Ei mun mies ikään romantikko,toisia kositaan ulkomailla.

Tietynlaisia naisia kohdellaan silkkihansikkain,toisia ei,kun ne on muutenkin varmoja että haluaa naimisiin!

ja jos sun mies on tosi maskuliininen, niin ei ne osaa aina olla romanttisia, eikä se kyllä pääasia olekaan.

normaalia, että ne kosinnat ja muut isot asiat elämässä solahtaa sinne arkirutiinien sekaan. Monille miehille tulis ihan liikaa paineita jos kosinnasta pitäis tehdä joku elämää suurempi asia.



Mua kosittiin Prisman keramiikkaosastolla kun oltiin oltu yhdessä vasta aika vähän aikaa, ja olinpa TOSI onnellinen ettei siihen oltu ympätty yhtään enempää romantiikkaa. Ois tuntunut oudolta. Häät oli kyllä romanttiset ja kauniit, mut johtui siitä että minähän ne käytännössä järjestin. ;)

voidaan asioista keskutella, ja ehkä sitä kautta myös tiedetään, minkälainen tilaisuus tai asia on toiselle tärkeä. Osa ei siedä mitään dramatiikkaa, toiset vaativat sitä.



Hyvin pinnallisissa suhteissa odotetaan marttyyrinä kosintaa ja sätitään miestä, joka ei tajua olla romanttinen. Jos itse haluaa romantiikkaa, pitää sitä ensin luoda sille toiselle, kertoa ja näyttää toiselle, mistä pitää jne. Vasta sitten voi vaatia toista tajuamaan vihjeen.



Kaveriani kosittiin ulkomailla erään nähtävyyden luona. Ihan polvikosinta, sormus miehen valitsema, hienot valokuvat tilanteesta jne. Itse en voisi kuvitella mitään feikimpää ja kamalampaa, mutta ystäväni on juuri tätä lajia, ja oli aivan onnesta soikeana. Mies siis tiesi, mitä ystäväni halusi. Heidän suhteessaan oli siis puhuttu ja vihjailtu tai ainakin tunnettiin niin hyvin, että tiedettiin, mitä odotetaan. Jäi vain vaivaamaan ystäväni viimeinen kommentti kosinnan jälkeen: " Ehdin jo ajatella, että mä en ikinä pääse naimisiin ja aloin sopeutua siihen ajatukseen." Ööh, ei sitten tule mieleen PUHUA siitä miehen kanssa... :o

Mua kosittiin Prisman keramiikkaosastolla kun oltiin oltu yhdessä vasta aika vähän aikaa, ja olinpa TOSI onnellinen ettei siihen oltu ympätty yhtään enempää romantiikkaa.



Silloin mies tosiaan tarkoittaakin sitä!

pohjois-Norjassa Altajoen rannalla keskellä yötä, siis oli ihan valoisaa. Miehelle tosin kihloihin meno tarkoitti kihloihin menoa, joten naimisiinmeno olikin vuorossa vasta muutama vuosi sitten.

Turun Martissa,asuttiin vuokralla miehen edesmenneillä isovanhemmilla.Siellä se hääkuvakin otettiin.Tosiaan oltiin silloin naimisiinmennessä 27vuotiaita.Otto syntyi vuonna 98.

mitenkään miehelle suoraan puhu häistä tai kihloista vaan odotan että hän tekee päätöksen yllätyksenä. Ja vaikken ole sitä erikseen sanonut uskoisin että kyseinen tapahtuma olisi jollain lailla kivasti järjestetty ja romanttinen. Mies vain tietää minun arvostavan sellaista ja arvostankin sitä että mies haluaa minun olevan iloinen.



Vaikkei sinänsä sellaista tarvitse niin silti sellainen on kivaa ja jää kivat muistot joista puhua.

valita saa, niin kyllä mäkin ottaisin mieluummin ns. romanttisen kosinnan. Jos se olisi minun tyylinen, niin se ei olisi mikään feikkiyritys olla sinänsä romanttinen, vaan asiasta voisi vitsaillakin siinä yhteydessä, mutta olisi semmoinen joku ruusu- ja yllätyssormus-tyyppinen kivempi kuin säilykehedelmäosastolla kysäisty "pitäskö sitä naimisiinkin mennä, on kyllä pirun kalliita noi persikat".

Jos sulle on väliä, niin suu auki. Jos ei ole, niin yksi ja samahan se on missä muita kositaan!



Mulla mies kysyi: "Pitäiskö mennä naimisiin?" Mä vastasin: "Onko toi kosinta?" Mies: "Kaipa se voi olla." Hah :D



Olisin hiukan hämmästynyt, jos olisi rahdattu Pariisiin kihlattavaksi, ei yhtään mun miehen tyyliä :D