Lue keskustelun säännöt.
Kohelluskohtaukset päiväkodista haettaessa - mikä neuvoksi?
20.01.2011 |
Minulla on 3- ja 6-vuotiaat lapset samassa päiväkodissa. hakemisesta on tullut yhtä tuskaa, kun vanhempi aloittaa tullessani päättömän riehumisen ja yllyttää nuoremmankin mukaansa.
Siinä sitten yritän pukea rimpuilevia lapsia vuorotellen ja yritän puolikauniisti huudella sitä toista lasta, joka on parhaillaan viskomasa vaatteitaan ympäri päiväkodin eteistä. (Siis puen heidät, koska muuten emme pääsisi ikinä kotiin. Itse pukemisesta ei tuossa tilassa tule mitään, vaikka normaalisti hoitavat pukemisen omatoimisesti.)
Kun vaatteet on viimein puettu, on edessä enää miellyttävä n. 50 metrin matka autolle. Matkalla on edessä vielä ryntäilyä lumikinoksiin ja uhmailua tyyliin "Tule hakemaan".
Korostan, että lapseni osaavat kyllä käyttäytyä ihan normaalistikin, jos haluavat. Jostain syystä tuo päiväkodista hakeminen on vain aina ihan hirveää. Yhden uhmaikäisen kanssa selviäisi nappaamalla kainaloon ja kantamalla autoon väkisin, mutta kahta noin isoa lasta en pysty kantamaankaan.
Uhkailua/kiristystä olen nyt yrittänyt. Se toimi kerran. Tänään meno oli taas samaa, joten lastenohjelmat jäävät katsomatta. Saa nähdä, saako tämä mitään vaikutusta aikaan. Epäilen.
Mitä ihmettä teen? Päiväkodilla vielä pitäisi pystyä vaihtamaan joku ystävällishenkinen sana henkilökunnankin kanssa, eikä lapsillekaan kehtaa siellä alkaa karjua. Sitä paitsi itsekin haluaisin hakea rakkaat lapseni kotiin hyvällä mielellä ilman, että olen aina hermoraunio kotiin tullessa.
Kommentit (25)
ja työpäivä viiteen, aina saa taistella siitäkin että ehtii silloinkaan lähtemään. Pelkään oikein noita hakuja kun on itse jo väsynyt myös ja autolle mennään maantien viereiselle parkkipaikalle missä pienikin sivuaskel kolmen kanssa voi aiheuttaa linja-auton alle jäämisen. Joka päivä puistattaa oikein tuo päiväkodista haku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se sujuu? Onko ongelmia tarhamatkojen suhteen vaaan noin päin, kun haet lapset sieltä?
Miten suhtaudut lapsiin, kun pääsette kotiin? Alatko heti touhuta jotakin?
Mun mielestä, teidän pitäisi rauhoittua ennen kuin teette mitään, siellä kotona. Ottakaa vaikka sellainen tavaksi, että istut lasten kanssa sohvalle, sen jälkeen kun olette tulleet kotiin, juttelette ihan rauhassa, ja lueskelette kirjoja. Vaikka puoli tuntia. Sen jälkeen, ota lapset mukaan kotitöihin. Auttamaan ruoanlaitossa, siivoamisessa. Kiitä heitä, kun osaavat tehdä
näitä tehtäviä ja auttavat sinua.
Lapset hakevat sun huomiotasi.
näin juuri me toivomme lasten vanhempien toimivan:)
Koska emmehän mekään anna lasten siellä päivällä melskata ko.tavalla.
t.lastenhoitaja
Miten se sujuu? Onko ongelmia tarhamatkojen suhteen vaaan noin päin, kun haet lapset sieltä?
Miten suhtaudut lapsiin, kun pääsette kotiin? Alatko heti touhuta jotakin?
Mun mielestä, teidän pitäisi rauhoittua ennen kuin teette mitään, siellä kotona. Ottakaa vaikka sellainen tavaksi, että istut lasten kanssa sohvalle, sen jälkeen kun olette tulleet kotiin, juttelette ihan rauhassa, ja lueskelette kirjoja. Vaikka puoli tuntia. Sen jälkeen, ota lapset mukaan kotitöihin. Auttamaan ruoanlaitossa, siivoamisessa. Kiitä heitä, kun osaavat tehdä
näitä tehtäviä ja auttavat sinua.
Lapset hakevat sun huomiotasi.
mutta auto pitää pysäköidä tien varteen vähän matkan päähän.
Tuo on kyllä ihan totta, että voisin vielä enemmän huomioida lapsia ihan heti. Yleensä on joku kauppakassi purettavana tai lumiset vaatteet selviteltävänä tai ruoka laitettavana alulle. Johan niihin kaikkiin "ihan pieniin juttuihin" menee aikaa ja lapset saavat kuulla "ihan-kohtaa". Yritän kyllä kiinnittää lapsiin huomiota ja autossa kyselemällä päivän touhuista ja rauhoittaa heitä esim. lukemalla pian kotiintulon jälkeen.
joten en tosiaan ala venyttää lasten hoitopäiviä turhaan vain sen takia, ettei kavereitakaan ole vielä haettu.
Mutta kiitoksia kaikille vastauksista. Luin tuota toistakin aiheeseen liittyvää ketjua. On kyllä totta, ettei hoitajien läsnäollessa muka kehtaa komentaa niin kovasti kuin muuten. Mutta kun niitä lapsia on tosiaan se kaksi, ja kun toista puen väkisin, toinen riehuu. Molempia en voi yhtä aikaa pukea väkisin. Tunnen itseni niiiin surkeaksi äidiksi.
Ja mitä tulee tuohon lumipenkkaan hyppimiseen, niin siinä kai rasittaa tuohon riehumiseen liittyvä uho: "Hahhaa, katsos, minäpäs uskallan olla tottelematon, etpäs tulekaan hakemaan täältä, vaan maanittelet sieltä maasta." Ja minähän menen ja haen, työvaatteissani, joita ei suinkaan ole tarkoitettu lumipenkassa rämpimiseen.
Myönnän, että tuossa on minun osaltani nipotusta mukana, mutta kun kaksi lasta lähtee ulkona juosten karkuun ja välissä on vielä tie, niin pakkohan mun on saada lapset pysymään kasassa ihan jo heidän oman turvallisuutensakin takia. Ei siis niin, että toinen on juoksemassa tielle ja toinen loikkaa lumipenkkaan.
No joo, ehkä mun pitää vielä skarpata. Tuo palkintosysteemikin voisi olla kokeilemisen arvoinen. Toinen toisensa villinneet lapset vain eivät tunnu rauhoittuvan sitten millään. Huoh. Onneksi ensi vuonna toinen on eskarissa.
ap