Lue keskustelun säännöt.
Huoh. MIten saisin noi kakarat ulos ilman tappelua?
21.01.2011 |
Joka ikinen kerta samalla kaavalla ulos:
Minä sanon, että nyt lähdetään ulos.
Lapset sanoo: minä en ainakaan lähde.
Minä: kyllä lähdette.
Lapset: eikä lähdetä.
Minä: Puen ensin vauvan, sillä aikaa vetäkää sukat jalkaan.
Lapset: Minä en ainakaan laita sukkia/pipoa/hanskoja/villahousuja.
Minä: Ihan miten vaan, mutta ulos mennään.
Lapset: Sitten minä tulen KIUKKUISEKSI, ÄRRRRR!
Minä en reagoi mitenkään, jatkan kuin en olisi kuullutkaan. Jompikumpi tai kumpikin alkaa polkea jalkaa tai jotain ärsyttääkseen minua. Yleensä joku istuu jäähyllä, isompi paiskoo pipoja ja äyskii, pienempi heittäytyy mitään osaamattomaksi ja ulisee. Mulla alkaa nousta savu korvista, joskus karjun, joskus puren hammasta.
Lopputulos: kaikki ovat ulkona, vaatteet on kaikki päällä, lapset leikkii iloisina kuin eivät koskaan olisi kiukutelleetkaan, mutta mulla on hermot karrella ja vituttaa kaikki.
Miksi joka juupelin kerta pitää käydä tappelu, kun ulkona kuitenkin on ihan kivaa??
Kommentit (4)
että jonkun kivan perusjutun ( joulun alla joulukalenterinamin, yleensä xylitolpastillin/purkan) saa vasta kun on pukenut kaikki vaatteet reippaasti päälle.
Meillä lähdetään aamuisin päiväkotiin, joten sinänsä ehkä eri tilanne, mutta toimii hyvin.
Ja sitten tuon kohta 3-vuotiaan reuhupetterin kanssa toimii sama, mikä on toiminut noiden kaikkien kanssa, ei lapsi saa valita laulun, jota laulan hänelle samalla kun puen häntä.
Mulla on 3 poikaa, ja mä en ole jaksanut tapella pukemisesta, vaan olen pukenut suosiolla n. 4-vuotiaaksi lapset itse, ja sitten ennen syntymäpäiviä sanonut, että siinä menee raja, sitten autan enää vain vaikeissa jutuissa jos on tarvis.
Niin ja vielä sellainen, että meillä toimii myös se, että lähetän isoimman edeltä tekemään ulos jotain hyödyllistä, nykyään se on auton puhdistaminen lumesta. Mutta meillä isoin on jo 7-vuotias, teillä ilmeisesti pienemmät, joita ei voi vielä yksin ulos päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmoitan hyvissä ajoin jne. Mutta se sama tappelu aina.
Odotan kesää, silloin ne haluaa itse ulos. Pukeminen kai on se ikävin juttu.
ap
Meillä tehoaa se aina joka viides kerta :) Eli sanon oikein viekkaalla äänellä, että "katsotaan saatteko vaatteet päälle siihen mennessä, kun olen laskenut kolmeenkymmeneen" Lasken rallatellen ja lallatellen ja tietty aina niin, että lapset ehtivät pukea päälleen juuri, kun sanon "kolmekymmentä!" Aluksi saatan myös vielä sanoa: "en kyllä usko, että ehditte..." tai jotain muuta yhtä fiksua :)
Joskus tämä tehoaa vielä kakkosluokkalaiseenkin :)
Meillä yleensä kiukkuilee kerrallaan vain 1-2/3, aina joku lähtee reippaana. Yleensä annan niille sisävaatteet puettavaksi lastenohjelmien aikana. Ennen lähtöä laitan hyvissä ajoin housut, takit, hatut ja hanskat lattialle odottamaan, niin että kaikki huomaavat, että kohta mennään. Sitten sanon vielä, että puolen tunnin päästä on lähtö. Ja vartin päästä. Jos sisävaatteet ei ole tässä vaiheessa päällä, hoputan. Sitten kaikki pukemaan, minä puen uhmiksen, joka useimmiten kiukkuilee. Isommat meillä 5 ja 6.
Eli mun resepti on ennakointi, lapset osaa varautua, mitä on tulossa.