Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat eivät uskalla näyttää negatiivisia tunteitaan lastensa hoitajien läsnäollessa?
20.01.2011 |
Aloin miettimään tuon alemman ketjun luettuani.
Itse olen pph ja katson kyllä joskus äidin/isän sisäistä kiehuntaa, kun lapsi temppuilee. Nätisti houkutellen ja maanitellen vanhemmat yrittävät kuitenkin saada lapsensa ruotuun..
Itse teen samaa oman eskarilaiseni kanssa joskus eskarin pihalla kun opet ovat kuulolla.
Kuitenkin tiedän, että ne vanhemmat eivät hoida tilanteita kotona niin, vaan kyllä siellä karjutaan ja uhkaillaan vaikka sun millä, jos lapsi hörhöilee älyttömyyksiä. Itsekin teen niin, ja tiedän että eskarinopetkin tietävät minun tekevän niin. Ja minä tiedän eskariopejen tekevän kotonaan niin.
Miksi meidän pitää kaunistella asioita lapsen hoitajan läheisyydessä? En nyt tarkoita mitään kurittamisia tai muuta, mutta että suuttumuksen näyttäminen on vaikeaa? Miksi?
Kommentit (39)
Mutta komennan kyllä missä vaan.
Meillä on kyllä tiukasti sanominen aina auttanut.
Ja juu mulla on lapsia 4 vauvasta teiniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli jatkanut matkaa, ei kääntynyt takaisin eikä tullut hakemaan. Aika pitkään sain talsia, että äitini löysin. Koskaan en unohda sitä tunnetta, kun itkua tuhertaen istuin pulkassa ja äiti lähti.
Varmasti lapsellesi meni "oppi perille" joo...
3
Hän oli jatkanut matkaa, ei kääntynyt takaisin eikä tullut hakemaan. Aika pitkään sain talsia, että äitini löysin. Koskaan en unohda sitä tunnetta, kun itkua tuhertaen istuin pulkassa ja äiti lähti.
Varmasti lapsellesi meni "oppi perille" joo...
3
kaupassa tai kylässä kyllä komennan lapsia ihan vapaasti. En ny karju tai huuda, mutta kovennan ääntä jos tarpeen ja muuten kiristänkin "jos et nyt usko, niin vien autoon loppuajaksi". :) Kirjastossa 5-vee taannoin alkoi kiukutella, kun en lainannut isoa kasaa dvd-filmejä. Lapsi vaan kiukkusi eikä suostunut kirjoja katsomaan, joten sanoin että nyt menen sitten itse ja läksi, lapsi jäi siihen lattialle. Aah niitä katseita mitä sain, kun lapsiraukka sitten huuteli äitiä... Olin melkein vieressä...
Lasta EI KOSKAAN saa uhata yksin jättämisellä! Se on jo henkistä väkivaltaa!
hillitä se kiukku ja turhautuminen jos lapsi pelleilee/taistelee vastaan vaatteita pukiessa.
Yleisesti ottaen se hermojen menettäminen ei auta mitään siinä tilanteessa kun lapsi temppuilee, vaan yleensä pahentaa tilannetta. Siis jopa se pieni äänen korottaminen pahentaa tilannetta. Ainakin meillä huomaa eron minuun ja mieheen. Mies hermostuu ja helposti näyttääkin sen ja lapset huomaa että ovat niskan päällä nyt ja alkavat temppuilla enemmän.
Ja meillä siis kaksoset 3-vuotta ja esikoinen 5-vuotta, yleensä yllyttävät vielä toisiina siihen temppuiluun ja rimpuiluun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yleensä ollaan aika viilipyttyjä eri tilanteissa mutta sitten kun sen aika on, niin kunnon komento saa kyllä lapsen ojennukseen. Varmaankin siitä syystä, että emme ns. turhaa ääntä korota eli se ei kärsi inflaatiota. Välillä siis on ainakin meidän lapsen kohdalla tarpeen korottaa ääntä, että homma ei karkaa käsistä. Mutta sitä konstia ei onneksi tarvita kovin usein.
ja sain osakseni niin paljon säälinsekaista paheksuntaa että totesin ettei todellakaan kannata . ei ne osaa suhtautua siellä negatiivisiin tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hillitä se kiukku ja turhautuminen jos lapsi pelleilee/taistelee vastaan vaatteita pukiessa.
Yleisesti ottaen se hermojen menettäminen ei auta mitään siinä tilanteessa kun lapsi temppuilee, vaan yleensä pahentaa tilannetta. Siis jopa se pieni äänen korottaminen pahentaa tilannetta. Ainakin meillä huomaa eron minuun ja mieheen. Mies hermostuu ja helposti näyttääkin sen ja lapset huomaa että ovat niskan päällä nyt ja alkavat temppuilla enemmän.Ja meillä siis kaksoset 3-vuotta ja esikoinen 5-vuotta, yleensä yllyttävät vielä toisiina siihen temppuiluun ja rimpuiluun..
vaan sitä, että lapsille sanotaan ihan rauhallisesti että nyt puetaan, koska ulos ei voi mennä ilman vaatteita ja nyt on pakko lähteä ulos. Pukemisesta voi tehdä ihan hauskan leikinkin ja pukea yhdessä, mutta jos sen kanssa temppuillaan vaikka on pakko pukea, niin sitten puetaan ilman sitä hauskuutta, eli laitetaan vaatteet päälle väkisin.
Mitään ylimääräisiä pakkoja mä en harrasta lasteni kanssa. Ei ole pakko syödä jos ei ole nälkä, ei ole pakko mennä edes ulos jos eivät halua, mutta niissä tilanteissa kun on joku juttu on pakko hoitaa, niin se hoidetaan.
ja sain osakseni niin paljon säälinsekaista paheksuntaa että totesin ettei todellakaan kannata . ei ne osaa suhtautua siellä negatiivisiin tunteisiin.
Kun suuttuu lapselle, niin menee samalle tasolle kuin lapsi, joka kiukuttelee ja on hankala.
Tulos on plus miinus nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa ihmiset et jokainen lapsi on erilainen, toiselle voi sopia konsti joka ei sovi toiselle ensinkään..lapsesta astihan ollaan persoonia..
ja sain osakseni niin paljon säälinsekaista paheksuntaa että totesin ettei todellakaan kannata . ei ne osaa suhtautua siellä negatiivisiin tunteisiin.
pojalle kerran kunnolla pk:ssa aamulla, ja heti oli joku mamma tehnyt ls-ilmoituksen että meillä pahoinpidellään lasta. Pk-väki oli ihan äimänä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka paljon halveksuntaa ja mitätöintiä osoitat lastasi ja hänen tunteitaan kohtaan näin?
Yleensä annan lapsen kiukuta ja temppuilla aikansa ja sitten kysyn että saiko hän tarpeekseen ja joko laitetaan vaatteet päälle ja lähdetään kotiin.
Minusta tuommoinen käytös aikuisen puolelta on henkistä väkivaltaa.
[
Kun suuttuu lapselle, niin menee samalle tasolle kuin lapsi, joka kiukuttelee ja on hankala.
Tulos on plus miinus nolla.
Itse olen suuttunut lapselle ja selittänyt hänelle asian. Sitten on sovittu ja asia on sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arkeen mahtuu kaikki tunteet, myös vihan tunne! Normaali terve lapsi kestää sen, että vanhempi joskus suuttuu. Elämään kuuluu myös negatiiviset tunteet ja kyyneleet, vastapainona sitten ilo ja nauru!!
hakee lasta hoidosta ja lapsi osoittaa ikäväänsä temppuilemalla. Jos siitä suuttuu, näyttää lapselle, että ei voisi vähempää välittää.
tämä kotipykologi sen varmaksi tietää, että temppuilu johtuu VAIN ikävästä noissa tilanteissa.
Kyllä uskoisin, että voi olla paljon muitakin syitä, eikä joka asiaa tarvitse yianalysoida. Kun mennään on puettava, jos ei pueta, niin mennään sitten vaikka ilman ulkovaatteita, mutta ilman temppuiluja.
Älkää valehdelko että teillä aina ja joka tilanteessa puhutaan rauhallisesti tasaisella äänellä.
Niissä on armoton meno ja melske, lapset tulevat tarhaan yöpuvussa, juoksevat pitkin kauppoja ja repivät hyllyiltä tavarat, tuuppivat muut lapset liukumäestä ja heittävät hiekkaa muiden päälle jne. Ja äiti ja isä ovat hermoromahduksen partaalla tai jo hoidossa.
Tai sitten lapset ovat jollain täydellisen rauhallisella ja aralla temperamentilla varustettuja erikoispoikkeuksia. Ellei halua että lapset pyörittää huushollia, on osattava olla jämäkkä vanhempi eikä se onnistu alatihiljaisella puheella sivusta papattamalla.
on parasta että vanhempikin näyttää aidosti tunteensa ja suuttumuksensa ja pyytää vaikka sitten anteeksi. en tarkoita mitään holtitonta karjumista vaan sitä että lappsikin oppii huomaamaan että huono käytös aiheuttaa muissakin suuttumusta.Lapsi oppii että miten ympäristö reagoi mihinkin käytökseen.
Oma äitini oli kasvattajan jotenkin ristiriitainen ja huomasin sen jo hyvin varhain. jos kiukuttelin, niin muuttui puhumattomaksi eikä katsonutkaan. Häneen ei saanut kontaktia ja koin sen pahemmaksi kuin sen että olisi sanonut JOTAIN. Puhumattomuuden tulkitsin niin etten ollut sen arvoinen että mulle olisi voinut sanoa jotain. Ja muutenkin oli ärsyttävää että joskus saattoi sitten sanallisesti ojentaa oikein kunnolla ja viiden minuutin päästä hyvitellä että kyllä äiti rakastaa. Se oli jotenki kauhea ristiriitaista. Ihan kuin olisi itselleen vakuuttanut että rakastanhan lastani. tiesin kyllä muutenkin ilman erityistä vakuuttelua että rakastaa. jotenkin vaan lapsuudesta on jäänyt sellainen tunne että äiti esitti leppynyttä liian aikaisin vaikka tosiasiassa näin että oli vielä suuttunut. ei lastakaan voi huijata!
Meillä yleensä ollaan aika viilipyttyjä eri tilanteissa mutta sitten kun sen aika on, niin kunnon komento saa kyllä lapsen ojennukseen. Varmaankin siitä syystä, että emme ns. turhaa ääntä korota eli se ei kärsi inflaatiota. Välillä siis on ainakin meidän lapsen kohdalla tarpeen korottaa ääntä, että homma ei karkaa käsistä. Mutta sitä konstia ei onneksi tarvita kovin usein.
Just ..
ja lapsia meillä on viisi.
Lapset oppivat sen minkä näkevät. Eli jos vanhemmat riehuu ja mekastaa niin myös lapset mekastaa.
Meillä periaatteena on ollut se, että jos lasta kunnioitetaan se oppii kunnioittamaan myös muita.
Meillä ei ole mitään tarvetta painaa lapsia mitenkään alemmaksi, vaan kasvattaa elämää varten.
Periaatteenani on ollut, että jos osaan kunnioittaa omaa lastani, niin hän oppii myös kunnioittamaan itseään ja muita.
En kenellekkään vieraallekaan ihmiselle ala riehumaan ja huutamaan. Erimielisyydet hoidetaan muilla tavoilla. Uhma jätetään kotiin. Lapet oppivat seuraamalla.
kävellyt äitisi perään? No ei vain, kakkonen ei kadonnut näkyvistä, kuten viestissä sanoin, melkein vieressä olin... Ja lapsi kyllä sitten loppujen lopuksi tuli sieltä dvd-hyllykön vierestä perään eikä ole toiste siinä kiukutellut. Mielestäni oppi meni hyvin perille.