tällanen tapa. Olis mielenkiintoista kuulla miten muut on tän asian ratkaisseet.