~PUOLUKOIDEN viikonloppu alkaa~

[color=green]Tämä viikko on ollut erikoinen, niin kiireinen etten ole kerinnyt vauvajuttujakaan liiemmin miehelle puhua... Ens viikolla varmasti korjataan asia! Aika tuntuu nyt vihdoin menevän nopeasti, ennen jokainen päivä oli tuhannen pitkä, mutta sen jälkeen kun hyväksyin vauva-aikataulun ja ymmärsin että mies odottaa sitä myös mutta omalla hiljaisella tavallaan, niin aika on ruvennut menemään nopeammin =o)



[b]Leijona:[/b] Otan osaa tädin saapumiseen! Toivottavasti ens kierrossa tärppää!



[b]Lumiina:[/b] No voi tuota sun anoppia... Kuulostaa tosi raivostuttavalta! Onhan tässä anopeista ollut puhetta ennenkin ja mullekaan ei niin kovin mieluinen tuo oma anoppi ole. Siis on tosi mukava mulle mutta jotenkin tulee just sellanen olo, että äiti on pojan elämässä ykkösnainen, eikä sitä ohiteta millään. Siks ootankin kovasti sitä raskautumista, tuntuu että ehkä sitten minä muuttuisin ykkösnaiseksi kun tulis äiti minustakin. Näin kuvittelen. Koitahan kestää Lumiina! Mulla meni itsellä vime reissu tosi mukavasti kun yritin ottaa rennosti ja olla hermoilematta kaikesta mitä anoppi sanoo. Ja näköjään voi siis omalla asenteellaan asioita mukavuuttaa.



[b]Ilonalle:[/b] Tuo etikettilelu oli aivan ihana! Mun tekis mieli heti rynnätä ostamaan sitä! Toivottavasti yskäsi paranee!



[b]LUNA:[/b] Jaksuja! Semmoistahan se on. Ei sitä aidosti voi iloita muiden vauvoista, kun oma elämäntilanne on tämä... Mutta kyllä se vauva vielä teiänkin elämään tupsahtaa ja ehkä sitten joku on kateellinen teille!



Ihanaa perjantaita ja viikonlopun alotusta kaikille!

eipä sitten muuta kun kylkeä kääntämään.. no ei vaan.

kaippa tässä tänään pitäisi saada jotain aikaseksikin. ja illalla siten katsomaan sitä vaavia.

ihanaahan se on että ystävät saavat vauvoja, niin voi sitten käydä niitä hoivaamassa omaa odotellessa.



viikonloppuna kirjottelen työhakemuksia, jos vaikka onnistuisi saamaan tälle elämälle jotain suuntaa sillä saralla.



mutta nyt taas gradunkimppuun.

hauskoja viikonloppuja ja reissuja niille jotka reissuun pääsee!



luna

..pitää nyt vielä purkaa häähuolia. voi noita miehiä.

eilen kun puhuttiin tulevaisuudesta ja vauvoista niin kävi taas ilmi että mies haluaisi naimisiin ennen kun aletaan vauvaa tehdä.

ja sitten se tuskasena et no pitäis sitten varmaan mennä naimisiin, eihän sitä kai pakko ole kihloihin mennä ensin.

ah, mitä romantiikkaa! en mäkään oo semmosta hirveen hössöttävää tyyppiä, mutta miestä tosiaan ahdistaa ajatus että pitäs alkaa suunnittelemaan ja järjestämään. voi v" #%u sanon minä.



musta on sitten ihan turha ainakaan mitään juhlia pitää jos se menee tolla asenteella, sitten vaan maistraattiin käväsemään ja ilmotus lehteen jos vaikka sukulaiset huomais. tavallaan se oiskin houkutteleva ajatus, mutta alkaako sitten myöhemmin kaivelemaan etten oo saanu sitä päivää prinsessana.



ja mun naimisiinmeno ongelma on et kaksoissiskoni ei pääsis häihin.

se on kaukana poissa ja tulossa veljeni häihin alkuvuodesta, ei taida sen rahkeet ja lomat riittää toiseen häälomaan muutaman kuukauden sisään.



mikä siinä on et pitäs eka naimisiin mennä. mies ja sen suku ei kuulu edes mihinkään kirkkoon, eli ei pitäs olla siltä kantilta ongelma.

ja voihan niitä häitä järjestää pienimuotoisestikin.



voi tuska. onko muilla avopareilla ollut tämä aihe esillä vauvakeskusteluissa? mihin tulokseen on päädytty?



luna

taas on perjantai, tuntuu, että vasta oli viikonloppu ;O Päivät menevät niin nopeaan, ettei perässä pysy ;)



Runsaat kuukautiset vaivaavat, ja toiveikkaana täällä ajattelenkin, että saisivat jäädä seuraavalla kerralla tulematta, ja saisivat pysyä vuoden päivät poissa ;)



Viikonloppuna on luvassa siivousta ja pyykkäämistä, tylsyys.



Ilma ei ole järin houkutteleva, joten ei houkutusta ulkoiluun tänään.

Kunpa viikonlopuksi tulisi edes aurinkoisempaa.



Jep, mukavaa viikonloppua vaan itsekullekkin! :)

[color=green]No kylläpä ne miehet järjestää ongelmia meille...



Meillä ei oo tuo naimisiinmeno ollut juurikaan aiheena. Molemmat on sitä mieltä ettei tarvi mennä naimisiin ennen vauvaa. Kihloihin mennään ~puolen vuoden päästä. Ja kyllä mää toivoisin että vois melkeen saman tien ruveta suunnittelemaan häitä kihlojen jälkeen, mutta en sitten tiiä jos alkaakin se maha kasvamaan että jaksaako järjestellä ja haluaako ahtautua hääpukuun ison mahan kans tai haluaako että on ihan pieni vauva. Joten luultavasti häihin on vielä muutama vuosi.



Ehkä teiän pitäis järjestää pienemmät häät. Kuitenkin sellaiset missä saat olla prinsessana. Entä jos ne häät olis samoihin aikoihin veljesi häiden kanssa ja siskosi vois samalla reissulla juhlia molemmat häät? Eiköhän niitä häitä voi lyhyemmälläkin aikataululla järjestää, ja luulis ettei talvella oo niin ryysiskään kirkkoon, ettei tarvi niin kauhean aikaisin varata kirkkoa kuin esim. kesähäihin. Ei muuta ku alat nyt järjestelemään niin kyllä se mieskin on sitten varmasti tyytyväinen sinun suunnitelmiin!

Onneksi ehdin töissä yöllä sen verran nukkua ettei ole aivan totaali kooma päällä... ja pääsin ilman onnettomuuksia kotiinkin saakka, autokin on jo huollossa.



Luna: samaa se munkin mies vinkuu.... tai ainakin vielä jokin aika sitten se oli vakaasti sitä mieltä että ensin naimisiin ja sitten vauvoja, tosin sillä ei tunnu olevan kiire tehdä kumpaakaan. Ja nyt viime aikoina se ei ole juuri kommentoinut häistä tai vauvoista mitään. Mulla ei nyt oikeestaan ole niin väliä, tavallaan olis kiva menä naimisiin ennen vauvoja ja raskautta niin vois rauhassa lähteä häämatkalla ja niin pois päin, mutta kai sitä nyt voi matkustella ilman häitäkin ;-) Luulenpa että meille käy niin että toivon mukaan jossain vaiheessa raskaudun ja mennään sit naimisiin ennen kun vauva syntyy tai voishan sen hoitaa vaikka ristiäisten kanssa samaan aikaan. Mä haluaisin tietenkin ihan oikeat häät ja sen ihanan valkoisen puvun ja niin pois päin, mutta nyt koko ajatuskin tuntuu jostain syystä tosi kaukaiselta.Sinänsä aika hassua, ollaanhan me oltu jo 2v kihloissa niin että kai sitä pitäis jo alkaa ajatella, mutta ei jotenkin nyt energia, aika (ja rahat) riitä pippaloiden järjestämiseen. Ja sitten on vielä tää vieraslistaongelma... kumpikaan ei halua kovin isoja häitä, mutta mies on sitä mieltä että häät on sukujuhla, mä taas haluan kaverit mukaan, ja jos kaikki kutsuu kenet haluaisi, niistä tulisi väkisinkin aika isot juhlat. Ehkä se on se suurin hidaste suunnittelulle.



Taidanpa lähteä jumppaan...viikonloppuja!

kiitos vain rohkaisusta. juu, järjestävät ongelmia. ja mä kun luulin että mun työllisyys ja uusi koti oli ne ongelmat, taitaa tahallaan keksiä uusia viivästyksiä.

niin kyllähän sitä vielä ehtisi hyvin järjestää, varsinkin kun kirkossa ei naimisiin olla menossa. mies ei tahdo ja siihen mun on kai taivuttava. mutta tuntuisi jotenkin ikävältä pitää omat juhlat heti veljen jälkeen. jotenkin tuntuisi että vie sitten hohdon heidänkin juhlista jos niitä alkaa liukuhihnalla tulemaan.

toisaalta, en kai voi elää elämääni siskon aikataulujen mukaan. itsepä on lähtenyt reissuun. mutta silti tuntuisi pahalta juhlia ilman toista puoliskoani.



pienet häät varmaan joka tapauksessa tulossa. sitten kun on tulossa.

pitänee kuitenkin alkaa tuota ukkoa suostuttelemaan siihen että kihlat riittäisi ja naimisiin sitten vaikka ekan ja tokan vekaran välissä.



vähän romanttisuutta vois pistää mies peliin...

pitää alkaa työstämään tuota pienet pikahäät ideaakin.

Täällä ollaan kovassa flunssassa. Siksi tänne kirjoittelukaan ei ole oikein innostunut. Ajattelin kuitenkin vastata Lunalle, koska meillä on ollut samanlainen ongelma.



Mies halusi ehdottomasti mennnä naimisiin ennen vauvaa. Minulle se ei ollut niin välttämätöntä. Mies oli sitä mieltä, että meillä voitaisiin muuten jo aloittaa tuplaus, mutta hän haluaa ensin naimisiin. Sitten sovimmekin, että yritys alkaa heti häitten jälkeen. Häitä vietettiin kesäkuussa, mutta tuplaus ei ole vieläkään alkanut, koska mies ei edelleenkään halua. Hän on keksinyt muita syitä, jotka ovat esteenä. Olenkin sitä mieltä, että joillekin miehille naimattomuus on vain yksi este lisää sille, ettei voida vielä yrittää vauvaa.



Tänään mies tulee kotiin viikon työmatkalta. Tuntuu, että emme ole nähneet aikoihin. Täytyy varmaan yrittää taas puhua ympäri miestä tähän vauvan yritykseen. Muistutan taas tästä lupauksesta, josta kerron edellä.



Nyt, kun olen flunssassa, olen makoillut paljon sohvalla ja katsellut televisiota. Samalla olen saanut neulottua vaikka mitä. Kohta alkaa moni joululahja olla jo valmis. Ensi viikolal, kun työt taas alkavat, en sitten varmaan pystykään tekemään mitään.



Leijonalle ja Muumimammalle pahoittelut uuuden kierron alkamisesta. Olin varma, että te plussaisitte, koska oireitakin tuntui löytyvän.

[color=blueviolet] Luulin jo eilen, että sain hajotettua tän mun tietokoneen, se ei illalla suostunut sammumaan ollenkaan. Piti oikein vetää töpseli seinästä. Nyt se näyttää kuitenkin pelittävän, onneksi mies tulee juuri tänään tänne, joten saa sitten heti sitä katsoa.



[b]leijona:[/b] Pahoittelut tädistä! Tsemppiä ja plussasäteitä~~~ seuraavaan kiertoon!



[b]Lumiina[/b] Voimia anopin luo vierailuun! Pojat monesti tuntuvat olevan kovin kiinni äidissään. Muuta en oikein osaa sanoa, kun itsellä ei ole moisesta kokemusta.



[b]Luna[/b] Nuo tunteet, joissa on iloinen ystävän vauvasta ja sitten myöhemmin tulee itku omasta tilanteesta ovat n i i n tuttuja.

Itse esim en pystynyt kertomaan ukolle siskon toisen lapsen siis tämän tytön syntymästä. Vaan ojensin kännyn tekstiviestin luettavaksi.

Tässäkin tapauksessa olen äärettömän onnellinen siitä, että he saivat tytön jota toivoivat.

Kaikkein katkerin hetki taisi olla 2001 syksyllä kun toinen siskoni soitti ja kertoi odottavansa vauvaa. (Vaikka oli jo noin vuosi tätä aikaisemmin kertonut että menevät kesällä naimisiin ja sitten toivovat vauvaa.)

AJoin sata kilometriä ja tuhersin pientä itkun tapaista varmaan koko matkan.



Ja [b]hääaiheesta[/b] *viittaa* meillä tämä naimisiinmeno on yhä vahvemmin mukana vauvakeskusteluissa. Kerroin varmaan tuossa joku aika sitten että paljastui, että miehellä on moraalinen ongelma l. ei voi rueta " tekemään" vauvaa jos ei olla naimisissa. Täällä se nyt sitten taas vähän vaihtelee, riittäkö se, että hääpäivä on jo päätetty vai pitääkö sitten jo olla oikeasti naimisissa.



Niin, no nuo miehet ei aina ole kovin romanttisia, mullekin mies toissakesänä tuumasi, että kyllä me voidaan naimisiin mennä kun ei me paljoa riidellä..... ;) (perustehan se on tuokin)



Kannattaa miettiä, miten tärkeä, se päivä prinsessana on. Kyllä mäkin tässä olen mietiskellyt että kannattaako sitä laittaa paljon euroja pukuun sun muuhun jos vieraita on vain vähän. Toisaalta voihan prinsessana mennä maistraattiinkin. Ja kirkkovihkimisenkin saa vaikka ei ole muuta kun todistajat mukana.



merineito

Meillä järjestettiin häät hyvin lyhyellä ajalla. Olimme kyllä suunnitelleet menevämme naimisiin nyt kesällä, mutta tarkkaa päivää ei ollut päätetty. Päätimme päivän vasta maaliskuussa ja samalla varasimme kirkon kesäkuulle. Juhlapaikka varattiin muistaakseni vasta huhtikuussa. Hyvin saimme kaikki järjestymään, vaikka aikataulu olikin tiukka. Asumme isossa kaupungissa, mutta pidimme häät naapuripaikakkunnalla. Se olikin varmaan yksi selitys sille, että kaikki järjestyi näin nopeasti. Meilläkin muuten yksi tärkeä vieras oli häitten aikaan toisella puolella maailmaa, mutta eihän mitään pysty järjestämään niin, että ottaa aivan kaikki vieraat huomioon.

Eli eilen tosiaan menkat alkoi ja tosi runsaana ja alamahaa vihloo älysti. =( Eilen sain ikkunat pestyä ja toiset verhot ikkunaan. Nyt pitäis sitten alkaa imuroimaan ja luutuamaan. Pitää noiden pikkuisten kanssa yrittää imuroida ja kun nukkuvat päikkäreitä niin sitten luututa. Illalla saa laittaa sitten puhtaat matot lattiaan. Meillä on oltu koko kesä ilman mattoja niin ompa ollu helppo aina pyhkästä kurat ja hiekat ja muutkin sotkut pois. Illalla pitäisi sitten mennä tekeen täytekakkuja viikonlopuksi kun lauantaina ja sunnuntaina käy sitten niitä poikien synttärivieraita. Eli palstailu taitaa tänäkin viikonloppuna jäädä aika vähiin, ehkä iltasella aina jotain. Toisaalta nyt ei ainakaan mitään uutta tapahdu niin kauan kun menkat kestää. Ei meillä vauva asioiden yhteydessä oo ollu mitään puhetta naimisiin menosta. Me menimme kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja aika pian mies pyysikin minua naimisiin. En oikein ottanut sitä tosissaan ja sattuikin pikku mutka matkaan ja asiat viivästyi kun taas jonkin ajan päästä asia otettiin puheeksi ja tuli riita ajankohdasta, mies halusi kesällä ja minä talvella kun suurinosa menee aina kesällä. No päivä päätettiin sitten kevääksi toukokuulle-01 ja päätöksen jälkeen kävi ilmi että olen raskaana ja säikähdin heti että kuinka iso mahainen olen jo silloin mutta laskettuaika meni syys-lokakuun vaihteeseen ja aina olen ollut paremmin pyöreä kuin laiha niin ei kovin kerennyt maha kasvaa, mutta puku sovitettiin aika lähellä hääpäivää että sitä ei voinut kovin hyvissä ajoin laittaa sopivaksi. =)

Meistä tuntui pahalle kun muutamat kaverit puhuivat jonkun aikaa että nuo siis me mentiin naimisiin vain vauvan takia joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Vauva oli kyllä saanut alkunsa ennen avioliittoa, mutta syntyi avioliitossa. Mutta kuitenkin kosinta oli tapahtunut paljon ennen edes vauvan teon aloitusta. =) Olimme tehneet päätöksen aika äkkiä kun kihloihin menimme että meille saa vauva tulla jos on tullakseen. Minun täti joka on aika läheinenkin niin on lestadiolainen ja hän sanoi kerran kun esikoinen on saanut alkunsa ennen avioliittoa että oishan sitä voinut siihen asti odottaa, mutta eipä sen kummemmin siitä oo puhunu eikä käyttäytynyt eri tavalla.

Mutta nyt hommiin että pääsen vielä tänään nukkumaankin! =)

kaukomaat kun on tällä budjetilla pois laskuista. JA mies ei vältäämättä edes haluaisi lähteä minnekään eksoottiseen paikkaan.

Mä en tajua, me oltiin joitakin vuosia sitten Madeiralla ja se oli ihana paikka, mutta toisaalta on tylsä mennä samaan paikkaan uudestaan, se on kuitenkin sen verran pieni paikka.

Ja nyt en sitten kertakaikkiaan keksi muuta paikkaa joka kiinnostaisi yhtä paljon. Vaikka tiedän,että kivoja /kauniita paikkoja on maailmassa vaikka kuinka paljon.



merineito

[color=green]Minä haluan ehdottomasti sen päivän prinsessana vaikka sitten pienet häät oliskin. Kesän suhteen en ole aivan ehdoton, mukava aika olis vaikka ihan alkukesä/kevät tai loppukesä/syksy. Mutta kirkkohäät luultavasti haluan vaikkakin se tarkottas sitä että minun itse pitäis sitä ennen liittyä kirkkoon.



Miten se on, onko jollakin tietoa, tarviiko molempien kuulua kirkkoon? Ja toisekseen, voiko kirkkoon liittyä käymättä paikan päällä missään? Tässä taannoin kun olin tosi tosi masentunut ja epätoivoinen niin en keksinyt enää mitään muuta mikä auttais kuin kirkkoon liittyminen ja päätin että nyt liityn, jos vain se onnistuu käymättä paikan päällä. Laitoin sähköpostia omaan seurakuntaa ja kysyin asiasta niin vastaukseksi tuli että käy siellä ja siellä klo.8-16 tmv. Eli täysin mahdoton kun olen eri paikkakunnalla töissä enkä koskaan siis voi hoitaa asioita arkisin tuohon aikaan...

Jotta voitaisiin vihkiä kirkosta, tulee kummankin kuulua kirkkoon.

ei tarvii kuulua samaan kirkkoon mutta johonkin ev lut. kirkon hyväksymään.

Jos ei kuulu voi mennä maistraatissa oikeasti naimisiin ja sitten pitää avioliitonsiunaustilaisuuden kirkossa. se ei kai niin halutessa paljoakaan eroa kirkkovihkimisestä.

jos et ole ikinä kuulunut kirkkoon joudut kaiketi suorittamaan rippikoulun, joka aikuisiällä tarkoittaa kai lähinnä jotain koetta.



minäkin periaatteessa haluaisin kirkkohäät, mutta sitä ei tule tapahtumaan. mies ei siis ole ikinä kuulunut kirkkoon ja sanoo että jo se siunas tuntuu kiusalliselta ajatukselta. lupasi kuitenkin että jos haluan voidaan sitten kaksin käydä siunattavana jälkikäteen.



mun pienet ihannehäät ois ehkä jotain semmost et kesällä ulkona maistraatin heppu vihkin vieraiden läsnäollessa ja sitten syötäs ja kakuteltas suvun ja kavereiden kanssa ja sitten illalla juhlittas reippaammin kun mummot ja muut ois lähteny.

joskus puhuttiin et sit naimisiin kun on oma mökki ja voidaan pitää juhlat siellä.

sillon tosin suunnitteilla oli ekaks oma mökki ja sitten vasta asunnonvaihto.

MERINEITO: Häämatkakohteista, tykkättekö kaupunkilomista? Miten olisi esim. Rooma? Oon käyny ite siellä monta vuotta sitten ja ihana kaupunki on.. Muutenkin oon Italia-fani, haaveena ois joskus lähteä Garda-järvelle, vaikuttaa kauniilta ja romanttiselta paikalta. Ja ruoka ois varmasti hyvää, nam!



Ja oon kyllä samaa mieltä, että noiden miesten on kyllä helppo keksiä niitä esteitä/hidasteita vauvan saamiselle, jos eivät asiasta ole vielä innostuneita. Ja sitten joku päivä (toivottavasti) onkin ihan sama onko häät pitämättä/asunto vaihtamatta/opiskelut kesken/jne., kun asiasta innostuvat. Oon mieheltä kysynyt, pitääkö sen olla aina niin hemmetin järkevä! Eikö joskus vois ajatella enemmän sydämellä ku päällä tätä vauva-asiaa! Mekin ollaan jo naimisissa, asunto on riittävän iso, töissä oon minä ehtiny olemaan jo useamman vuoden.. No, jospa joku päivä kävisi samoin kuten Miitsulle tai muille, joilla vauva on toivotettu tervetulleeksi koko perheen voimin..



No joh, taas pientä purkausta.. Yritän taas elää tässä hetkessä ja nauttia tämän hetkisestä elämästä. Hyvää alkavaa viikonloppua! Enköhän ainakin minä ole koneella viikonloppunakin.

Häämatkavinkkejä pyysit. En tiedä harrastuksistanne tai mihin aikaan vuodesta häät on (vai oletkohan sitä kertonut?) mutta Alpit kesällä on kyllä näkemisen arvoista! Oltiin viime kesänä pari viikkoa siellä päin autolla, käytiin joka alppimaassa. Hotellien hinnat on halvempia kesällä, maisemat upeita, voi pyöräillä, vaellella ym. Hiihtokeskuksissa yleensä pyöri ainakin joku tuolihissi/kabiini jolla pääsee huipuille vähemmällä vaivalla jos ei jaksa kävellä (totesin että on muuten aika rankkaa vaikka luulin että kunto on kohtalainen ;-)Mä ainakin tykkäsin kovasti. Ja toinen vinkki New York vaikka ei Euroopassa olekaan, sinne pääsee välillä aika edullisesti ja nähtävää ja tekemistä on tosi paljon. Ja Amsterdam on myös mukava kapunki. Jos ette halua (tai siis sun mies ei halua) ihan pelkkää rannalla pötköttämistä... Vaikka en mä tiedä mitä vikaa siinäkään on ;-)

Maailmassa on kylla aivan älyttömästi paikkoja jonne olis kiva mennä! Ei kai ole kuitenkaan mitään toivoa että joka paikkaan ehtisi. Mä oon yrittänyt etsiä halpoja lentoja Karibialle mutta aivan toivotonta... Hassua että sit Aasiaan pääsee jo kohtuuhinnalla pitkällekin vaikka matka taitaa olla aika sama.



En siis äsken vielä jaksanut raahata itseäni salille, uusi yritys nyt. Ja kaupassakin pitäis käydä (ja siivota, kämppä on taas kuin pommin jäljiltä...)

[color=green][b]Joten hyvää viikonloppua kaikille! Pitäkäähän pino pystyssä![/b]



Onkin tiedossa hulinaa viikonlopuksi: perheeseen mihin meen on lapsia ja eläimiä vaikka millä mitalla...

Tämmönen kakspäivänen työviikko osoittautui ihan liian rankaksi. Loma meni kivasti, mutta paluu töihin ei. Taitaa jotain flunssaa olla taas pukkaamassa kun selkää kolottaa ja koko ajan väsyttää. Tosin väsymys johtuu liian vähästä unesta, pitäs vaan mennä aikasemmin nukkumaan.



Täytyy tänään mennä vielä kaupoille. Viikonloppuna on kummitytön 3v. synttärit ja joku lahja pitäis keksiä. Samalla vois apteekista hakea vaikka jotain ibuprofeenitonta särkylääkettä kaiken varalle. Kotona kun ei ole kuin buranaa ja jos vaikka tärppäisikin heti alkuun niin ottaisi vaikka mieluummin jotain muuta särkylääkettä sitten. Ja joku monivitamiinikin vois näin syksyä vasten olla hyvä...



Mä sain eilen viimein isänpäiväksi tehdyt sukatkin valmiiksi. Pääsin viimein keskittymään noihin tuttavien vauvatöppösiin. Ne kun valmistuu niin mielettömän nopeasti. Nyt sitten vaan keko vaaleansinisiä ja -punaisia töppösiä kaappiin odottamaan. Ostin vaihteeksi poika- ja tyttölankoja kun jo vuosikausia olen tehnyt pelkkiä unisex-töppösiä. Nyt vaan pitäis osata ennustaa, kumpia tuttaville tulee, ettei ihan liikaa noita tekisi.



Ajatukset vähän jumissa näin viikonlopun kunniaksi. Ehkä tämä flunssa jää vielä kunnolla tulematta jos heti hyökkään vastaiskuun...



Syyssateista huolimatta ihanaa viikonloppua!

Hei kivoja juttuja voi lukea taas täältä... tai no... Mun mies on kanssa päättänyt, että hän haluaa naimisiin ja sitten lapsi. Asiahan minua ilahduttaa kyllä, mutta luulenpa, että haluaa asioita vaan viivytellä :) Ja minä haluaisin pienet häät ja hän haluaa sitten ne prinsessahäät?? Taitaapa tietää, että ne maksaa sen verran, että ei ihan heti semmoiisia raapaista kasaan. Onpa se ovelaksi ruvennu. Eli siis saman asian kanssa painimme täällä... Mitä jos alkaisimme jonkin kampanjan: vaikka rakkaus antaa periksi siis nyt naimisiin ja lapsi kiitos :D Minä tässä tätiä odottelen alkavaksi tänään tai huomenna...ja päätä särkee :(



Viikonloppuja!



Nyt töihin -->

[color=green]Hirvittävän kiirettä töissä eilen, en sit ehtinyt enää lueskella illalla pinoa loppuun. no nyt sit nakottanut tässä koneen ääressä jo pitkän tovin ja lueskellut eilisen ja tän päivän pinot. Nyt sit vähä vastailen...



Merineito: laitoit ett kävit kattelee vauvakirjaa siskolles. just yks päivä kattelin suomalaisessa kirjakaupassa noita vauvakirjoja. Anne Geddesin vauvakirja oli tosi nätti ja sillai tyylikäs, itse oon kyllä ihastunut siihen keltaiseen nalle puhin vauvakirjaan, mut sekin taitaa olla kaikilla. nyt törmäsin eka kerran tuohon anne Geddesiin...



Sit kyselit tuota häämatka paikkaa euroopasta...Aquakin kehui Italiaa ja yhdyn siihen täysin. ihmiset mukavia, ruoka kerrassaan ihanaaa ja ilmat hyvät. Itse olin keväällä 2002 Roomassa kolme kuukautta vaihdossa, tein siellä lasten ja nuorten harjoittelujakson... Rooma tietty ihana ja romanttinen kaupunki, mut sitä suosittelisin enempi jollekin toiselle reissulle kuin häämatkalle... Itse ehdottaisin sisiliaa. Käytiin siellä viikon reissulla tuolloin vaihdon aikana. Kierrettiin lähes koko saari ja ei voi sanoa kuin WAU! aivan ihania pikkukyliä ja rauhallista. Palermossa ja siinä taorminassa tietty enempi turisteja...mut todella kaunis ja viehättävä mafia paikka =)suosittelen lämpimästi kaikille.



LUNA: Onko kaverin vaavilla nyt sit kaikki hyvin kun synty vähän aikaisemmin?? kateus iskee aina itsellenikin kun vauveleita näkee, mut saadaan ne omatkin nyytit vielä syliin =)

Sit tosta naimisiin menosta. Meillä mies haluis erota kirkosta. Mut oon sille sanonut tylysti, ett sit kun ollaan menty naimisiin niin sen jälkeen saat mun puolesta tehdä mitä tahansa, mut oon aina halunnut kirkkohäät, eikä maistraatti vaihtoehtoa mulle edes ole olemassa!! kuulostanko ihan karmeelta pirttihirmulta?? heh. Mut oikeesti, ei se elämä voi olla siitä parista vuodesta kiinni. Kirkkoon hänelle pitää varmaan laittaa korvatulpat, koska ei kuulemma haluu luvata mitään jumalan silmien edessä...blaa. mut minä pidän edes siinä asiassa pääni.



Leijonalle pahoittelut menkoista...toivotaan ens kerralla parempaa onnea =)



Lumiina: vie sille keljulle anopille vaikka männyn oksia synttärilahjaks, yhtä piikikkäitä kuin hänkin =)



Ilonalle lisäisin vielä sen ett se cocillana on siis ärsytysyskään, ite meinasin rykiä keuhkot pihalle ja tuntu ett happi loppuu kun se kohtaus tuli. sen panacodin kans kun ottaa salmiakkia niin tehoo myös hyvin!



Hui oikeesti alkaa jännittää, nyt kp 30/30-32 ja menkoista ei mitään tietoakaan. tänään on turvottanut vatsaa ihan hirveesti ja tuntuu ett siellä ois rantapallo. tissit ei oo edelleenkään kasvanut =( eikä oo järin kipeetkään...huomenna ajattelin testata kädet vapisten, kun ois taas illalla velipojan synttärit ja ehkä pienimuotoista biletystä... Onko tää ihan normaalia, ett pelottaa, kun koko ajan puhunut ett haluis vauvan ja tottakai haluunkin, mut sit miehen reaktio enempi jännittää jos plussaisinkin. entä jos oiskin hänelle ihan hirvee järkytys...



tulipas kirjoitettua ja vuodatettua...



Golda