Mikä on tärkein aina opiskella koulussa?

-matikka: esim. raha-asioiden hoito

-kielet: työllistyminen

-biologia ja terveystieto: edes jotain käsitystä siitä miten oma kroppa toimii, mikä on normaalia ja mikä ei

Sitten onkin vaikea sanoa.

Jos ei osaa omaa äidinkieltään, ei voi oppia muitakaan kieliä. Äidinkieli on ihmisen ajattelun väline.

suomalaislapset osaavat puhua, toki kielioppikin on hyvä osata. Kallistun kieliin ja matikkaan.

Niitä kieliä kun on niin monta koulussa. Hyvä kielipää pärjää hyvin koulussa, vaikka muutoin olisi ihan pönttö.



Hyödyllisin on kuitenkin äidinkieli ja luetunymmärtäminen sieltä. Ilman lukutaitoa tuskin osaat tässä yhteiskunnassa elää. Moni kansalaistaidoista, joita ei opi koulussa esim. Suomen lait ja viranomaisten kanssa toimiminen vaikkapa veroilmoituksen teko kun on oman oppimisen ja lukemisen varassa. Lukutaito on kyllä se tärkein!

Esim. se että osaa kirjoittaa (lähes) virheetöntä kieltä on varmasti työelämässäkin hyödyksi. Lisäksi äidinkieleen liittyy paljon muutakin, esim. medialukutaito ja taito ilmaista itseään.

Tämä on haitannu mua koko elämäni ajan vaikka olenkin muilla alueilla lahjakas.

pistää ihan yhtä ainutta järjestykseen. Mutta mun top 3 olisi englanti (jos vain yksi kieli pitää valita), matikka ja äidinkieli.



Noita kaikkia kolmea tarvitsee jo normaalielämässä. Matematiikasta on yllättän paljonkin hyötyä monissa omia raha-asioita ja esim. yhteiskuntaa koskevissa asioissa esim. tilastoissa. Mm. prosenttilaskujen ja todennäköisyyksien ymmärtäminen tulee vastaan todella monessa asiassa, esim. arkielämässäkin, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä matematiikassa.



Nuo kaikki kolme ovat myös sellaisia, joissa hyvin vahvasti uusi osaaminen edellyttää aiemman osaamista. Biologiaa voi suurelta osin opiskella hyvin jonkun yksittäisen asian. Vaikka et tunnistaisi ensimmäistäkään lintua, voit silti tietää vaikka mitä kaloista tai merkibiologiasta. Matematiikassa taas ei pysty omaksumaan toisen asteen yhtälöitä, jos ei osaa laskea yhteen- ja kertolaskuja. Eli niissä on vaikeinta ottaa jälkikäteen "kiinni", jos alkaisikin uudestaan kiinnostamaan.

vielä äidinkieltä. Monen mielestä äidinkieltä osaa muutenkin, mutta olisin vähän eri mieltä.



Jos oikeakielisyys on kovin pahasti hakusessa, se tulee herkästi vastaan, jos pyrkii mihinkään töihin, joissa tarvitsee kirjoittaa. Jatkuvat yhdyssanavirheet, puuttuvat pilkut yms. antavat helposti kirjoittajastaan epäpätevän kuvan, vaikka itse asia olisi kuinka hyvää.



t. 9

Äidinkieli ilman muuta ykkönen! Kaikki oppiminen on vaikeaa, jos ei osaa äidinkieltä: lukea ja kirjoittaa hyvin. Lukutaidolla tarkoitan sisälukutaitoa.



Matikka taas kehittää loogista päättelykykyä sen lisäksi, että joskus arkielämässä tarvii prosenttilaskuja jne.



Englantia tarvii joka paikassa, myös työelämässä.



Lisäksi liikunta on tärkeää. Ei välttämättä kouluaineena, mutta lapsena kehittynyt lihaksisto torjuu aikuisiän ongelmia. Ts. lapsena liikkunut voi sluibailla aikuisiällä ja paikat pysyy kunnossa, kun taas lapsena liikkumaton joutuu koko aikuisikänsä taistelemaan vaivoja vastaan.

Äidinkieli, kirjoittaminen ja luetun ymmärtäminen antavat eväät oppia lähes mitä muuta tahansa. Matematiikassa sama, matematiikka on työkalu monien muiden asioiden oppimiseen ja käsittelyyn.

itseltä vaan tuppaa unohtumana, kun olen aina lukenut paljon ja oppinut lukemaan ennen kouluikää.



Ei tärkein, mutta tärkeä olisi myös seksivalistus. Siitähän tulee helposti ongelmia jos ei tiedä mitä

seksistä voi seurata...



-2

Jos ajattelee asiaa ihmiskunnan kehityksen kautta, niin kirjoitustaito on eniten kehitykseen vaikuttanut taito ehdottomasti. Toki maanviljelys, tulenteko, metallien käsittely ja muut vastaavat ovat tärkeitä, mutta noita kaikkia tehtiin kymmeniä tuhansia tai tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä, mutta vasta kirjoittaminen antoi mahdollisuuden siirtää tietoa ihmisten ja sukupolvien välillä muutenkin kuin kädestä pitäen opettamalla. Äidinkieli, laajemmin lukeminen ja kirjoittaminen, siis vie ihmiskuntaa eteenpäin, mahdollistaen kaikki muut "aineet".

Kyllähän sen täälläkin näkee, ettei tuo suomen kieli kovin korkealla ole av-mammojen arvoasteikolla ollut. Ei osata kirjoittaa, yhdyssanat ihan hukassa.

Käsitteellisen ajattelun avain on oman äidinkielen hallitseminen, niin se vain on. Kaiken muun oppiminen mahdollistuu, kun äidinkieli sujuu, varsinkin luetun ymmärtäminen. Niin että älkää nyt suureen ääneen kehuko kaikenlaisia enkku-päiväkoteja, voi olla että ei aina ihan paras vaihtoehto hyvälle suomenkieliselle päivähoidolle.

Loruja, runoja ja satuja niin paljon kuin vaan mitenkään jaksatte, hyvät kollegat!

Liityn tähän äidinkielen kannattajien ryhmään. Mutta minusta koulunkäynnissä ei ole mikään oppiaine erityisen tärkeä.



Koulussa opitaan muutama perusseikka, joita tässä elämässä tarvitaan:



-olemaan paikalla kun käsketään

-olemaan hiljaa kun käsketään, edes joskus

-tekemään kuten käsketään

-löytämään paikkansa yhteiskunnassa



Yhä uskomme siihen, että hyvä koulumenestys lupailee hyvää menestystä työelämässä. Todellisuudessa tilanne on toinen. Monet koulussa kiitettävästi menestyneet eivät menesty erityisemmin koulumaailman ulkopuolella. Tosin huono menestys opintiellä kyllä sulkee ovia, se on totta. Jos peruskoulusta lähtiessä keskiarvo alkaa kuutosella, alkaa yliopiston halutuimpien tiedekuntien ovet olla kiinni.



Sen sijaan pitäisi ymmärtää, että menestys eri oppaineissa kertoo jotakin koululaisen ominaisuuksista. Jos kielistä ei saa kovallakaan työllä kuin seiskoja, mutta matematiikasta tulee vaivatta yhdeksikköjä, lapsi lienee matemaattisesti lahjakas. Kuutonen jossakin oppiaineessa ei tarkoita että lapsi olisi laiska, vaan että hänellä ei ehkä ole siinä aineessa tarvittavia valmiuksia. Vuosien varrella arvosana voi nousta, mutta tuskin ankaralla painostamisella.



En lähtisi hehkuttamaan aikaisemman kirjoittajan tavoin käsitteellisen ajattelun ihanuutta. Minusta näyttää siltä, että konkreettisten asioiden taju alkaa olla hukassa jo keski-ikään ehtineiltäkin. Ja mikä lopulta on abstraktin ja konkreettisen ajattelun ero? Eikö vaikkapa puulusikan vuoleskelu edellytä ennakoivaa käsitettä siitä, millainen lusikan pitäisi olla ja miten tavoite saavutetaan? Pääosa elämästä on käytännöllistä, kuten se, mihin katoaa sukkien pari...

Mutta ehkä kuitenkin äidinkieli on tärkein, ja matematiikka. Riippuen nyt tietenkin että minkä ikäisiä ja tasoisia lapsia ap yrittää motivoida. Mutta varsinkin jos kyseessä on aivat pienet koululaiset, kannustaisin hyvään lukutaitoon. Oman äidinkielen luku- ja kirjoitustaito sekä luetun ymmärtäminen ovat kaiken a ja o.



Matematiikan perustaidotkin ovat erittäin tärkeitä mutta jo toisella luokalla koulussa tulee eteen sanallisia tehtäviä, joita ei osaa ratkaista ilman lukutaitoa vaikka matematiikka muuten olisikin hallussa. Samoin vieraiden kielten opiskelu on helpompaa jos käsitteet on hallussa. Toki kuuntelemalla ja puhumallakin oppii mutta hyvä lukutaito kyllä edistää oppimista. Ilman hyvää lukutaitoa ei myöskään pysty opiskelemaan vaikkapa biologiaa, ellei joku sitten lue kirjaa lapselle ääneen.

Ihan täydellisesti vielä! Mä olen aina ajatellut että vieraiden kielien opiskelu on se tärkein juttu, mutta nyt olette mammat oikeassa, kyllä se onkin se äidinkieli!