Oikeastiko olen ainoa,jonka vaikea irrottautua TUPAKASTA?

ja on vieläkin. Vuoden olin ilman, kunnes kerran maistoin. Tajusin mitä p*skaa se on, ihan hirveän makuista. Tajusin, että oikeasti kaipasinkin vain sitä hetken hengähdystaukoa arjesta...

että kaipuu säilyy ikuisesti t.2

Mä poltin 15 vuotta ja lopetin kans kun esikoista rupesin oottamaan. Koko raskausajan ja imetysajan olin polttamatta. Lopettaminen oli helppoa ja oli ihan helppoa olla ilman. Mut sitten kun meidän vauva oli 6kk niin ratkesin perhana ja edelleen poltan. Aski melkein menee päivässä. Tyttö kun on päiväunilla niin mähän vedän ihan ketjussa röökiä. Ja se mun ratkeaminen kävi niin et mieheni siivosi autotallia ja löysi sieltä puolikkaan askin chesterfieldiä. Yli vuoden vanhoja kuivia rupuja. Sitten vaan alkoi mielessä pyöriä ja suorastaan persettä polttaa se tieto et talossa on tupakkaa. Aattelin et poltan yhden vaan...no loppu on historiaa...Jos olet lopettanut niin älä helkkarissa ota sitä yhtäkään, siitä se nimittäin lähtee. Tsemppiä sulle! Tupakanhimo on mielestäni yks vittumaisimpia asioita tässä maailmassa ja oikein vituttaa kommentit sellasilta ihmisiltä jotka eivät ole koskaan olleet nikotiiniriippuvaisia,neuvolantädit ym..



Ja kyllähän sitä tupakointia on jokaisessa sosiaaliluokassa.

yksi ystäväni oli vuoden polttamatta, kehui koko sen ajan ettei enää koskaan polta yhtäkään, ja niin vain unohtui lopettamisen syyt vuoden jälkeen ja taas syttyi tupakka. Perinteiseen tyyliin niin että "mä vaan tän yhen maistan" ja siitä se sitten lähti.



Itse lopetin 4 vuotta sitten ja vaikeaa oli, etenkin ensimmäinen vuosi ja toinenkin. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä helpompaa se on. Nykyään ei enää teee mieli ollenkaan. Tärkeimpänä ohjeena pidän sitä että koskaan en enää laita tupakkaa suuhun, koska ei se maistaminen ainakaan helpota lopettamispäätöksessä pysymistä.