G: Minkä takia itkit viimeksi?

mieheni lemppaa minut ja lapset pihalle tästä talosta.

Jaksan olla ihan reipas kun on jotain axöniä, mutta hiljaiset hetket saavat tunteeni pintaan.

Ehkä raskaushormoneillakin on osuutta asiaan...

yksin kotona silkasta kateudesta ja pettymyksestä. Ystävä kertoi että ovat lähdössä miehensä kanssa parin viikon kuluttua reissuun. Viikonloppumatka, lapsensa jäävät isovanhemmille.



Minä ja mieheni olemme viimeksi viettäneet yhteistä aikaa vuosi sitten, kävimme ravintolassa. Mies ei kai halua olla kanssani kahdestaan. =(

mieheni lemppaa minut ja lapset pihalle tästä talosta.

Meille ei vaan vauvaa näytä tulevan.. :( toista vuotta yritetty.

Lapsen hoitokaverin äiti kertoi tarhan pihalla, että tämä hoitokaveri sanoo lapseni kiusaavan häntä.

kun taisteltiin lapsen kanssa muutama tuntu ennen kuin lapsi nukahti. Tunsin itseni väsyneeksi ja huonoksi äidiksi.

mutta harva se päivä aavistuksen rupeavat silmät kostumaan kun radiosta tulee joku liikuttava biisi, tai telkkarissa on jotain surullista. Ei tarvitse olla tositarinakaan, esim. Grayn anatomiassa viimeksi vähän nyyhkäisin.

tuli sellainen rauhallinen, "puhdas" olo. Terapiaa parhaimmillaan. Myötätuntoiset terveiset teille kaikille muillekin itkeneille.



t. Koiraansa sureva

Vaikka olin nähnyt sen ennenkin, niin itkin silti.

Reissussa iskee koti-ikävä.

ja olo oli huono. Silloin itkin.

kun tänään puhelimessa kerroin perheneuvolan ajanvarauksen tädille ongelmista parisuhteessa.

kun on niin ihana perhe minulla. Tyttö 1v3kk ja poika 2kk ja ihana mies. Kaikki on niin hyvin, välillä onni kouraisee niin että koskee.

ihan oikeaa kunnon itkua pari kk sitten, kun väsyin meidän perheen ainaiseen tappeluun, itkin ensin yksin ja sitten sain rohkaistua itseni soittamaan perheneuvolaan ja itkin koko puhelun ajan ja ekan käyntikerran, joka oli viikon kuluttua puhelusta.



Tv:n ääressä tulee välillä herkisteltyä enemmänkin, viimeksi sunnuntaina, kun katsoin sitä ohjelmaa niistä kuolleista vauvoista...

Evanescencen My Immortalia. Itken paljon ja monista syistä. Ilosta, liikutuksesta, raivosta, turhautumisesta, murheesta, yksinäisyydestä, uupumuksesta, myös fyysisistä kivuista.



En luopuisi itkemisen lahjasta, eikä se olisi mahdollistakaan. Olen joutunut sen kanssa noloihin tilanteisiin, mutta silti. Se on eräs viimeisiä luonnonmukaisia, väärentämättömiä ja aitoja asioita tässä muoviteknomaailmassa.

kuollutta pikkuveljeäni. Oltiin hyvin läheisiä, ikäeroa reilu vuosi.

Veli kuoli parikymppisenä yli kymmenen vuotta sitten, mutta toisinaan on vaan niin kova ikävä, että tulee itku.

Yritettiin saada nuori äiti vieroitettua huumeista. Oli liikuttavaa nähdä se 5-v. lapsi halaamassa äitiään :(



Harvase päivä itken tv:tä katsoessa.